Auttakaa ymmärtämään anoppiani, mistä kumpuaa pätemisen tarve lastenhoidossa?

koska ette anna lapsia sinne hoitoon niin hän luulee ettette luota häneen hoitajana ja siksi täytyy vakuuttaa pätevyyttään.

Ei meidänkään lapset ole monesti mummolassa mitä me käydään lasten kanssa yhdessä, mutta harvoin lapset jää sinne,tosin lapset vasta 1,5 ja 3,5 vuotiaita että vain vanhimmainen on ollut mummolassa muutaman yön.Mulla on kyllä ihanat appivanhemmat parempia saa hakea,eivät kehuskele päinvastoin anoppini kertoo kyllä kaiken "en saanut tyttöä syömään,on se niin pienruokainen", ja kaikkea yleensä mitä sattunut,ei siis kaunistele.Se välillä ärsyttää, kun hän on vähän "pakkomielteinen" sen suhteen että syödä pitäisi mutta minkäs teet jos lapsi ei vaan syö.Muuten en kyllä menisi haukkumaan heitä,niin paljon on meitä auttaneet.

pätevämpikin, kykeneväkin jos ei ole ollut 40v saadessaan lapsensa.

vanhempani eivät juurikaan ole kanssani aikaansa viettäneet. Itselläni on viisi kertaa enemmän lapsia kuin heillä. He eivät myöskään ole koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan. Silti he tietävät kaiken lapsenkasvatuksesta, ja kertovat myös minulle sen, miten huonosti kasvatan lapsiani. Lapsilleni he kertovat joka kerta tavatessamme, miten kummalliset tavat meillä on, ja miten huonosti heidän äitinsä heitä kasvattaa.

Eikä se oikeasti nyt niin loistava ole. Tosiasiassa se luistaa monissa jutuissa paljon enemmän kuin mä, joten tietenkin se kuvittelee pärjäävänsä niiiin hyvin.



Esim. laittaa aina vain sellaista ruokaa josta lapset pitää, esim. lättyjä tai perunamuusia. Itse kun laitan aina kaikenlasta erikoisempaakin, ja lapset välillä reistailevat:).



Sitä paitsi aika kultaa muistot. Mies osaa kertoa monta ikävää asiaa, jota anoppi ei enää muista. Anopin mukaan hänen lapsillaan ei ole koskaan ollut mitään uhmaa kun taas mies muistaa kuulleensa koko lapsuusiän siitä kuinka hän vain uhmaa:DDD.

Lisäksi mä luulen että anoppi haluaa elää jotain uutta vanhemmuutta lastenlasten kautta kun ei ehkä ollut riittävästi omiensa kanssa.

etenki esikoisen synnyttyä. Ei tehnyt hyvää juuri äidiksi tulleelle se itsensä korostaminen. Mutta eihän anoppi sitä tajunnut hän vain oli niin loistava ja kykenevä kaikessa. Kun vauva oli eka kerran hänellä hoidossa ihan vain pari tuntia sanoi kun tultiin hakemaan että on ollu niin kamala ikävä että ihan itketty on. Minä ihmettelin että ihanko totta? Johon anoppi nauraa ehkä hieman vahingonilosesti että no ei todellakaan.. Mä en löydä mitään puolustuksia anoppini käytökselle. Mun mielestä se on vastenmielistä ja varsinkin esikoisen kohdalla oli todella omaa äitiyden alkuani lannistavaa.

jos haluaa ihan vilpittömästi vain auttaa ja huolehtia lapsista silloin, kun ovat hoidossa, niin että itse voisit hyvällä omallatunnolla jättää lapset hoitoon ja ottaa omaa aikaa. Ei sen mitään pätemisen tarvetta tarvitse olla,lapsiaan, miniöitään ja erityisesti lapsenlapsiaan voi rakastaa ihan pyyteettömästi!

Koko ajan antoi ymmärtää tietävänsä ja osaavansa paremmin kuin minä. Nyt lapsia on jo 3 eikä enää jaksa niin paljon päteä. Olen itsekin ihmetellyt mistä tuo käytös oikein kumpuaa? Meillä anoppi saa kyllä hoitaa lapsiamme emmekä arvostele hänen tekemisiään.

Se lannistaa etenkin uutta esikoisen äitiä, luo epävarmuutta. Tuo ei ole mitään tuen antamista vaan se on juuri oman erinomaisuuden korostamista. Siksi meillä meni välitkin huonommaksi eivätkä lapset olleet paljon anopilla hoidossa.

