Lue keskustelun säännöt.
Kahden miehen välissä
10.11.2009 |
Siskot! Tuomioita ja kommentteja, kiitos!
Erosin viime talvena aviomiehestäni ja lasteni isästä. Hän oli kiltti ja rehti perusmies, sellainen unelmavävy. Kuitenkin henkinen yhteys puuttui ja sen myötä pienetkin ongelmat kasvoivat ylitsepääsemättömiksi ja aiheuttivat (etenkin minussa) tolkutonta ahdistusta.
Nyt olen kohdannut sielunkumppanini. Ihana mies, jonka kanssa henkinen yhteys pelaa ja jonka kanssa tunnen taas eläväni ja olen löytänyt avioliitossa kuolettuneen tunneskaalani. Sen myötä yhdessä olomme onkin todella myrskyisää.
Eron prosessointi on kuitenkin vielä vaiheessa ja se jarruttaa heittäytymästä uuteen suhteeseen kunnon panoksella. Toisaalta mitä enemmän on saanut etäisyyttä avioliittoon, niin sen paremmalta se nyt muistuu mieleen. Toisaalta en tiedä latistuisinko takaisin ahdistukseen sen suhteen jatkuessa.
Apua tätä tunteiden vuoristorataa... Tasoittuuko tämä elämä tästä? Jos olisi mahdollisuus valita suunta, kumpaan kannattaisi lähteä? Kumpaakin en halua "jättää"/poissulkea.
Kommentit (4)
Ajattelu ja ilmaisut peräisin naisten- tai ip-lehtien ihmissuhdepalstoilta ja instant-psykologien (Furman, Hellsten ...) jutuista.
Ja miksi kukaan haluaisi jatkaa unelmavävyn kanssa? Vaimo ei ole miehensä anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kyseessä on ihan tosielämän tilanne. Ja naistenlehtiäkään en lue, että ilmaisut on nekin omasta päästä.
Totta on, että itse tämä asia on pähkäiltävä. Mutta kun täällä saa kommentteja vähemmästä ja pyytämättäkin, niin ajattelin joskos sitä löytyisi avartavia näkökulmia pohdinnan tueksi.
Ja tämä unelmavävy ilmauksena kumpuaa ehkä siitä miten eromme on suvun taholta tuomittu ja millä keinoin minua asiasta syyllistetty.
Kaipaatko rinnallesi itseäsi tasaisempaa vai värikkäämpää ihmistä?
Miksi ne tunteet kuoli avioliitossa?
Kaipaatko seikkailua ja espanjalaista draamaa vai tasaista perhe-elämää tylsyyden uhalla?
Mikä siinä avioliitossa niin ahdisti, osaatko kertoa itsellesi?
Sielunkumppanuus on tärkeää, mutta liika draama syö ihmistä.
Itse olen sitä mieltä että ei sun kannata täältä neuvoja tuohon kysellä... pohdi ja mieti rauhassa kaikki asioiden hyvät ja huonot puolet... itse sinun pitää se päätös tehdä täysin että pystyt sen päätöksen kanssa myös elämään. ei me neuvojen antajat sitä elämää tulla sun puolesta elämään. :)