Huolestuttavia piirteitä kumppanissa?

No ei ole kovin kypsää käytöstä, mutta jos se jäi nyt tuollaisen kiukuttelun tasolle, niin ehkä tuota nyt kertaluontoisesti voisi katsoa läpi sormien, jos vaikka toisella on ollut paljon stressiä yms. Mutta en suosittele kovin montaa kertaa katsomaan tuollaista älytöntä pikkulapsen tapaista mielenosoitus-käytöstä.

Olisit sanonut että hän voi valita itse elokuvan ja katsoa, ettet jaksa enempää. Hän ei voi määräillä sinua ja sitten väittää että "vänkäät vastaan". Ero kai parempi jos hän aikoo jatkossakin huutaa ja on riitaa, eikä osaa jutella. On kiva että ajattelet lasta tässä myös. 

Isoja lapsiahan noista on suurin osa. Yksittäisiä fiksuja, tasapainoisia ja itsereflektioon kykeneviä joukossa.

Kumpa tämä olisikin ensimmäinen kerta. Tämä oli ensimmäinen kerta lapsemme syntymän jälkeen. Ennen lasta hän on käyttäytynyt samoin vain minua kohtaan. Halusin yrittää saada lapsen isän ymmärtämään, miksi moinen käytös on huonoa, mutta kuulemma vain minä olen se paha. Sama jatkui seuraavana päivänä: " älä yritä kääntää tätä asiaa mun syyksi! Ikään kuin minä olisin se paha! ". Mä en haluaisi erottaa lasta isästään, mutta omalla kokemuksella tiedän, että moinen käytös tulee pelottamaan lasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisit sanonut että hän voi valita itse elokuvan ja katsoa, ettet jaksa enempää. Hän ei voi määräillä sinua ja sitten väittää että "vänkäät vastaan". Ero kai parempi jos hän aikoo jatkossakin huutaa ja on riitaa, eikä osaa jutella. On kiva että ajattelet lasta tässä myös. 

Sanoin kyllä tilanteessa olevani väsynyt ja olin siinä rauhallinen, koska en halunnut riidellä turhasta. En haluaisi liian äkkiä eroa ajatella, mutta en kyllä keksi muutakaan keinoa suojella lasta. Tiedän omasta kokemuksesta, että moinen vihanpurkaus ei ole lapselle hyväksi missään tilanteessa. Eikä sekään, että lapsi joutuu katsomaan, kun toinen vanhempi kohteler toista huonosti. Yritin saada miestä ymmärtämään, että lasta ajatellen on parasta yrittää keksiä muu tapa purkaa ärsytystä ja vihaa, mutta vastaukseksi sain: " Jos ei mene hyvällä perille niin sitten näin. " 😐

Kannattaa nousta vastaan tuollaiseen tyranniin. Lapsen silmissä olet ihan lapanen, jos et itsesi puolusta. Eikä mies arvosta vässykkää yhtään enempää. Päin vastoin, kävelee yli ja sylkäisee perään. Kova kovaa vasten ja jos ei tuota tasa-arvoa, eroa. Ja joo, puhun kokemuksesta, lapset jo isoja

Me istutaan samassa huoneessa, mut kummatkin katsoo omia ohjelmia. Sillä tv, itse tykkään katsoa puhelimestani ohjelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nousta vastaan tuollaiseen tyranniin. Lapsen silmissä olet ihan lapanen, jos et itsesi puolusta. Eikä mies arvosta vässykkää yhtään enempää. Päin vastoin, kävelee yli ja sylkäisee perään. Kova kovaa vasten ja jos ei tuota tasa-arvoa, eroa. Ja joo, puhun kokemuksesta, lapset jo isoja

Ollaan ennen lasta riideltykkin aika pahastikkin, kun mukana oli vielä päihteitä, mutta hän ei ole käyttänyt enää mitään moneen vuoteen. (Itse siis en ole koskaan käyttänyt mitään päihteitä). Meillä lapsi vielä niin pieni, että ei muistaisi näitä riitoja ainakaan toivottavasti. Halusin pitää tilanteen mahdollisimman rauhallisena, jotta mies ei provosoituisi enempää. Yritän parhaani mukaan ajatella lapsen parasta..

Kunhan muistaa sen, että eron jälkeen se lapsi kohtaa sen räyhäävän isän yksin. Jos isä haluaa lastaan tavata. Tästä syystä itse pitkitin eroa toista vuotta. Kunnes mies halusi erota. No, lapset oli siinä vaiheessa lähes kouluikäisiä ja kertovat kyllä mitä isän luona tapahtuu. Ja pakkohan ne sinne on päästää, kun päällisin puolin kaikki on ok. Mutta jos alkavat itse kieltäytymään niin en pakota. Ja lapsille en pahaa puhu isästä, hän kyllä minusta. Onneksi lapset on fiksuja.

