Miksi monilla nykyajan lapsilla ei ole kuria?

kakara on nykyisin "virallisesti" adhd eikä niitä siksi tarvitse kasvattaa. Kuria ja herran nuhdetta tarvittais nykykakaroille!

Minusta on sangen ylimielistä tehdä tuollaisia yleistyksiä.

osaavat käyttäytyä kyläpaikoissa ihmisiksi. Sen sijaan koulussa on aivan toinen meininki, siellä meidänkin lapset juoksee muiden mukana ympyrää, kun opettajat eivät saa minkäänlaisa jöötä pidettyä. Lapset on vielä senikäisiä, että ovat hyvin muiden lasten johdateltavissa, jos ei ole jämptiä aikuista paikalla.

Mulla on kanssa yks kaveri jonka lapsi saa tehdä ihan mitä lystää. Ja myös hänen äitinsä on tehtävä mitä tää lapsi haluaa, puettava ne vaatteet mitä lapsi haluaa ja tehtävä ruokaa mitä se lapsi haluaa jnejnejne. Todella rasittava pentu, sitten ne ihmettelee kun tulevat meille kylään ja meillä ei tehdäkään niin kuin hän haluaa, vaan niin kuin minä haluan. aaargh! Sit kun ei mene niin kuin hän haluaa ni se vetää ihan totaaliset kilarit se muksu, huutaa raivoo ja paiskoo tavaroita. Hän on siis 5v.

Äitinsä on tuumaillu että haluaa olla mieluummin sen lapsen kaveri et sitten teininä se voi tulla hänelle kertomaan poikakavereistaan jne. Hän ei halua olla tyranni joka käskee ja komentaa lastaan. Olen vaan miettiny et voi hyvänen aika sentään mitä touhua, hän haluaa siis KAVERIN, ei lasta. Hakisi sitten ikäistänsä seuraa. Minua sekä äiti että lapsi katsovat kauhusta kankeina kun käsken ja komennan (ja siis ihan normaalin rajoissa) omia lapsiani. Voi kiesus mitä toimintaa!

Minusta on sangen ylimielistä tehdä tuollaisia yleistyksiä.

Minusta on sangen ylimielistä tehdä tuollaisia yleistyksiä.

Vaan tällaisia lapsia/ perheitä kun vaan sattuu olemaan PALJON.

Pienten lasten kanssa pärjää vielä jotenkin (tosin antaa 3-vuotiaan päättää liikaa) mutta on avoimesti yllättynyt kun teinit jäävät kiinni milloin röökistä, milloin viikkojen lintsaamisesta. Suuttuu jos hänelle varovaisesti ehdottaa esim. kuritoimenpiteitä, vetoaa siihen että lapsensa ovat niin "fiksuja" ettei niihin tehoa "vanhanaikaiset" keinot. No enpä ole vielä kertaakaan nähnyt että niihin tehoaisi yhtään mikään SILLÄ EIHÄN ÄITI OLE MITÄÄN KOKEILLUTKAAN!!

lastensuojelun hampaisiin. Ennen oli toisin. Kakarat pistettiin kuriin ja järjestykseen luunapeilla, tukkapöllyllä, arestilla ja huutamisella.

Nykypäivänä jos korotat ääntäsi komentaaksesi kakaraasi ja kakaran alahuuli alkaa väpättää, niin johan on joku mamma jo tekemässä lastensuojeluilmoitusta kun hänen mielestään lapsi saa traumoja tiukasta komennosta.

Yritä siinä sitten kasvattaa lastasi kun vieraat ihmiset puuttuvat joka asiaan.

minä en anna 2-vuotiaan päättää edes vaatteistaan, kaapista otan jotain joka aamu ja vesseli pukee ne päälleen. miksi tuon ikäisen pitäisi päättää, jos ei itse koe tarvetta siihen? samoin moni pikkuinen uhmis sanoo "ei" ihan kaikkeen, ei siinä ole kyse siitä etteikö tahtoisi pukea jotain tiettyä paitaa vaan se "ei" sanotaan siksi että voidaan. kuuntelin eilen kun mieheni luki uhmikselle kirjaa, lapsi sanoi pontevasti "ei" jokaiselle luetulle lauseelle. ja siinä silti istui sylissä, kuunteli ja katseli.

kuin mitä täälläkin on tänään nähty eri viestiketjuissa.

Tähän sopii eräs eipsodi eräänä päivänä linja-autossa :

lapsi istui äitinsä kanssa bussissa ja heidän edessään istui mies henkilö. Lapsi alkoi potkia edessä istuvan miehen istuimen selkänojaa. Kun tätä oli aikansa jatkunut kääntyi mies äidin puoleen ja pyysi tätä sanomaan lapselle et tämä lopettaisi potkimisen.

