Nouseeko vaikeustaso ylemmillä koulutusasteilla?

Heitä villi arvaus siitä että vaikeutuuko vai helpottuuko.

Niistä tulee palaverissa istuvia tyhjäntoimittajia. Oikeasti lentokoneet, ydinvoimalat ja nämä laitteet joilla näpytämme tänne sun muut kehittävät duunarit.

Ai että onko yliopistotason ydinfysiikka vaikeampaa kuin alakoulun ympäristöoppi? No onhan se onbjektiivisesti vaikeampaa/monimutkaisempaa, mutta jos koko ajan opiskelee ahkerasti, niin se oma osaaminen kehittyy siinä mukana eikä se tunnukaan välttämättä suhteellisesti yhtään sen vaikeammalta.

Usein se on vaikeaa, mistä ei ole kiinnostunut tai tarpeeksi motivoitunut nähdäkseen riittävästi vaivaa oppimiseen. Jos joku asia kii nostaa aidosti, niin kyllä sen eteen on valmis tekemään töitäkin ihan mielellään.

Jos on lapsena hyvä oppimaan ja muistamaan ja mahdollisesti vielä älykäs ja sinnikäs, mihin nuo opiskelussa tärkeät ominaisuudet iän karttuessa katoaisivat? Tieto kertyy aikaisemman tiedon päälle, joten jatko-opinnoissa ei ole sen vaikeampaa kuin oli lapsena. Sanoisin, että on suunnilleen yhtä helppoa tai vaativaa kuin aikaisemminkin.

Terveisin eläkkeellä oleva opettaja.

Voin kertoa omasta puolestani, että vaikka lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 10 ja kirjoitin kuusi ällää, niin yliopisto-opinnot tuottivat aluksi hankaluutta. Opiskelutekniikkani oli aiemmin perustunut ulkoaopetteluun ja sillä ei pitkälle pötkitä, kun pitää tajuta se, mitä lukee. Mikäs siellä koulussa nippelitietoa päähän takoessa, jos koealue esimerkiksi historiassa oli noin 20 sivua. Ihan tollo en ehkä ole, mutta kaukana nerosta.

On fysiikkaa eli ns. kovaa tiedettä ja sitten postimerkkien keräilyä...

0/5.

Riippuu mitä opiskelee. Mainitsemasi tekniikan yliopistotaso on vaikeinta mitä voi opiskella ja valtaosa tekniikan opiskelijoista keskeyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ai että onko yliopistotason ydinfysiikka vaikeampaa kuin alakoulun ympäristöoppi? No onhan se onbjektiivisesti vaikeampaa/monimutkaisempaa, mutta jos koko ajan opiskelee ahkerasti, niin se oma osaaminen kehittyy siinä mukana eikä se tunnukaan välttämättä suhteellisesti yhtään sen vaikeammalta.

Ahkerakaan opiskelu ei auta, jos äly ei vaan riitä. Eikä se suurimmalla osalla meistä riitä ydinfyysikoksi :)

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa omasta puolestani, että vaikka lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 10 ja kirjoitin kuusi ällää, niin yliopisto-opinnot tuottivat aluksi hankaluutta. Opiskelutekniikkani oli aiemmin perustunut ulkoaopetteluun ja sillä ei pitkälle pötkitä, kun pitää tajuta se, mitä lukee. Mikäs siellä koulussa nippelitietoa päähän takoessa, jos koealue esimerkiksi historiassa oli noin 20 sivua. Ihan tollo en ehkä ole, mutta kaukana nerosta.

Naisvaltaiset alat ovat ulkoaopettelua, eivät uuden keksimistä.

Ahkeruus, motivaatio, vahvat istumalihakset. Eikös näillä selvitä opinnoista kuin opinnoista? ;)

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruus, motivaatio, vahvat istumalihakset. Eikös näillä selvitä opinnoista kuin opinnoista? ;)

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruus, motivaatio, vahvat istumalihakset. Eikös näillä selvitä opinnoista kuin opinnoista? ;)

No mikä on kokemuksesi? Kirurgilentäjäinsinöörijuristi?

Niin valtaosa oppii nuo peruselämän asiat.

Tai ainakin ennen oppi.

Just oli Ylellä muistaakseni haastateltu huippulahjakasta suomalaisnuorta, joka pääsi Harvardiin tms. opiskelemaan luonnontieteitä.

Hän vain sopuisasti totesi, että nyt alkaa tulla vastaan asioita, joita ei hoksaa kertavilkaisulla ja saattaa joutua pyytämään jopa apua opiskelukavereilta.

Useimmilla tuo taso tulee vastaan jo ala-asteen loppupuolella, viimeistään yläasteella. Asian oppii, kun opettelee, mutta pelkästään yhdestä esimerkistä sitä ei tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa omasta puolestani, että vaikka lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 10 ja kirjoitin kuusi ällää, niin yliopisto-opinnot tuottivat aluksi hankaluutta. Opiskelutekniikkani oli aiemmin perustunut ulkoaopetteluun ja sillä ei pitkälle pötkitä, kun pitää tajuta se, mitä lukee. Mikäs siellä koulussa nippelitietoa päähän takoessa, jos koealue esimerkiksi historiassa oli noin 20 sivua. Ihan tollo en ehkä ole, mutta kaukana nerosta.

Naisvaltaiset alat ovat ulkoaopettelua, eivät uuden keksimistä.

Onko tähän vasta-argumenttia, vai pelkkää tunnepohjaista alapeukutusta?

Riippuu alasta. Yliopistossa joka tapauksessa auttaa, jos on oppinut hyvät opiskelutaidot, ymmärtää lukemansa ja ajattelee itse luovasti. Ja osaa kyseenalaistaa tarvittaessa.

Opiskelemaankin oppii, esim. lukemaan koukeroisia englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä. Mutta sinnikkyys on tarpeen aluksi.

Matemaattisesti vaativat tekniset alat ovat kokemukseni mukaan niitä vaikeimpia. Korkeammassa matematiikassa yliopistotasolla tuli itselläni raja vastaan: sain kurssit läpi jotenkuten, mutta en enää syvällisemmin ymmärtänyt enkä siten myöskään olisi osannut soveltaa. Pitkästä matikasta saatu L oli helppo nakki niihin kursseihin verrattuna. Humanistipuolen kursseista taas sain korkeimmat arvosanat helposti.

Kasvatustieteilijät ovat selvittäneet, ettei noin 25% ihmisistä koskaan etene ajattelussaan abstraktille tasolle. Heidän siis kannattaa pysyä käytännön hommissa.

Kotona kannattaa keskustella lasten kanssa. Oppivat ajattelua ja katsomaan ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkeruus, motivaatio, vahvat istumalihakset. Eikös näillä selvitä opinnoista kuin opinnoista? ;)

No mikä on kokemuksesi? Kirurgilentäjäinsinöörijuristi?

Lähihoitaja oon mutta kaikista voi tulla mitä ne vaan haluaa jos on kiinnostuneet alasta. Ei korkea koulutetut ole yhtään sen viisaanpia.

Ongelma on se ettei siellä jaksa istua kun on add/adhd. Pitäis saada piristävät koneeseen että jaksais, mutta ei saa. Add/adhd aiheuttaa vielä sen että muistaa vaan mielenkiintoiset asiat. Ehkä yksi syrjityimmistä ihmisryhmistä tällä hetkellä aikuiset joilla add/adhd.