Lue keskustelun säännöt.
Täysikäisten lasten vanhemmat, tukea kaivataan!
09.01.2022 |
Olen ollut yh-äiti lähes koko lapsen elämän ajan ja huolehtinut oikeastaan kaikesta lapseeni liittyen. Täysikäinen lapseni asuu edelleen kotona, mutta puhetta omilleen muutosta on ollut. Hän on fiksu ja tunnollinen, käy töissä, viettää aikaa kavereiden kanssa. Alkoholia käyttää myös ja se on lisääntynyt, lisäksi toilaillut humalassa, onneksi ei vielä mitään peruuttamatonta ole kuitenkaan tapahtunut. Olen huolissani tästä suuntauksesta ja miettinyt miten hän joskus pärjää asuessaan yksin, meneekö elämä juomiseen. Jotenkin pyörii kaikki ajatukset ja huolet nyt mielessä. Lapsen isän kanssa en pysty näistä keskustelemaan eikä mulla ole oikeastaan tällä hetkellä ketään kenen kanssa jakaa huolta. Haluaisin tukea häntä itsenäistymään mm omaan asuntoon muuttamisessa mutta viime aikojen toilailujen pelottaa miten siinä käy.
Miten muilla? Huolettaako teitä lapsenne pärjääminen ja minkä verran olette mukana auttamassa? Olisi kiva saada vertaistukea kun on niin yksin tässä tilanteessa. Huolehdinko turhaan?
Kommentit (24)
Pärjää kyllä. Nuori on nuori ja tekee välillä hölmöjäkin asioita, Jos kerran kyseessä on fiksu ja töissäkäyvä nuori aikuinen, niin tottahan niitä omia siipiä on kokeiltava. Ole tukena tarvittaessa, mutta älä tyrkytä itseäsi ja neuvojasi. Anna nuoren tehdä ihan itse päätöksensä ja ratkaisunsa.
On vain aika, kun äidin on katkaistava se napanuora ja päästettävä nuori omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan pakko luottaa. Et voi sitoa aikuista essun naruihisi. Jos haluaa käyttää alkoholia omillaan asuessa, niin hän käyttää. Omassa kodissasi sen voit kieltää jos haluat.
Ainakin voit nostaa huolen aiheesi keskusteluun. Kokemuksesta läheisen kanssa tiedän, että nk. "normijuomisella/juhlimisella" on ainoastaan hiuksen hieno raja alkohlisoitumiseen.
Rahan avulla ei ainakaan milloinkaan pidä juomista mahdollistaa.
Voimia vaikeaan elämänvaiheeseen ❤️usein parikymppiset lapset tarvitsevat paljon, paljon enemmän henkistä tukea, kuin itse voisi ennalta ymmärtää 🙏
Täysi-ikäistymisen jälkeinen kännäily-ja törttöilyvaihe on täysin normaalia, jos juominen rajoittuu viikonloppuihin ja vapaapäiviin.
Minkä ikäinen nuori on? Jos vasta 18-v. täyttänyt niin ehkä voisi olla hyvä kasvaa vielä kotona pari vuotta niin pahin toilailuaika menee luultavasti ohi. Tuo täysi-ikäistymisen huuma on koettu täälläkin, mutta kyllä se siitä rauhoittuu ja tuohonkin menoon kyllästyy. Jos ei mitään päihdeongelmaa vaan pääse syntymään, se on tietysti toinen juttu. Ymmärrän huolesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kieltänyt alkoholinkäytön aina kotonani. En itsekkään ole käyttänyt lasten läsnäollessa. Vanhimmalla noista se oli ongelma. Hän lähti omaan kotiin 8v sitten. Jatkoi samaa mallia jonkin aikaa. En mahdollistanut omalla toiminnallani asiaa. Lopetti juomisen kokonaan vuosia sitten. Käy töissä, urheilee ja voi hyvin. Voimia sinulle ❤️.
Onko lapsen isällä päihdeongelmaa? Tai muuten suvussa? Useinhan nämä ongelmat ovat perinnöllisiä, joten erityisesti jos näin on, niin kannattaa kyllä olla tarkkana tässä vaiheessa. Kiitos että välität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Ymmärrän huolesi, minulla on helpottanut kun lapset asuvat kumppaneidensa kanssa ja toisella on jo lapsiakin. Onneksi olen aina tuntenut lasteni kaveriporukat ja heidän kaveria-ei-jätetä ajatusmaailman. Silti stalkkasin usein whatsupia 96milloin viimeksi on oltu paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Kuinka pahoja törttöilyjä? Nyt kun omaa nuoruutta miettii, niin jotkut törttöilyt tuntuu aika pahoilta, mutta silloin niistä ei tullut edes morkkista, kun kaikille sattui ja tapahtui.
Kumppania se sieltä baareista hakee niinkuin pitää. Joskus voi tulla sattumuksia noilla reissuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Kuinka pahoja törttöilyjä? Nyt kun omaa nuoruutta miettii, niin jotkut törttöilyt tuntuu aika pahoilta, mutta silloin niistä ei tullut edes morkkista, kun kaikille sattui ja tapahtui.
