Mikä näistä on sinulle vaikeinta?

Tuntuu olevan vaihtoehto B. Syytä en osaa arvailla. Mielestäni olen ihan normaali, mukava, huumorintajuinen ja toiset huomioon ottava ihminen. Ilmeisesti en ole riittävän kiinnostava.

Kaikki yhtä vaikeita. Tosin työpaikan olen onnistunut saamaan, muita en.

A.

Olen yrittäjä ja töitä on erittäin hyvin.

Ystävyyssuhteita minulla on paljon ja ne ovat lämpimiä hyviä suhteita. Näin on ollut aina ja luultavasti tästä eteenpäinkin.

Olen löytänyt mieheni jo 25 vuotta sitten, parisuhteemme on todella hyvä ja rakkautta riittää.

Jos on pakko valita joku, niin sitten a.

Työelämää on nyt takana 40 vuotta, ja kerran olen ollut työttömänä neljän kuukauden jakson. Sitten löytyi uusi työpaikka.

Ystävyyssuhteiden luominen on onnekkaasti ollut mulle aina hyvin helppoa.

Kumppania en ole koskaan halunnut, mutta sen verran heitä on ollut tyrkyllä, että olisin kyllä parisuhteen aika helposti saanut.

Varmaan B. Töitä on ja kumppani on. En sitten tiedä kuinka helppoa olisi saada uudet jos menettäisi nykyiset.

Ystäviä on pari, voisi olla enemmänkin mutta vaikutan kai ihmisistä niin etäiseltä että alun tutustumisen jälkeen kaverit jäävät hyvän päivän kavereiksi, joille toivotellaan joulut ja juhannukset.

Myönnän olevani erakkoluonne joka lataa akkuja mieluiten yksin tai perheen kanssa. Ne pari ystävää jotka mulla on, ovat sellaisia että heidän kanssaan on välillä kiva viettää aikaa, ja saan heidän seurastaan hyvää mieltä ja energiaa. Jostain syystä monen muun ihmisen seura tuntuu minusta uuvuttavalta.

Ukon löytäminen, Uuden työpaikan tai koulutuksen löytyminen ( on kyllä koulutuksia paljon Ravitsemis , Kaupan alan ja matkailualan )

Oon kohta 50- v akka( itseppä kirjoitin , että akka mitä sitä hienostelee )

Runojen kirjoittelukin nyt ei oo kiinnostanut jotenkin tää on vienny inspiraation eikä ole innostusta.

.Eli on nyt vaihtelun tarpeessa .

Rock ja pop ei niin nappaa Tango kyllä .

Kaikki noista on niin helppoja juttuja, että juuri siksi minä jätän moiset turhuudet ja älyttömyydet väliin.

c) ehdottomasti. Kumpikaan muista vaihtoehdoista ei ole aiheuttanut minulle juuri ollenkaan tiedostettua turhautumista tsi stressiä, mutta c) aiheuttaa näitä harva se päivä.

Töitä olen saanut aina. Mulla on hyvät paperit, suosittelijat ja näyttö. Lisäksi olen sellainen ns hyvä tyyppi, jollaisia työelämässä nykyään halutaan.

Ystävyyssuhteita on vaikea muodostaa, koska en jaksa pitää yhteyttä ihmisiin niin paljon kuin lähentyminen vaatisi. Tuttuja ja kavereita on paljon, tulen helposti toimeen kaikkien kanssa. Vapaa-ajalla viihdyn kuitenkin parhaiten yksin.

Parisuhdetta taas on lähes mahdotonta muodostaa. Juuri koskaan ihmiset eivät ole tarpeeksi kiinnostavia että jaksaisin panostaa aikaani ja energiaani jatkuvaan näkemiseen tai yhteydenpitoon. Seksikin hoituu hyvin yksin, joten senkään tarve ei aja yhteen kenenkään kanssa.

Vaikea valita vaikeinta kahden jälkimmäisen vaihtoehdon välillä. Elämäni (42 vuotta) aikana olen ystävystynyt aidosti neljän ihmisen kanssa, rakastunut kahteen. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole päässyt minua oikeasti lähelle. En vain halua enkä tarvitse.

A. En ole kovin työkykyinen ahdistuksen takia, työkokemusta vain vähän ja ikää kohta 28. Ei minua kukaan varmaan töihin ottaisi useiden hakijoiden seasta ja voimat mulla loppuu heti jos tulee yhtään epävarma olo, että en osaa hommiani tai minusta ei pidetä. Tarvitsisin jonkun työpaikan, missä perehdytys olisi huolellinen ja lämminhenkinen ja minuun suhtauduttaisiin ystävällisesti.

Maailma vaan ei pyöri ihan noiden edellytysten mukaan, eikä uskalla lähteä kokeilemaan ettei tule takkiin. 

Aika pattitilanne.

C. 

Olen ollut ainoastaan yhden henkilön kanssa parisuhteessa. Työnhaku oli pitkään vaikeaa, mutta kun sain ns. jalan oven väliin, minun ei ole tarvinnut hakea töitä ollenkaan vaan niitä on tarjottu minulle. Mutta jos jäisin sinkuksi, olisin luultavasti koko loppuelämäni yksin. 

kumppanin etsimistä en ole edes kokeillut joten tiedä olisiko se vaikeaa vai helppoa. Työpaikka on ja ystävyysuhteita syntyy jos sattuu syntymään

B.

Aikuisiällä ystävystyminen ei ole niin yksinkertaista kuin lapsena tai nuorena. Aikuisena asettaa enemmän kriteerejä ystävälle, millainen tämän tulee olla, onko yhteisiä mielenkiinnon kohteita jne.

Nuorempana ehkä hyväksyi helpommin, koska pystyi hyväksymään toisen sellaisena kuin tämä on.

Olen iloinen, että muutama ystävä on, kaikki kylläkin sieltä lapsuudesta tai nuoruudesta asti olleita.