Meinasin tänään kuolla autokolarissa
siis läheltäpititilanne. Ikinä ei ole ollut millistä kiinni minun elämä. Siinä tärinässä tilanteen jälkeen tuli mieleen että jos olisin kuollut en olisi koskaan sanonut eräälle ihmiselle miten paljon rakastan tätä. Enkä vieläkään pysty/osaa sitä sanoa kun tilanne on niin kinkkinen. Olen naimisissa ja tämä mies ei ole mieheni.
Kommentit (10)
melkein hukuin, melkein jäin auton alle. Tulisiko kukaan onnelliseksi jos rakkautesi tunnustaisit? Jos et ole varma, älä tunnusta.
Oletko sairaalassa? Loukkaantunut vakavasti? Taistelet elämästä ja kuolemasta?
Vai mitä tapahtui? Jos olisit tullut johonkin tilanteeseen muutama sekunti myöhemmin tai aiemmin niin olisit voinut törmätä johonkin/joku olisi voinut törmätä sinuun ja olisit voinut loukkaantua tai jopa kuolla. Noinko se meni? Eli kyseessä on jos, jos ja jos ja olisi voinut...
Nyt havahduit et pitäis sanoa jollekin että rakastat. Sano se! Mikä estää sanomasta? Et oo eka etkä vika ihminen tässä maailmassa joka rakastaa jota kuta muuta kuin puolisoaan.
Kannattaisikohan nyt ap:n hoitaa oman ukon kanssa suhde kuntoon ja opetella liikennesäännöt uudestaan...
Mitä sitten tapahtuu?
Mitä aiot itse tehdä?
jos jostain syystä olisin kiikkunut katolle ja liukastunut siellä ja pudonnut alas.
Pitäisiköhän minun tunnustaa Brad Pittille, että haluaisin panna sen kans?
Olin viikon sairaalassa ja sairaslomalla koko kesän. Hampaat hajosivat, käsi hajosi, naama arpeentui. Laihduin kymmenen kiloa, kun fysiikka ei toiminut sen vertaa, että olisin pystynyt kiinteää ruokaa syömään.
Pääkoppa vaan oli sen verran pitkään pois käytöstä, etten just nyt muista tärisinkö ihan yhtä kovaa kuin ap tänään. :)
Meinasin kuolla tarkoittanee et on elvytetty ja sitten toipunut.
ja mitä tuohon mieheen tulee niin laita hyvä ihminen elämäsi järjestykseen. kerro miehillesi totuus, et petä ketään muuta kuin ittees.
kuolemaa ja onnetonta rakkautta samassa aloituksessa
että on mahdollista kuolla minä hetkenä tahansa. Sitä ei aina kotikoneella istuskellessa tajua, että voi vaikka vessaan kävellessään liukastua, lyödä päänsä ja kuolla.
Mulle kävi aika tavalla samoin kun kaksi viikkoa sitten jouduin Kehä 1:n keskikaistalla toisen auton kiilaamaksi. Se ajatus omasta kuolevaisuudesta säikäytti, vaikka sainkin auton pysymään hallinnassa. Tuli mieleen, että onkohan kaikki lasten kannalta kunnossa jos yhtäkkiä kuolen syytä taikka toisesta ja mitenköhän mies pärjää niiden kanssa yksin.
Miksi olet miehesi kanssa naimisissa?