Avioliitto ilman rakkautta

Mun mies ei ole koskaan rakastanut minua. Itse hullaannuin häneen aikoinaan aivan täysin.

Vieläkään ei ole rakkaus minun puoleltani loppunut. Kyllä minä olen tämän asian aina olen tiennyt mutta en ole osannut asialle mitään tehdä.

Pariterapiassa on käyty mutta eihän se saa miestä minua rakastamaan. Yhteen muutettiin siksi kun lapsi oli tulossa. (mIehen selitys yhteenmuutolle)

Mies on aina ollut asiallinen ja ihan suunnilleen ok. Mitään yhteistä tekemistä hän ei ole kanssani juuri halunnut (seksiä,matkoja) ja ymmärtäähän tuon. En minäkään haluaisi seksiä tuttavalta tuntuvan henkilön kanssa.

Miehelle tälläinen kulissiliitto sopii hyvin. Ihailua saa ja seksiä aina kun hän tarvitsee (eli harvoin mutta kuitenkin). Minä sensijaan elän puutteessa,henkisesti ja fyysisesti.

Aina välillä ajattelen että unohdan omat tarpeeni ystävästä ja rakastetusta mutta kun yrittää omaa itseään painaa unohduksiin, pomppaa se kohta kahta kauheammin esille.

Eron eteen mies ei taatusti tee mitään, ei myöskään sen eteen, ettei erottaisi. Hänelle nämä asiat ovat aivan se ja sama.Olo on kyllä surkia :(