No ajokortin menettäminen, kun on kuljetusalalla töissä, alkoholia ja päivien juhlimista. Kavereita on paljon ja menoa. Rahat aina loppu.
Alkoholi ei ole ollut ongelma, mutta muita huolia on ollut. Ensin masennusta ja myöhemmin ADHD-diagnoosi, kun osa korkeakouluopinnoista tökki pahasti. Yleistä ongelmaa arjen hallinnassa (mikä on ihan perus, kun on masennusta ja myös ADHD tekee sen), koti on ollut välillä jäätävä sotku ja heijastellut sitä, että asukkailla ei ole kaikki hyvin. Lapsen puolisolla on kaksisuuntainen, joka onneksi diagnosoitiin varsin nopeasti. Mutta tätä edelsi päivystykseen meno ja sieltä ambulanssilla sairaalaan ja muutama viikko suljetulla osastolla. Aika raskasta settiä teineille, jos minulta kysytään. Lisäksi puolisolla on fyysinen sairaus, johon nykylääketieteestä ei löydy hoitoa. Tai se hoito mikä on olemassa, auttoi lyhyemmän aikaa kuin toivottiin, sillä sai muutaman lisävuoden toimintakykyyn, nyt on määräaikainen työkyvyttömyyseläke menossa.
Nämä ovat sillä tavalla kunnollisia nuoria, että eivät käytä alkoholia eivätkä tupakkaa. Mutta kyllähän sitä vanhempana murehtii näitä sairauksia ja ehkä olisin toivonut tyttärelle puolisoa, joka pystyisi käymään töissä. Mutta rakkautta heillä on kovasti ja ovat tukeneet toisiaan näissä vaikeissa paikoissa. Sen merkitys jotenkin korostuu, kun elämässä on vaikeaa. Ei sitä turhaan neuvota miettimään puolisoksi sellaista ihmistä, jonka haluaisi rinnalleen vaikeina aikoina, eikä pelkästään silloin, kun onni hymyilee ja elämässä pyyhkii hyvin.
Tietenkin olen yrittänyt olla järjen ja harkinnan ääni tilanteissa, joissa he tekevät isoja ratkaisuja (koiran hankinta, auto-ostokset). Mutta eivät minun tuomat näkökulmat ole mitään vaikuttaneet, he tekevät omat ratkaisunsa ja uskovat pärjäävänsä valintojensa kanssa. Aivot ovat 'valmiit' vasta 25-vuotiaana, nuoremmat eivät vielä tunnu osaavan arvioida riskejä oikein. Mutta ei tässä voi muuta kuin toivoa parasta, täysi-ikäiset saavat päättää asioistaan itse. Hyvä keskusteluyhteys meillä on säilynyt, vaikka he saattavat kokea, ettei minun neuvoja kaivata, ja minä koen, että he tekevät harkitsemattomia valintoja ja vaikeuttavat elämäänsä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Kuinka pahoja törttöilyjä? Nyt kun omaa nuoruutta miettii, niin jotkut törttöilyt tuntuu aika pahoilta, mutta silloin niistä ei tullut edes morkkista, kun kaikille sattui ja tapahtui.
No ajokortin menettäminen, kun on kuljetusalalla töissä, alkoholia ja päivien juhlimista. Kavereita on paljon ja menoa. Rahat aina loppu.
Eli promilleissa ajanut? Se on kyllä aidosti paha, toivottavasti oppi ettei tapahdu enää toiste. Päivien juhliminen ei kuulosta hyvältä, jos se tarkoittaa pidempää putkea kuin perjantai-lauantai tai joku festari- tai mökkireissu. Kaverit ja meneminen ei ole paha, rahojen juominen taas on jos sen takia jää laskut maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Kuinka pahoja törttöilyjä? Nyt kun omaa nuoruutta miettii, niin jotkut törttöilyt tuntuu aika pahoilta, mutta silloin niistä ei tullut edes morkkista, kun kaikille sattui ja tapahtui.
No ajokortin menettäminen, kun on kuljetusalalla töissä, alkoholia ja päivien juhlimista. Kavereita on paljon ja menoa. Rahat aina loppu.
Lapsellasi on jo ongelma. Se on normaalia, että hyökkää sinua vastaan, kun sanot suoraan asioista. Sinuna pyytäisin häntä laittamaan asuntohakemuksen. Ja muuttaa omaa kotiin. Joutuu ottamaan vastuun itsestään paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän huolettaa. Törttöilyjä on kyllä ollut. Minun mielestä isojakin. Onneksi hän minulle kertoo ja pyrinkin etten liikaa puutu. Välillä kun tuo meinasi laittaa välit poikki kokonaan, kun hänen mielestä puutuin liikaa.
Olen keskustellut pojan kanssa ja painottanut, että hän on aikuinen, tekee itse päätöksensä ja elää niiden kanssa sitten. Odotan kyllä, että löytyisi se kiva tyttö, jonka kanssa rauhoittuisi.