Anoppini sanoo olevansa täydellinen kasvattaja :DDD. Täydellisyys on tässä tapauksessa kovaa kuria. Lapset eivät ansaitse lahjoja. Ja helposti sanoo lapsille "oletko sinä paha lapsi".



Ei juuri olla väleissä enää. On vaaraksi lapsien henkiselle kehitykselle. Kaikkea sitä saakin miehen mukana kaupan päälle!

aitina ja siirtya mummin rooliin. Ei olekaan enaa se joka tietaa kaiken ja osaa kaiken. Nyt on uusi sukupolvi "aktiivisessa" iassa. Voi olla vaikea huomata vanhenevansa.



Toisaalta, voit ottaa siita sen hyvan minka saat. Ihanaa etta on anoppi joka HALUAA hoitaa lapsia! Kaikilla ei ole niin. Voi myos sanoa kohteliaasti, etta haluat tietaa mita paivan aikana on tapahtunut. Tai etta Mikapetteri sanoi kaatuneensa pihalla, onko kaikki ok?



Anoppi varmaan onkin yhta pateva kuin 30 v sitten, mutta nyt on eri aika ja tama sukupolvi kasvattaa lapsensa vahan eri tavalla kuin anopin sukupolvi. Jokaisella sukupolvella on siihen oikeus ja tietysti lapsen vanhemmat paattavat suurista linjoista.



Joku ketjussa valitti etta anoppi tekee lapsille lettuja. Mielestani isovanhemmilla on oikeus hemmotella lapsia tietyissa rajoissa. Se on ihanaa molemmille ja tekee ihania muistoja lapsillekin. Vanhemmat hoitavat sitten kasvatuksen.

ja kunnioittaakin vähän vanhempaa ihmistä? He ovat kuitenkin mummoja, jotka ei ikuisesti elä... Olisin onnellinen yhdestäkin mummosta, anopista tai äidistä, mutta kun niitä ei ole. Ainaista valitusta näillä palstoilla, mikään ei kelpaa.. ei se että annetaan olla nuori miniä perheineen rauhassa tai ollaan liikaa änkeämässä kylään??

Anoppini sanoo olevansa täydellinen kasvattaja :DDD. Täydellisyys on tässä tapauksessa kovaa kuria. Lapset eivät ansaitse lahjoja. Ja helposti sanoo lapsille "oletko sinä paha lapsi". Ei juuri olla väleissä enää. On vaaraksi lapsien henkiselle kehitykselle. Kaikkea sitä saakin miehen mukana kaupan päälle!

Minä sain myös miehen mukana sellasen suvun että, jos olisin tienny millasta tulee olemaan niin olisin kahdesti harkinnu. Anoppi ei niinkään ole ongelma, enää kun kirjoitti paperille mitä tehdään mihin aikaan. (yritti syötttää silloin 3kk vanhalle pojalleni salaa velliä ja perunaa) Nyt anoppi on hallinnassa ja osaa kunnioittaa päätöksiämme. Appi ukko sen sijaan on sitä mieltä, että meistä ei ole mihinkään. Pilaamme lapsen kun otamme hänet syliin jos kaatuu ja kolauttaa päänsä esim.tuolinjalkaa. Ei aina tarvitse siis ottaa syliin mutta tunnistan kyllä itkust amilloin on oikea hätä. Nyt kasvatan kuulemma peräkammarin poikaa.

koska ette anna lapsia sinne hoitoon niin hän luulee ettette luota häneen hoitajana ja siksi täytyy vakuuttaa pätevyyttään.

Minun anoppini on hyvin samanlainen kuin ap:n. Tajusin vasta kuopuksen synnyttyä, että hän manipuloi koko perhettä ja sukua omalla marttyyriasenteellaan ja täydellisyydellään. Päätin olla ruokkimatta tätä omalta osaltani. En halua kertoa anopin tilanteesta sen enempää, totean vain, että minun ratkaisuni on viimeiseen asti välttää tilannetta, jossa anoppi pääsisi/joutuisi hoitamaan meidän lapsiamme. En esim. enää kerro, jos he ovat sairaina ja minä sen vuoksi poissa töistä. Yleensäkin pyrin välttelemään appivanhempiani mahdollismman paljon, mies käy lasten kanssa siellä ilman minua.

Miksi ihmeessä isovanhempien pitäisi saada hoitaa lapsia??? Sitä minä vain ihmettelen.

mutta useimmiten lapsille on tärkeitä ihmissuhteet isovanhempiin ja päinvastoin.

Miksi tarttee olla tollanen?

Onhan hänellä enempi kokemusta!! Muttei sinun lapsista..



