Lue keskustelun säännöt.
Voiko terve ja nuorehko ihminen saada tukihenkilöä tai sosiaalityöntekijää?
11.01.2022 |
Olem tuskallisen yksinäinen. Saako terve, työssäkäyvä ja päihteetön reilut kolmekymppinen jotain sosiaalityöntekijää / tukihenkilöä / henkilökohtaista avustajaa käymään luonaan yksinäisyyden ja kaverittomuuden vuoksi? Mulla ei ole muuta selvää ongelmaa kuin yksinäisyys. Saatan tosin olla lievästi masentunut tietämättäni.
Vai pitäisikö se palvelu ostaa jostain yksityiseltä? Haluaisin, että joku vain kyselisi kuulumisia ja istuisi vaikka tunnin juttelemassa esim. kahdedti kuukaudessa. Sellainen toisi rytmiä elämään ja sosiaalista vuorovaikutusta. Olen tosin jo kohtalaisen epätoivoinen todennäköisesti, sillä liveystäviä tai livekavereita ei minulla ole.
Olen viimeksi tavannut samaa sukupuolta edustavan kaverini vuonna 2015 (hän asuu ulkomailla, niin tapaaminen on vaikeaa). Ideoita?
Kommentit (7)
SPR ystäväpalvelu, toimiiko vielä ja saako ystäviä myös nuoremmat? Itse kävin koulutuksen kymmenen vuotta sitten. Tulisin sinulle kaveriksi jos olisit täältä päin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene jonnekin työväenopistoon, lautapeliporukkaan tai seurakunnan kahvi-iltaan, siellä saat juttukaverin!
Mä olen jotenkin melko ujo ja tunnen alemmuuskompleksia ihmisten seurassa. Olen ystävällinen ja kohtelias ja annan puolitutuille lahjoja. Tavallaan kiinnyn ihmisiin tosi helposti, mutta silti pidän aina etäisyyttä. Vaikeaa selittää. Joskus jätin sähköpostiosoitteeni spr:n ystäväpalvelusivulle, mutta sain vain mainosviestejä, joissa mainostettiin sitä koulutusta.
En uskalla myöskään missään ryhmissä tutustua keneenkään, kun ajattelen aina, että olen jotenkin huonompi kuin muut ja vähän nolo. Inhoan omaa ulkonäköäni myös, vaikka olen hoikka ja ouekudun ihan siististi.
Joskus olen asiasta puhunut vanhemmilleni, mutta he lähinnä kiusaantuvat aiheesta, eivätkä erityisesti pidä yhteyttä tai "huolta" minusta. Tai siis heidän mielestään normaalin aikuisen pitäisi itse etsiä ystävänsä. Selitän sitten, että en vain osaa ja he ovat vähån silleen, että se on sitten voivoi ja eivät he voi minua auttaa.
Ap
On hirveää olla yksinäinen. Tiedän senkin, että jossain muussa maassa tätä ongelmaa ei olisi.
Ehkä pahimpaan yksinäisyyteen voisi auttaa HelsinkiMission työ, jossa joku kävisi vain muutaman kerran luonasi. Parhaassa tapauksessa saisit siitä eväitä aloittamaan polkua vähän sosiaalisempaan elämään.
"HelsinkiMission yksinäisyystyön avulla voit käsitellä yksinäisyyttäsi. Työskentely sisältää viisi keskustelutapaamista ammattilaisen kanssa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene jonnekin työväenopistoon, lautapeliporukkaan tai seurakunnan kahvi-iltaan, siellä saat juttukaverin!
Tämä on oikeasti hyvä vinkki. Porukan voi valita sen mukaan, mikä itseä sattuu kiinnostamaan. Suuri todennäköisyys on, että sieltä löytyy samanhenkistä porukkaa, joista ainakin suurin osa on liikkeellä ihan yksikseen (ei siis tule paikan päälle valmiiksi parhaan kaverinsa kanssa). Näin ollen tulee juteltua uusien ihmisten kanssa ihan luontevasti aluksi esim. juuri siitä, mitä ollaan tekemässä (vaikka savityöt tms.). Pikkuhiljaa jutut ehkä syvenee ja sieltä löytyy joku ihan oikeakin kaveri.
Itse olen myös ujo, eikä voi sanoa, että minulla olisi oikeastaan yhtään ystävää. Kavereita ja tuttuja jonkin verran, muttei ketään sellaista, jolle voisin vain soittaa, jos on yksinäinen olo. Olen kuitenkin käynyt jo vuosia samassa käsityöryhmässä, jossa on hyvin kirjavaa porukkaa. Tiedän, että ainakin kerran viikossa näkee muita ihmisiä ja saa puhua höpöttää kaiken maailman asioista samalla kun tehdään kukin omaa projektiamme.
Mene jonnekin työväenopistoon, lautapeliporukkaan tai seurakunnan kahvi-iltaan, siellä saat juttukaverin!