Kuinka pahoja törttöilyjä? Nyt kun omaa nuoruutta miettii, niin jotkut törttöilyt tuntuu aika pahoilta, mutta silloin niistä ei tullut edes morkkista, kun kaikille sattui ja tapahtui.
No ajokortin menettäminen, kun on kuljetusalalla töissä, alkoholia ja päivien juhlimista. Kavereita on paljon ja menoa. Rahat aina loppu.
Mun isä sai rattijuopumustuomion nuorena ja oli kaikenlaista sekoilua. Hankki itselleen erittäin vastuullisen ammatin ja on kasvattanut kaksi lasta. Ei ole meidän elinaikana juonut koskaan. Eli eipä ne nuoruuden törttöilyt loppuelämää määritä. Lapsesi touhu kuulostaa ihan samanlaiselta mitä omien tuttujen poikien touhu oli silloin 18-vuotiaana. Ei sitä kauaa kestänyt. Joillakin voi tietysti jäädä päälle, mutta addiktiolle ei läheiset mahda mitään kun se vie ihmistä. Se tulee aivan varmasti jos siihen on taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistymisen jälkeinen kännäily-ja törttöilyvaihe on täysin normaalia, jos juominen rajoittuu viikonloppuihin ja vapaapäiviin.
Sillä voi olla myös kauaskantoisia seurauksia silloinkin, kun ei onnistu törttöilemään itseään hengiltä. Mieheni kaatui ensimmäisen opiskeluvuoden saunaillassa kiukaalle, sai kolmannen asteen palovammat ja joutui pitkäksi ajaksi sairaalaan. Jossain vaiheessa oli epävarmaa, säästyykö hänen jalkansa vai pitääkö amputoida polven yläpuolelta. Monenlaisia leikkauksia hänelle tehtiin ja jalka saatiin pelastettua ja melko hyvin se on toiminutkin. Mutta harva nuori haaveilee pitkästä sairaalajaksosta ensimmäisen opiskeluvuoden aikana ja siitä, että vapun jälkeen hänelle tuodaan teekkarilakki sairaalavuoteeseen.
Siinä missä pojat ovat alttita onnettomuuksille, tytöt saattavat päätyä raiskauksen kohteeksi, kun ovat tukevassa humalassa. Tämäkin jättää elämään pitkän ja synkän varjon, jos edes pystyvät toipumaan ennalleen.
En jotenkin osaa pitää reipasta alkoholinkäyttöä mitenkään harmittomana nuoruuteen kuuluvana juttuna, kun seurauksena pahimmillaan se nuoren elämä päättyy ennenaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä sai rattijuopumustuomion nuorena ja oli kaikenlaista sekoilua. Hankki itselleen erittäin vastuullisen ammatin ja on kasvattanut kaksi lasta. Ei ole meidän elinaikana juonut koskaan. Eli eipä ne nuoruuden törttöilyt loppuelämää määritä. Lapsesi touhu kuulostaa ihan samanlaiselta mitä omien tuttujen poikien touhu oli silloin 18-vuotiaana. Ei sitä kauaa kestänyt. Joillakin voi tietysti jäädä päälle, mutta addiktiolle ei läheiset mahda mitään kun se vie ihmistä. Se tulee aivan varmasti jos siihen on taipumusta.
Ehkä eivät määritä, mutta henki voi niissä mennä tai voi päätyä pyörätuoliin loppuiäkseen. Nuorten kehittymättömät aivot eivät osaa vielä arvioida riskejä oikein ja vastakkaiseen sukupuoleen saatetaan yrittää tehdä vaikutusta hurjilla tempuilla. Ja vaikka nuoret näyttävät jonkin aikaa surevan onnettomuudessa kuollutta kaveria, niin aika pian se sama meno jatkuu taas o_O
Kiitos tosi paljon hyvistä kommenteista ja tsemppauksesta! Jotenkin heti helpottaa kun kuulee etten ole ainoa näiden asioiden kanssa kamppaileva vanhempi. Lapseni juo tällä hetkellä kun on vapaapäiviä, muuten ei. Onneksi hän tekee täyttä työviikkoa joten se ainakin tällä hetkellä tuntuu rajoittavan juomista. Olen itse nähnyt monta kertaa läheltä miten alkoholi vie ja nyt siksi olenkin tuntosarvet ylhäällä koska näen lapsessani olevan tiettyjä piirteitä siihen suuntaan myös. Onneksi hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asioista ja meillä on sillä tavalla hyvät välit. Aika näyttää ja toivottava vaan että tämä on väliaikaista eikä johda isompiin ongelmiin. Tiedän että en voi häntä kaikelta suojella ja hän itse tekee elämänsä valinnat, minun on myös annettava hänelle niihin tilaa. Pyrin pitämään keskusteluyhteyden avoimena ja olemaan tukena. Ap
Se on vaan pakko luottaa. Et voi sitoa aikuista essun naruihisi. Jos haluaa käyttää alkoholia omillaan asuessa, niin hän käyttää. Omassa kodissasi sen voit kieltää jos haluat.