Tähän äiti vastasi et ei sille lapselle voi mitään sanoa kun sillä on vapaa kasvatus.

Huokaisten mies kääntyi,sillä mitäs siihen olisi voinut enään sanoa.

Myöhemmin eräs teinipoika nousi lähteäkseen pois bussista ja sylkäisi samalla äidin pääälle ja sanoi:"minullakin on ollu vapaa kasvatus".

Äiti oli sen jäälkeen hyvin hiljaa. Pieni hyväksyvä tunnelma vallitsi bussissa sen jälkeen.

Siis eihän tuo sylkäiseminen ollu fiksua mut sopi jotenkin hyvin tuohon tilanteeseen.



Noita vapaan kasvatulksen saaneita vain on niin paljon. Ja miksi monet alkuopettajat eivät osaa kasvattaa omia lapsiaan.



Meillä on kuri ja säännöt omalla lapsella ja välillä tuntuu et onkohan liiankin tiukat kun vertaa muihin.

Meillä ei lapsille juuri koskaan huudeta, vaikka meillä on viis villiä poikaa (ei adhd kuitenkaan), mutta jos ja kun tekevät jotain kiellettyä niin siitä ensin sanotaan jämäkästi ja jos se ei auta niin sitten joutuvat istumaan ja miettimään mitä teki väärin. Isommilla siis teineillä tulee kielto, ettei pääse esim. koneelle tai muuta, jos on tehnyt jotain kiellettyä.

lastensuojelun hampaisiin. Ennen oli toisin. Kakarat pistettiin kuriin ja järjestykseen luunapeilla, tukkapöllyllä, arestilla ja huutamisella.

Nykypäivänä jos korotat ääntäsi komentaaksesi kakaraasi ja kakaran alahuuli alkaa väpättää, niin johan on joku mamma jo tekemässä lastensuojeluilmoitusta kun hänen mielestään lapsi saa traumoja tiukasta komennosta.

Yritä siinä sitten kasvattaa lastasi kun vieraat ihmiset puuttuvat joka asiaan.

miksi tämä mies ei puhunut suoraan lapselle? Omalla käytöksellään hän hyväksyi äidin kasvatusmenetelmän ja antoi lapsen tekemiselle hyväksyntänsä. Napakka: "nyt toi potkiminen loppuu", olisi varmasti saanut aikaan ihan riittävästi.

Kun tätä oli aikansa jatkunut kääntyi mies äidin puoleen ja pyysi tätä sanomaan lapselle et tämä lopettaisi potkimisen.

Tähän äiti vastasi et ei sille lapselle voi mitään sanoa kun sillä on vapaa kasvatus.

Huokaisten mies kääntyi,sillä mitäs siihen olisi voinut enään sanoa.

Rajat voi laittaa ilman luunappeja ja tukkapöllyjä. Johdonmukainen, yhteistyössä muiden aikuisten kanssa, tehty kasvatus saa aikaan parhaan lopputuloksen.

Eniten itseä ärsyttää se, että kun sitä lastaan yrittää kasvattaa, joku ulkopuolinen tulee ja vesittää koko homman. Tämän vuoksi otan lapsen esim. kauppaan mukaan vain erittäin harvoin. Lapsi kyllä käyttäytyy ihan ok, mutta aina löytyy joku ihme, joka tyrkyttää karkkia tai muuta "mukavaa". Yritä siinä sitten saada lapsen uhmakohtaus kunnialla ohi.

Koulussa muuten törmää kahden tyylin "kurittomiin"; niihin, jotka ovat aina saaneet tahtonsa läpi, ja niihin, jotka kotona saavat vittaa, mutta tietävät, että opettaja ei saa heihin koskea. Jälkimmäiset ovat paljon pahempia..

Samoin uskalletaan riidellä jne. koska meillä on miehen kanssa usein tarve "puhdistaa ilmaa". Se riitely ei kuitenkaan tarkoita toisen kurkkuun kiinni käymistä saati kiljumista, kyse on meillä enemmänkin väittelystä ja siitä kummalla on paremmat perustelut :D. Anteeksi pyydetään myös julkisesti.



Miksi muuten nykyään vanhemmat eivät saisi riidellä lastensa nähden? Mistä sitä esimerkkiä riitelyyn saadaan, jossei omasta kodista? Siis kasvatuksessahan aina korostetaan oman esimerkin tärkeyttä...

kakara on nykyisin "virallisesti" adhd eikä niitä siksi tarvitse kasvattaa. Kuria ja herran nuhdetta tarvittais nykykakaroille!

