Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi = huono lapsi.
10.11.2009 |
Kaikki "huonot" vaan erityisluokille, pois silmistä normaaleja haittaamasta. Sillä ei sitten enää ole juurikaan väliä mitä niille "huonoille" siellä tapahtuu, tärkeintä on etteivät vaikeuta huonoudellaan ihanien lasten ja kunnollisten ihmisten elämää.
Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan palstalta riveiltä ja rivien välistä konstruoimani arvotelma. Myös (ja joskus etenkin) hoitajat ja opettajat ovat tätä mieltä. Koska ne "huonot" vaikeuttavat heidän kahvitaukojaan ja kivaa päivää.
Huonon lapsen äiti
Kommentit (16)
cp-vamma ei ole kognitiivinen vaan liikunnallinen vamma!
että joku täälläkin oikeasti tietää asioista jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä muiden mielipiteistä. Katsoessani lastani ei ensimmäiseksi tule mieleeni, että hän on erityislapsi enkä häntä määrittele erityisyytensä kautta.
t. pienen suloisen lapsen äiti
on rankkaa olla yksi iltakin. Miten luulette open jaksavan kun hänen pitäisi jaksaa lisäksi 25 muutakin oppilasta jotka ovat kukin erilaisia ja kaikkien vanhemmat odottaa yksilöllistä ohjaamista. Eikä riitä että ope on lasten kanssa mutta hän on myös vastuussa lasten oppimisesta. Ei rahkeet kerta kaikkiaan voi riittää erityislapsen erityistarpeiden huomioimiseen kun siihen ei riitä usein kahden vanhemman rahkeetkaan.
Varmasti on erityislapsia, jotka todella vaativat valtavasti henkilökohtaista huomiontia, mutta aika moni erityislapsi selviäisi normaaliluokassa ihan pienellä lisäpanostuksella esim. tehtävien annossa ja toiminnan järjestämisessä. Ei kaikki erityislapset ole ilkeitä riiviöitä, jotka eivät pysy paikallaan hetkeäkään, ainakaan oikeassa ohjauksessa. Tietenkin tilanne voi eskaloitua pahemmaksi, jos opettaja ei ole lainkaan tehtäviensä tasalla, ja odottaa sen erityislapsen toimivan kaikissa tilanteissa samoin kuin tavislapsen, jotka hekään eivät aina toimi ns. normaalisti. Sitten opettaja vaan vahvistaa omaa käsitystään lapsen erityisyydestä, vaikka muokkaamalla omaa lähestymistapaansa vähän, lapsen häiritsevä "erityiskäytös" loppuisi.
No, sellaista on elämä.
toivoisin, että kaikki lapset olisivat saman arvoisia. Kasvatan lapsistani suvaitsevaisia ja tahtoisin lapseni luokalle etenkin eha-puolen oppilaita. Siis tavalla tai toisella CP- tai kehitysvammaisia. Minusta oli teininä noloa, kun monet kaverit pelkäsivät/inhosivat vammaisia ja itselläni oli yksi hyvä CP-vammainen ystävä.
Mieluummin samaan kouluun kaikki ja tarpeeksi avustajia ja erityisopettajia ja tarpeenmukaan vaikkapa tuntijaolla sitten terveille lapsille rauhoitettujakin tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtaamaan ns. omat rajansa, mihin pystyy, mihin omat rahkeet riittää. Monella on oma tapansa ja suunnitelmansa toimia luokassansa, erityislapsi pakostakin tehokkaasti haastaa kaiken entisen ja vanhat systeemit. Monelle kova paikka. Lisäksi vaatii tapauksesta riippuen paljon lisäopiskelua ja ammattitaitonsa päivitystä. Jotkut opettajat eivät pysty ajattelemaan asiaa rikkautena eivätkä koe olevansa ns. "saamapuolella" vaan kokevat joutuvansa joustamaan liikaa ym. ym.
Oma ihana erityislapseni pääsi sellaiseen, ja olen todella tyytyväinen.
"tavalliset" opettajat eivät ole koulutettuja erityisoppilaiden kanssa toimimiseen.
Tiedän että oman lapseni koulussa normaaliluokkien opettajat jopa ihmettelevät, kun erityisoppilaat käyttäytyvät heidän mielestään "huonosti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. normilapsena ja varsinkin koulussa se alkoi kyllä riepomaan, mun omasta oppimisesta ei tullut mitään, kun luokassa ei yksinkertaisesti KUULLUT mitä opettaja puhui, kun meteli & riehunta oli niin kovaa... yläaste meni todella sadetta pitäessä ja itseopiskellen. Eli mun motto on kyllä että käytöshäiriöisten (johtui se sitten mistä hyvänsä) tuominen normaalien lapsien keskelle ei palvele kenenkään tarpeita. Ei edes sen lapsen...
Oma ihana erityislapseni pääsi sellaiseen, ja olen todella tyytyväinen.
"tavalliset" opettajat eivät ole koulutettuja erityisoppilaiden kanssa toimimiseen.
Tiedän että oman lapseni koulussa normaaliluokkien opettajat jopa ihmettelevät, kun erityisoppilaat käyttäytyvät heidän mielestään "huonosti".
