Muut masentuneet, millaien tyypillinen päivä teillä on?
Minä heräsin tunti sitten kun kissa oksensi sänkyyn ja tuli sitten vaihdettua lakanat, en edes muista milloin viimeeksi olen ne vaihtanut... mutta nyt tyypilliseen päivääni eli kahvinjuontiin ja kanavasurffailuun. Välillä käyn tupakalla. Ei oikein ole motivaatiota muuhun. Ystäviä ei enää ole enkä tapaile ketään, erosin ex-miehestäni 10 vuotta sitten ja lapsemme jo muuttanut pois kotoa. On vain kissa ja minä.
Kommentit (15)
Oletteko robotteja. Missä tunteet.
Mulla ainoa pysyvä jokapäiväinen deppariin liittyvä asia on lääkkeiden otto ja pitkä kävelylenkki.
Herätys, kahvi, lääkkeet, eläintenruokinta ja ulkoilutus, töihin, kauppaan, kotiin, ruuanlaitto, kotityöt, lapsen kanssa touhuamista, eläintenhoito, nukkumaan jne. Johonkin väliin opamox, jos tekee mieli tappaa itseni.
Herään. Yritän pysyä kasassa päivän . Nukun
Pahimmillaan niin, että heräsin kasilta, möllötin, yritin lukea tai katsoa jotain, ei onnistunut. Päikkärit. Möllötys, joku helppo eines. Viideltä nukkumaan ja seuraavana päivänä sama alusta. Tätä kesti vuoden verran, lääkkeitä söin. Mikään ei tuntunut missään, ketään en jaksanut nähdä. Hälläväliä-olo.
Nykyään menee paremmin, jaksan jopa tehdä asioita ja keskittyä kirjoihin ja elokuviin, vaikka olen vieläkin lievästi masentunut. Tunteetkin ovat palanneet.
Herään aikaisin, teen aamupalan ja koitan löytää jotakin jolla jaksaisi taas päivän. Päivät menee siinä, että oleskelen kotona ja istun koneen ääressä. Jos muistan ja jaksan, syön jotakin. Hyvinä päivinä saatan saada jotakin pientä aikaiseksi kotona, esimerkiksi siivoan tai kokkailen ja tekeminen on hieman tarmokasta eikä vaan hajamielistä. Kaupassa tulee käytyä pakon edessä. Aika samanlaista harmaata mössöä päivästä toiseen.
Minulla on paha noidannuoli, jota ei ole saatu parannetuksi. En liiku ollenkaan muualle kuin jääkaapille ja vessaan, ja askelia tavallisena päivänä kertyy korkeintaan sata. Ainoa ajanvietteeni on tämä tietokone, jonka naputtelemiseen olen täysin kyllästynyt.
Olen tehnyt pari oikeaa asiaa tänään, vienyt lapsen hoitoon, sain pitkästä aikaa käytyä yksin kävelyllä ja kahvilassa. Kahvilassa oli mukava käydä, maisemaa on hyvä välillä vaihtaa. Sain katsella kahvilassa ollutta joulukuusta ja syödä croissantin. Sain kirjoitettua pari sanaa ajatuksia ylös, kun alkoi tunteet painaa ja kuristaa.
Vauva.fi:n lukemisen huomasin ehkä virheeksi, lisäsi masentavia ajatuksia, yleensä ajatusta että muillakin on raskasta ja kurjaa, ei lohduta.
Nukun ehkä tässä päikkärit ennen lapsen hoidosta hakua. Imuroinnista puhuttiin miehen kanssa että tänään, äh.
Niinkuin meitä kiinnostaisi! Tämä ei ole mikään mielenterveyshäiriöisten palsta! Menkää muualle, terapiaan tai johonkin laitokseen! Pois, heti!
Älkää aloittako näitä juttuja. Kukaan ei halua lukea!
En tiedä olenko masentunut, mutta herään, kun herään ja sitten yleensä vain ajelehdin kotona. Kalenterissa, jos on joku tehtävä niin sitten teen sen, mutta muuten sellaista tylsyyttä vain. Jonain päivinä enemmän energiaa kuin toisina, mutta näin talviaikana vähemmän.
Herään töihin, tuun kotiin, syön jotain paskaruokaa, otan ketipinorin ja menen nukkumaan. Joka toinen tai kolmas päivä jaksan peseytyä.
Mitään muuta elämää ei ole. Viikonloput makaan sängyssä.
Herätys. Töihin. Kotiin. Teen ruokaa. Syön. Nukun. Iltatoimet. Takaisin nukkumaan.