Rajat ja rutiinit tiukilla juuri siksi että arki toimii, on kohtelias ja kiltti kotona, välillä kiukuttelee juuri siksi, testaa rajoja mutta tahtoaan ei saa juuri siksi läpi että oppii tavoille ja ymmärtää miksi on rutiinit. Mutta koulussa sitten on kuin perkele kun siellä ei ehditä välittää ja puuttua joka asiaan. Tappeluissa ja nimittelyissäkinkin sanotaan että setvikää itse isot lapset.

kakara on nykyisin "virallisesti" adhd eikä niitä siksi tarvitse kasvattaa. Kuria ja herran nuhdetta tarvittais nykykakaroille!

Lapsellani on "virallisesti adhd", tosin myös muuta neurologista kehityshäiriötä. Ja kuri on kova. Adhd:n kanssa kun ei parane yhtään kertaa joustaa niistä säännöistä ja rutiineista.

adhd:n mutsi

käyttäytymään, jollei äidit uskalla edes kaupassa käydä :))) voi hyvät hyssykät sentään.



Minä käyn kolmen lapsen kaksoset (juu, ollut aikamoista kurinpitoa jo alusta lähtien tietystä syystä..) sekä pikkusisko. Käyn kaupassa, käyn lääkäreissä milloin missäkin pitää käydä. Kyllä, uskallan komentaa, huutaakin jos karkuteille lähdetään. Pidän tiukkaa kuria ja se on vain pakko, muuten olisin pulassa lasteni kanssa. Uskon, että kun käymme arkisia asioita hoitamassa lauman kanssa yhdessä, he oppivat miten käyttäydytään ja teini-ikäisenä kaikki on jo ohi ja voin vain nauttia työni tuloksesta.



Meillä itketään, nauretaa, huudetaan, suututaan ja rakastetaan. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Uskon ettei bussiepisodin mies puhunut lapselle koska siitäkin saattaa saata aika kovaa huutia nykyään. Kyllä sitä on tullut itsekin naapurin lapsille sanottua että kiviä EI heitellä ikkunoihin, pahimmassa tapauksessa menevät rikki. Sieltähän vanhemmat tulevat läksyttämään että minulla EI ole oikeutta komentaaa HEIDÄN lapsiaan. Mutta kun kyseiset vanhemmat näkevät lastensa tekevän pahaa (mm päästivät naapurin auton renkaista ilmat), he eivät kiellä vaan kääntävät selkänsä ja antavat lasten tehdä tuhojaan. "Ei meidän lapset pahaa tee", onkin turhan tuttu fraasi täällä.



Lapsista on tullut nykyaikana niin pyhiä olentoja että edes omat vanhemmat eivät saa heitä kurittaa millään tapaa. Nämä sukupolvet saavat kaiken mielensä mukaan, mitäs sitten kun joku päivä asiat ei menekään oman mielen mukaan? Kun lapsi tottuu saamaan kaiken mitä haluaa, hänen on vaikea selviytyä elämässä, vastoinkäymisiä kohdatessa erityisesti.



Itse olen saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, sain selkääni ja sain tukkapöllyä. En silti näe vanhempiani pahoinpitelijöinä. Minulle on ollut aina selvää kuinka haluan pitää kurin omille lapsilleni, en välttämättä samalla tapaa kuin omat vanhempani mutta en taatusti samalla tavalla kuin muut nykyajan vanhemmat. Kun lapsi opetetaan pienestä pitäen ettei kaikkea voi saada, kaikki ei voi aina mennä mielen mukaan, niin ei tule niitä massiivisia "MINÄ HALUAN"-raivareita kun jotain kielletään.

Kuria nykypäivään tarvitsisivat sekä lapset että aikuiset! Ja parempia käytöstapoja myös molemmille em. ryhmille.

Äiti ja 2 n. 4-vuotiasta tyttöä tulee sisään, menevät istumaan bussiin sellaiseen kohtaan jossa 2 penkkiä toisiaan vasten. No, toinen tyttö alkaa heiluttelemaan jalkojaan ja kohta jo potkii toista tyttöä jalkoihin. Tyttö tietysti äidille että "x potkii, sattuu". Äiti hädissään vastaa: "ei kun x vaan halusi potkia bussin rengasta!"



Olin vähän siinä että "häh"...

Työskentelen lasten parissa ja siinä on tullut nähtyä paljon ja kyllä se on monilla vanhemmilla se vanhemmuus hakusessa. Tehdään niin kun lapsi haluaa ja jos vanhempi erehtyykin kerran sanomaan, että nyt tehdään näin niin siitähän lapsi nostaa metelin ja kiljuu eikä suostu lähtemään hoidosta ja sit maanitellaan sillä, et lapsi saa kaupasta sitä ja tätä hyvää, jos nyt lähtee jne.