Oma lapseni on "erityisluokalla" jossa EI ole erityisopettajaa, vaan tavallinen luokanopettaja, jolla ei ole mitään keinoja eikä ammattitaitoa kohdata haastavia oppilaita. Ja kaikki käytösongelmaiset ja oppimisvaikeuksiset on kaadettu vain samaan luokkaan toisten tieltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on itse erityisluokalla, jossa yksi lapsi terrorisoi kaikkien muiden elämää (käy kimppuun täysin arvaamatta jopa aikuisen läsnäollessa, heittelee terävillä esineillä toisia lapsia opettajan läsnäollessa, puhuu aivan törkeällä tavalla ja rulettaa koko showta mennen tullen) niin kyllä olen vakaasti sitä mieltä että tuo yksi mädästäkin mädempi omena tulisi sieltä johonkin poistaa hoitoa saamaan.
ns. normilapsena ja varsinkin koulussa se alkoi kyllä riepomaan, mun omasta oppimisesta ei tullut mitään, kun luokassa ei yksinkertaisesti KUULLUT mitä opettaja puhui, kun meteli & riehunta oli niin kovaa... yläaste meni todella sadetta pitäessä ja itseopiskellen. Eli mun motto on kyllä että käytöshäiriöisten (johtui se sitten mistä hyvänsä) tuominen normaalien lapsien keskelle ei palvele kenenkään tarpeita. Ei edes sen lapsen...
E-lapset voisivat olla integroituna tavalliseen luokkaan jos luokkakoot olisivat tarpeeksi pienet ja avustajia riittävästi. Toisaalta e-luokka on loistava ratkaisu, jos luokkia olisi riittävästi, opettajat olisivat koulutettuja, avustajia olisi riittävästi, ja paikkajaossa otettaisiin huomioon se MILAAISTA tukea lapsi tarvitsee, ei niin kuin nykyään, että kaikki e-lapset ovat samalla viivalla ja se oppimishäiriöinen joka tarvitsee pienluokkaa rauhan takaamiseksi, koska ei kykene työskentelemään suuressa luokassa joutuu viiden impulssikontrollihäisiöisen räyhänhengen kanssa samalle luokalle...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma erityislapseni ei ole vielä kouluiässä, mutta tähän väliin haluan vain tehdä selväksi, että eivät kaikki erityislapset ole kovaäänisiä, riiteleviä, "pikkuriiviöitä". Ikävä yleistys. Oma lapseni on lempeä, iloinen, niin muut huomioon ottava, että en toista samanlaista pientä lasta tiedä. Toki jos valita saisi, haluaisin, että kaikki ongelmat saisi taikasauvan heilautuksella poistettua, ja meillä olisi ns. normilapsi, mutta aina ei saa mitä haluaa.
Jokainen lapsi on omalla tavallaan "erityislapsi", jokaisella lapsella on omat erityisalueensa ja erityiset tarpeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kukapa sitä haluaisi tehdä enemmän työtä kuin on absoluuttinen minimi? Ei ainakaan peruskoulun opettaja. Eli onhan se ymmärrettävää että laiska, epäpätevä ja usein joustamiskyvytön ope mielellään ajaa kaikkien vähän hankalampien lasten siirtämistä erityisluokalle pois hänen päiviään rasittamasta.
eikä todellakaan mikään eha-opetustapaus! CP-vammaisten paikka ei ole ehassa, koska cp-vamma ei ole kognitiivinen vaan liikunnallinen vamma!
Oma lapseni oli erityisluokalla jonkun aikaa. Koulutetun erityisopettajan sijasta sitä luokkaa opetti suurimman osan ajasta työllistetty koulunkäyntiavustaja. Sijaista ei palkattu kun opet oli noin 3/4 vuodesta sairaana (tai "sairaana" - hänellä oli "selkäongelmia").
Nyt oma lapseni on tavallisella luokalla. oma opettaja on käynyt yhden kolmen iltapäivän kurssin ja jutellut pari kertaa lapsen psykologien kanssa ja HÄN ON HUOMANNUT OMAAVANSA AMMATTITAIDON ERITYISLAPSENKIN OPETTAMISEEN. Ihan oikeasti, se että opet eivät "osaa " opettaa erityislapsia ei johdu siitä, etteivät he ihan hyvin osaisi jos vain haluaisivat. Halusta se vain on kiinni. Erityislasten opettaminen ei ole mitään salatiedettä. Terveellä järjesllä ja lapseen tutustumisella pääsee jo pitkälle. Lisäksi hyviä, yksinkertaisia ja nopealukuisia kirjoja aiheesta on tarjolla pilvin pimein - jos opettaja haluaa itseään vähääkään kehittää, ja eivät kös kaikki opettajat muutenkin lue kuten sivistyneet ihmiset. Tutkimusten mukaan (käytännössä tehtyjen ja teoreettisten, molempien) erityislapsille käytettävät opetusmenetelmät eivät haittaa vaan usein parantavat myös muiden oppilaitten oppimistuloksia luokassa.
Kun näitä ns. erityislapsiakin on niin kovin montaa sorttia ja onko opettajalla isosa luokassa aikaa perehtyä ainkaan kovin monen erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen erityisongelmiin? Oma erityislapseni menee vuoden kuluttua kouluun ja nyt on alkanut pohdinta siitä mikä on oikea opetusmuoto hänelle. Itse kasvattajana olen kyllä kokenut, että ihan pelkällä halulla, terveellä järjellä ja hyvällä tahdolla tässä hommassa ei kyllä pärjää. Tosin en olekaan ammattikasvattaja. Lapsella SI-häiriö ja omasta mielestä vaatii kyllä aika paljon perehtymistä ennen kuin ymmärtää, mistä tässä oikein on kyse ja miten lapsen erityisyys pitää missäkin asiassa ottaa huomioon. Tämö siitäkin huolimatta, että lapsi on kognitiiviselta kapasiteetiltaan jopa lahjakas eikä varsinaisesti oppimisvaikeuksinen.