Mun olemukselle nauretaan.
Antaako ihmisten vain nauraa vai pitäisikö jotenkin puolustautua? En tosin tiedä miten puolustautua, kun pystyn ymmärtämään miksi mulle nauretaan, se vaan ei itseä juuri naurata.
Miten normaali terve ihminen tekee tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (16)
Ovatko naurajat lapsia vai aikuisia?
Voimia sulle. Sinä olet joka tapauksessa upea ihminen.
Itse en aikoinaan reagoinut mitenkään naureskeluille, annoin vaan olla vaikka sattuihan se. Nykyään on onneksi saanut olla ihan rauhassa.
Terveisin Naispelko28
Mun olemukselle kanssa joskus nauretaan mutta en tiedä miksi enkä ole enää kehdannut kysyä kun en aikoinaan vastausta saanut. Not fun.
onko sulla näpsäkkä itse virkattu pontso?
Se tuntuu hirveältä, ei siitä mihinkään pääse. En osaa neuvoa, miten tää korjataan, itse otan joka ikisen tuollaisen loukkauksen itseeni ja vatvon niitä ja koko ajan suurempi kynnys olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Sen voin kertoa, että ei, reipas liikunta ja samoilu luonnon keskellä ei ole ratkaisu tähän(kään) ongelmaan. Jännä ettei kukaan ole vielä komentanut sua intensiiviseen terapiaan. Jäämme odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko naurajat lapsia vai aikuisia?
Aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
onko sulla näpsäkkä itse virkattu pontso?
Ei ole.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Allu?
En ole Allu.
ap.
Antaisin nauraa. Hitonko väliä tuollaisilla pelleillä, ei vois vähempää niiden mielipiteet kiinnostaa. Selvästi surkea elämä heillä jos vielä aikuisena käytös on tuolla tasolla.
Voimia ap ja muut vertaiskokijat. Itsekin olen saanut tuta, miten paljon keskenkasvuisia kakaroita aikuisista löytyykään. Se on kyllä surullista.
Pyrin ajattelemaan niin, että näiden ihmisten mielipide ei ole yhtä kuin kaikkien mielipide. Muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että on olemassa myös niitä ihmisiä, joilla on sydän kultaa, ja jotka hyväksyvät mut sellaisena kuin olen. Kannattaakin ympäröidä itsensä tällaisilla kannustavilla ja lämminhenkisillä ihmisillä.
Yritän myös pitää huolen siitä, etten itse vajoa kiusaajien tasolle, vaan pyrin kulkemaan korkeamman moraalin viitoittamaa tietä: vaikka en ole mitenkään täydellinen ihminen ja olen tehnyt monia virheitä, niin en sentään kulje tuolla ympäriinsä tuhoamassa muita ihmisiä ilkeilylläni. Olen edes sen verran "parempi" ihminen kuin ne kiusaajat.
Saan itse voimaa ja lohtua näistä Herra kädelläsi -virren sanoista:
"Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen."
Viha ja katkeruus syö ihmistä. Anteeksiannossa on voimaa, se vapauttaa.
Näytä keskaria ja sano "haista sinä läski v*ttu, äitis tykkää kumminki"
Joo joo, tää on lapsellista. Mutta lapsellisille ihmisille pitää puhua kiiden kielellä.
ajatuksia?