Lue keskustelun säännöt.
Työttömyys. Vaikea keskittyä mihinkään muuhun
10.11.2009 |
kuin työnhakuun. Odotan koko päivän, että puhelin soi ja tulisi kutsu haastatteluun, tarkistan meiliä koko aika. Harrastukset ja sivutoiminen opiskelu jääneet. Tiedän, että ei tässä ole mitään järkeä, että odottaa, odottaa, odottaa... surffaan työpaikkoja monta kertaa päivässä ja joka päivä täytän ainakin yhden hakemuksen ja taas odotan.
Kommentit (10)
samassa tilanteessa.
Itse osaan jo välillä unohtaa työnhaun ja käyn enää kerran päivässä tarkistamassa avoimia työpaikkoja. Saa välillä kodin rästihommiakin tehtyä kun ei koko ajan kyttää niitä työpaikkoja, joita ei kuitenkaan missään ole. Kohta on kaapit ojennuksessa niin hienosti ettei ole ikinä ollut :)
Olo ei ole kovinkaan luottavainen, siis töiden suhteen.
Minulla on hakemukset kunnossa ja hyvät suosittelija. Silloin kun pääseen haastatteluun saan yleensä myös työpaikan. Nyt on kuitenkin jo useamman kerran käynyt niin että työpakka menee alta jo ennen työsuhteen alkamista :(
Vaan eipähän tarvitse vielä lapsia päiväkotiin saamaan H1N1-tartuntaa ;) Riskiryhmääkin ollaan, minä ja nuorimmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja turhauttavaa on, kun löytää duunipaikan, jonka kuvaus sopii täysin omaan koulutukseen ja työkokemukseen eikä tule edes kutsua haastatteluun, jossa voisi kyntensä näyttää. Niin vaan tuntuvat monet työpaikat menevän tiskin alta. Joku ehdotti, laita kotia, valmistaudu jouluun, harrasta... ihanaa, kun pystyis. Mutta tulevaisuuden varjo alkaa lamaannuttamaan. Ekat päivät ja viikot oli vielä aika hyvä fiilis.
työttömäksi ja heti alkoi seuraavana päivänä sadella kutsuja töihin. toimistoalan hommia näköjään piisaa. en ehtinyt edes työkkäriin sanomaan että sain jo työn kun jo työkkäristä tarjottiin kurssi jolta olisi varmasti työllistynyt... olisin kovin mielellään ollut työttömänä kun lapsi niin pieni vielä mut heti taas pyydettiin töihin, ennenkin käynyt näin.
Minä olen ollut nyt yhdeksän viikkoa työttömänä. Turhauttaa tämä työnhaku. Olen päässyt vain pariin haastatteluun. Ei kiitos -sähköposteja tippuu lähes päivittäin.
Onneksi opiskelen osa-aikaisesti (avoin yo). Teen kotihommia, mutta aika ankeaa tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimeksi hakenut aktiivisesti töitä v. 2005. Silloin tuli säännöllisesti kutsuja haastetteluihin ja nyt ei mitään, vaikka työkokemusta ym. on enemmän kuin tuolloin. Eli huomaa kyllä, että ihan eri aika on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli työpaikkoja vielä kohtalaisen hyvin, mutta työmatkat rajaa hakuja lasten tarhastahaun vuoksi.
samassa tilanteessa. Istun koneella käytännössä koko päivän sähköposti auki ja päivitän Mol:in sivuja ja laitan useita hakemuksia per päivä. Vitun turhauttavaa.
Tällä seudulla (työttömyys-% 14,6) ei ole tarjolla kuin puhelinmyyntiä ja vuokratyötä, eikä sitäkään minun alaltani.