Henkirikos, lieventävä seikka seurausetiikasta?

Voiko henkirikollista kohdella hieman armollisemmin, jos hänen teostaan on seurannut myös hyvää? Minun tuttavapiirissäni eräs mies ampui vuosituhannen vaihteessa kaksi ihmistä ravintolaan mustasukkaisuudesta ja kolmannen muutoin vain tilanteen edetessä. Hän kuitenkin palasi myöhemmin vankilassa vanhempiensa vanhoillislestadiolaiseen uskoon. Koen teon olleen osaltaan Jumalan johdatusta, koska ilman sitä ja vankilaan joutumista tekijä tuskin olisi koskaan palannut osalliseksi Jumalan armosta. Lisäksi mielestäni baari itsessään on paikka, jossa voi odottaa tapahtuvaksi kaikenlaista. Alkoholi ei kuulu kristityn elämään ja sen kulutus on syntiä, jolloin myös Jumalan varjelus vähenee. Muussa paikassa, esim. hengellisessä tapahtumassa, tuollaista ei olisi tapahtunut, mutta baariin mennessään ihminen ottaa tietoisen riskin, koska siellä ihminen on tietoisesti valinnut pahan eikä tällöin voi odottaa yhtä suurta suojelua kuin muualla. Kenties tekijäkin muisti lapsuutensa saarnat ja viimeinen tikki jo rasittuneessa mielessä oli se, että mies näki julkeaa menoa, jonka sisimmässään tiesi synniksi, vaikka oli erkaantunut silloin uskostaan.

Minä en tuomitse.