Miksi mummo ei voi ottaa lasta syliin ja lohduttaa?

Sinä itse pahennat tilannetta seisomalla vieressä kädet ojossa, että lapsi tänne.

Ei sulla ainakaan ole tilannetajua!!!



Minun vanhemmat -ja mieheni vanhemmat on kasvattanu meidät, eikä se vastaa mitenkään omaa 5 vuotta lapsieni kasvatuksessa.

Minulla on omia tapoja ja olen äidille suoraan sanonut ettei meillä tehdä kuten hän teki meille omilleen. Kotonaan hän kuitenkin päättää omat säännöt.



Anopistani tiedän, että hän tekee kotonaan asioita joita meillä ei tehdä.

Tiedän että sukuun on saatu lapsi josta antoivat kirjalliset hoito-ohjeet: arvaa noudattaako mummo niitä? No, jos lapsi nukahtaa kasilta niin se nukahtaa kasilta.

Ei elämä kaadu siihen että mummolassa tehdään asioita erilailla kuin kotona, ei meilläkään.



Kyselitkö eilen karieksesta täälä netissä: kun mummo antaa herkkuja ja plaa, plaa? :D

Kannattaa löysentää pipoa, tollanen junnaaminen todellakin vammauttaa teidän välit!

mutta useimmiten lapsille on tärkeitä ihmissuhteet isovanhempiin ja päinvastoin.

Olen täysin samaa mieltä tästä, on tärkeää, että lapsella on hyviä ihmissuhteita isovanhempiin, ja isovanhemmilla lapsiin. Tähän asti kaikki siis ok.

Mutta sitten:

Miksi tällaisen ihmissuhteen luomisen varjolla isovanhemmalla pitäisi olla oikeus tehdä lapsen kanssa mitä huvittaa? (vrt. eilinen kariesketju).

Tai miksi isovanhemman vääristynyttä minäkuvaa ("kun minä olen aina hoitanut kaikki, itseni uhrannut, kaikkeni tehnyt") pitäisi vahvistaa lapsen kautta?

Tai miksi isovanhemman pitäisi saada pilata lapsen vanhempien maine sukulaisten parissa korostamalla, kuinka hänen apuaan aina tarvitaan?

Tai miksi vanhempien, jotka hyvin pärjäävät itsekin, pitäisi antaa lapsi ehdoin tahdoin yksin mummolaan hoitoon, jota ed. esimerkki toteutuisi?

Meni vähän vuodatuksen puolelle, mutta koittakaa kestää! Yritän jotenkin muotoilla ajatusta siitä, miten luoda hyvät välit isovanhempiin ilman, että siitä syntyisi tällainen valtataistelu. Eikö se riitä, että lapsi vanhempiensa kanssa kyläilee isovanhemmilla, tai isovanhemmat lapsen kotona, silloin tällöin, sopivia aikoja.

ja häiriintyneitä ihmisiä joiden seuraan lasta ei voi päästää koko perheen mielenterveyttä vaurioittamatta mutta kyllä se mummi voi joskus olla lapselle silti ihan kiva ja tärkeä mummi vaikka miniä ei siitä tykkääkään ja haluaisi kovasti keksiä jonkun syyn kieltää heidän tekemisissäolo.

Joku ketjussa valitti etta anoppi tekee lapsille lettuja. Mielestani isovanhemmilla on oikeus hemmotella lapsia tietyissa rajoissa. Se on ihanaa molemmille ja tekee ihania muistoja lapsillekin. Vanhemmat hoitavat sitten kasvatuksen.

Nyt et kyllä ymmärtänyt oikein... Tarkoitin tuolla sitä, että anoppi rehentelee sillä miten hyvää ruokaa hän osaa tehdä ja miten hyvin lapset hänellä AINA syövät. Tottakai syövät kun saavat AINA suosikkiruokiansa, eli lettuja, makkaraa, perunamuusia jne.

Ei meilläkään olisi ongelmaa ruokapöydässä jos en koskaan tarjoaisi riisiä tai vihanneksia tai joitain uusia ruokalajeja.

Eli minusta tuo tyyli jota anoppi käyttää on vähän turha: eli rehentelee sillä miten hyvin lapset aina syövät hänellä = minun ruoistani eivät sittenkö pidä? Pitäisi vain suunsa kiinni sitten! Ei ikäänkuin tajua että se hyvin syominen johtuu siitä että tarjoaa vain herkkuja lapsille... Koittaisi kerrankin tarjota vaikkapa parsakaalia niin näkisi miten hyvin syövät!