Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla fyysisesti todella hyvässä kunnossa?
12.01.2022 |
Tarkoitan kuntoilemisella ja liikunnalla aikaansaatua hyvää fyysistä kuntoa, lihaksikkuutta, kestävyyttä ym. Kertokaa etenkin te, jotka olette olleet elämässänne myös huonommassa kunnossa. Millainen olotila oikeasti hyväkuntoisella ihmisellä on henkisesti ja fyysisesti? Onko se totta, että elämän ihan kaikki osa-alueet voi tuntua kevyemmiltä ja mieli merkittävästi paremmalta, kun kunto on tosi hyvä?
Kommentit (14)
On se tosi jees. Itse käyn aktiivisesti salilla, teen porrastreenejä ja muuta hyötyliikuntaa. Olen tavoitteellinen vaikkaki harrastaja. (En kilpaile)
Ihanaa huomata miten porrastreeneissä jaksaa aina vaan kovemmin ja paaremmin. Kuinka hapenottokyky parantuu ja toistot kasvaa. Sama salilla. Se fiilis kun paino nousee ja kroppa kehittyy ja kasvaa :)
Urheilun myötä jaksannparemmin. Olo on levollinen ja raukea suorituksen jälkeen. Saa energiaa ja on hyvällä tuulella. Suosittelen!
Joskus olen saanut kehujakin porrastreeneillä ihmisiltä siitä miten kovakuntoinen olen.
Toista oli lapsena ja nuorempana (nyt 25).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mulla on kohtalaisen hyvä kunto. Joskus tökkii elämä siitä huolimatta.
Mitä näsäviisastelija.
Tuntuu todella hyvältä. Uskomatonta kun voi juosta ja kiipeillä ja hyppiä, kantaa painavia kasseja, nostella painavia esineitä ylös. Voi luottaa omiin voimiin ja jaksaa ihan uskomattoman paljon asioita. Energiaa on sata kertaa enemmän kuin laiskoina aikoina.
Itse olen valitettavan rapakuntoinen taas, mutta sen huomasin kun jossain vaiheessa tuli tehtyä jonkin verran erilaisia kyykkyjä niin rappusten nouseminen oli jotenkin oudon helppoa ja kevyttä.
Tuntui kyllä oikeastaan tosi kivalta se.
Mahtavalta varsinkin kun on vertailukohtaa siihen huonoon kuntoon.
Pas ka päiväkin muuttuu valoisammaksi kun jaksaa kivuttomasti jalkeilla ja ahkeroiden. Varsinkin kun sen jälkeen rentoutuu 8 kilometrin juoksulenkillä ja kuumalla suihkulla.
Pelkästään se miten jaksaa punnertaa, nostaa, hyppiä kerta toisensa perään kipeytymättä ja hengästymättä saa iloiseksi. Ja peiliinkään katsominen ei tuo huonoa fiilistä. On hypännyt ns. Kurvit kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyväkuntoisimmillani olen ollut myös virkeämpi kuin huonokuntoisimmillani. Liikunta ja hyvä lihaskunto auttaa jaksamaan mitä tahansa arjen askareita ja töitä paremmin, liikunnan ansiosta (kun olen ajoittanut sen oikein) uni on syvempää. Liikunnan jälkeinen mielihyvähormonipyrskähdys tuo valoisampaa mieltä ja etenkin ulkona luonnossa urheilu selkeyttää omaa mieltäni.
Mutta. Ei se yksistään ole poistanut ahdistusta enkä ole ollut hyväkuntoisimman ajanjakson aikanakaan mikään gandhi, silti on ollut epätoivoisia hetkiä, rauhattomuutta ja elämään vaikuttavaa ahdistusta, itsetunto-ongelmia. Mutta säännöllinen liikunnan ansiosta olen varmasti ollut silloinkin paremmassa kunnossa, kuin ilman urheilua!
Täysi liikkumattomuus aiheuttaa nopeasti masennuksen tunteita minussa, mutta parempi olo ei vaadi huippukuntoa, kotijooga ja koiran kanssa kävely muuttavat jo tilanteen täysin.
Tjaa... Olen entinen ammattiurheilija, ja ollut aina hyvässä kunnossa, paitsi raskauksien aikana/jälkeen, kun liitoskivut oli niin kovat, että olin käytännössä sänkypotilaana ja painoa tuli molemmissa 20+ kg. Liitoskivut jäivät synnärille ja lähdin innossani taas liikkumaan, mutta se oli tosi omituista, olo oli jotenkin kömpelö, tasapaino hukassa ja oli tosi outoa esimerkiksi juosta, kun tuntui, että olisi ollut joku painopuku päällä eikä kroppa vain liikkunut samaa vauhtia mitä mieli. Lisäksi minulla on huonot nivelet joten polvet ja nilkat oireilivat herkästi.
Kun kilot alkoi karista ja kunto kohentua ennalleen, liikkuminen tuntui jotenkin kokonaisvaltaisesti kevyemmältä ja vaivattomammalta, ihan pelkkä tuolilta nouseminen tuntui jotenkin paljon luonnollisemmalta. Nivelkivutkin jäivät.
En sitten tiedä, olisiko tunne samanlainen, jos olisi tottunut olemaan rapakuntoinen eikä se tuntuisi jo lähtökohtaisesti "vieraalta". Nyt kun olen taas pidempään ollut paremmassa kunnossa, en enää kiinnitä huomiota tähän keveyteen ja vaivattomuuteen, joten siihenkin "turtuu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että kuntoilu lisäämyös unenlaatua ja sitä myötä parantaa myös ongelmista selviytymistä ja fiilistä. Väsyneenä ole kuin👹
Yksi tulokulma hyvään fyysiseen kuntoon on, että parantaa itsetuntoa.
Itsellä matelee itsetunto joskus ihan pohjamudissa, mutta hyvä fyysinen kunto saa tunteen että kyllä sitä ainakin johonkin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin kevyeltä. Treenasin aikanaan kovaa (esim tein 25 sarjoja leuanvetoa ja juoksin 10 km alle 38 min) ja kaikki arkitekeminen oli äärimmäisen kevyttä, tuntui kuin kroppaa ei olisi tarvinnut juurikaan käyttää. Treenaaminen olis tietty rankkaa (ja lopulta paikat hajosinkin), mutta muistan vieläkin sen keveyden tunteen.
Siis mä huomasin yhden kesän työmatkapyöräilyn jälkeen, etten hengästyny tippaakaan esim kun jouduin vetään spurtin että kerkeän bussiin. Siinä vaiheessa mietin että tätäkö on kun on hyvä kunto, vau :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapauttavalta. Rajattomalta. Voimaannuttavalta.
Kyllähän tuo vituttaa, kunnon puolesta voisi tehdä mitä vaan, mutta kroppa ei anna.
Vaikka mulla on kohtalaisen hyvä kunto. Joskus tökkii elämä siitä huolimatta.