Narsistit eivät koskaan muutu. He teeskentelevät ja valehtelevat, kunnes tuhoavat sinut julmasti.

miksi sä olet tuollaisen ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Isoja lapsiahan noista on suurin osa. Yksittäisiä fiksuja, tasapainoisia ja itsereflektioon kykeneviä joukossa.

Miehistä? Olen huomannut ihan saman asian ja olen todella kiitollinen etten ole tehnyt lasta kenellekään "isolle lapselle".

Vierailija kirjoitti:

Kunhan muistaa sen, että eron jälkeen se lapsi kohtaa sen räyhäävän isän yksin. Jos isä haluaa lastaan tavata. Tästä syystä itse pitkitin eroa toista vuotta. Kunnes mies halusi erota. No, lapset oli siinä vaiheessa lähes kouluikäisiä ja kertovat kyllä mitä isän luona tapahtuu. Ja pakkohan ne sinne on päästää, kun päällisin puolin kaikki on ok. Mutta jos alkavat itse kieltäytymään niin en pakota. Ja lapsille en pahaa puhu isästä, hän kyllä minusta. Onneksi lapset on fiksuja.

Mun mies on vuosi vuodelta enemmän muuttunu muista syistä vihasemmaks ja stressaantuneemmaks. Enempi sillä on ongelmana se, ettei se osaa purkaa tunteitaan oikein niiku selkeesti monella miehellä on sama ongelma. Muuten hän antaa itestään välittävän ja ihana kuvan ulos päin mulle. Mutta tämä riita oli nyt sellainen, missä ei lainkaan kyennyt myöntämään omia virheitään, vaikka itse pyysin monen monta kertaa anteeksi. Tämä riita "päättyi" niin, että lupasin olla sanomatta hänelle vastaan... jos olisin jatkanut tai pistänyt enemmän vastaan niin olisi varmasti käyttäytynyt agresiivisesti lapsen läsnäollessa taas, enkä halunnut niin käyvän. Hän kun ei luota kehenkään ulkopuoliseen niin mikään terapia tms ei ole vaihtoehto valitettavasti.. Tiedän hänen pohjimmiltaan välittävän, mutta kun se agressio saa hänestä vallan niin hän ei osaa sitä hillitä. Kokee oikeudekseen käyttäytyä miten tahoo koska "ihan sama". Ennen kun hän rauhottui niin normaalisti pyytää anteeksi, muttei tälläkertaa. Olen vaan ihan solmussa ja ahdistunut tästä tilanteesta, vaikka miehen silmissä mitään tilannetta ei enää olekkaan.

vihanhallintaongelmainen reppana

Up

Jos sinä joudut olemaan varuillasi ja muokkaamaan omaa käytöstäsi jotta mies ei raivostu, niin on täysin selvää ettei tuo kuvio ole millään lailla terve ja normaali.

Mies tarvitsisi vähintään terapiaa, mutta annas kun arvaan, ei suostu.

Miksi, oi MIKSI niitä lapsia pitää tehdä, vaikka suhteessa on ollut rajuja riitoja ja päihteitä jo aikaisemmin? Ei nämä ihmiset miksikään unelmapuolisoksi ja -vanhemmaksi muutu vaikka niin yrittää itselleen uskotella.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä joudut olemaan varuillasi ja muokkaamaan omaa käytöstäsi jotta mies ei raivostu, niin on täysin selvää ettei tuo kuvio ole millään lailla terve ja normaali.

Mies tarvitsisi vähintään terapiaa, mutta annas kun arvaan, ei suostu.

Miksi, oi MIKSI niitä lapsia pitää tehdä, vaikka suhteessa on ollut rajuja riitoja ja päihteitä jo aikaisemmin? Ei nämä ihmiset miksikään unelmapuolisoksi ja -vanhemmaksi muutu vaikka niin yrittää itselleen uskotella.

Kun niitä riitoja ei ole jatkuvasti vaan niin harvoin, mutta kun sellainen tulee eteen niin se säikäyttää. Jos ei ole kokenut vastaavaa suhdetta tällaisella elämäntaustalla, niin ei voi ymmärtää, miten vaikeaa voi olla päästää toisesta irti. Lähtö pelottaa ja kuitenkin pieni ääni takaraivossa sanoo, että kyllä se vielä tapansa parantaa ja perhettä ei tarvitse rikkoa.