Ihmiset, jotka hankkii tyytyväisyyttä vahingoniloisuuden kautta
Täällä vauva forumillakin niitä kohtaa joka paikassa. Miten sitä hyjerrellään muitten kohtaloille ja mehustellaan muitten epäonnella, jotta olisi itse tyytyväinen.
Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin?
Kommentit (8)
Se taitaa olla narsistinen piirre ja sitä on jonkin verran melkein kaikissa. Aidosti hyvinvoiva tasapainoinen ja empaattinen ihminen ei saa iloa muiden epäonnesta.
Minulle yksi ihminen sanoi suoraan kerran että nauttii aina kun mulla on paska fiilis. Ei kuulu enää lähipiiriin, sattuneesta syystä.
Mikäkö saa käyttäytymään näin? Useimmiten aika pahat henkiset ongelmat, joiden seurauksena ihminen jää loppujen lopuksi yksin. Mikä selittää senkin, miksi ne sankarit notkuu koko ajan täällä. Eihän niillä muutakaan ole. Surullista tavallaan, mutta ei herätä myötätuntoa.
Minun mielestä tämä ei ihan narsismia taida olla, vaikka voi jotenkin muistuttaa siltä. Taitaa tää homma olla peruja siitä, että on joku taso mihin verrata elämäänsä. Ja huonompaan verratessa se itellä oleva tasokkaampi/parempi tuntuu hyvältä.
Kun itellä on paremmin niin tulee hyvä olo, kuin olisi parempi ihminen myös.
Jostain käsittelemättömästä traumasta se täytyy johtua. Jollei sitten synnynnäinen ominaisuus.
Ja varsinkin tämä korona aika on tuonut hyvin ilmi tämänkin, kun seuraa keskustelupalstoja. Kuolleitten määrällä kerskutaan ja ilakoidaan, vaikka sen pitäisi olla suru uutinen. Noh ainakin voi itte olla tyytyväinen kun on elossa ja vauva forumilla ...
Vierailija kirjoitti:
Jostain käsittelemättömästä traumasta se täytyy johtua. Jollei sitten synnynnäinen ominaisuus.
On varmaan opittua lapsuudessa, nuoruudessa, vanhempana, tai ystäväpiiri on sellainen että niiden kanssa setvitään pahantahtoisesti jostakin henkilöstä asioita. Sappi käy täysillä, kun oikein sapettaa joku henkilö.
En tiedä mutta äidilläni on tuo tapa. Jos jerron hänelle vaikka jotain epäonnoista sattumaa ni oikein riemastuu. Silmät kirkastuu ja kasvoilla on oikein leveä hymy.