Perheellinen, inhoatko lapsia?
Siis tilanne, että tykkäät kyllä omistasi, mutta toisten lapset lähinnä ärsyttää?
Joutuu aika huolella pinnistelemään kun lapsille tulee kavereita kylään tai muuten osut tilanteisiin, jossa joutuu tekemisiin lasten kanssa. Ihan vaan kaupassa mekastavat lapset tai pulkkamäessä ilakoivat lapset saavat aikaan lähinnä epämukavan olon. Vaikka samanlaisia räkänokkia ne omat muksutkin on.
Kommentit (11)
Mun mielestä lapsissa on nykyisin kyllä isoa hajontaa. Osa on tosi kohteliaita ja kivoja. Iso osa taas todella nenäkkäitä ja ärsyttäviä. Jotenkin siis paljon ärsyttävämpiä kuin aikaisemmin. Ja se välimuoto on ihan hävinnyt. Meidän lapsilla on kavereissa kummankin kaltaisia.
En siis tykkää suurimmasta osasta lapsia.
En inhoa, mutta en myöskään pidä suuresta osasta lapsia. Sama koskee myös aikuisia.
Hyvin kestin aikoinaan ystävienkin lapset, kun omat oli pieniä. Nyt ne on aikuisia. En usein hankkiudu vapaalla tilanteisiin, jossa on pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsissa on nykyisin kyllä isoa hajontaa. Osa on tosi kohteliaita ja kivoja. Iso osa taas todella nenäkkäitä ja ärsyttäviä. Jotenkin siis paljon ärsyttävämpiä kuin aikaisemmin. Ja se välimuoto on ihan hävinnyt. Meidän lapsilla on kavereissa kummankin kaltaisia.
En siis tykkää suurimmasta osasta lapsia.
Totta! Meillä lapsella käy kaveri, jolta puuttuu kyky pitkäjänteiseen leikkiin yhdessä paikassa. Kaverin kanssa oleminen on seilaamista ja ajelehtimista, tavaroitten levittelyä ja nurkkien penkomista. Tosi ärsyttävää!
Lapsista näkee millaisen kasvatuksen ovat vanhemmilta saaneet.
Mitä vanhemmat edellä sitä lapset perässä.
En, vaan rakastan kaikkia lapsia! Siis ”tuntemattomienkin”. Lapset on hienointa koko maailmassa. Niin puhtaita, viattomia, täynnä elämää, vailla katkeruutta… lapsen into silmissä ja usko ja luottamus kaikkeen.
Esim kerran näin ihan superkauniin down-vauvan ja kehuin äidille miten kaunis lapsi hänellä on. Äiti sopersi että ”niin, kai huomasit että hänellä on down?”. Vastasin että toki, mutta ei se kauneutta ja suloisuutta poista. Äiti purskahti itkuun, ja sanoi että juuri kukaan ei ole sanonut mitään noin kaunista hänelle.
Lapset ovat kaikki, siis koko tulevaisuus. En käsitä miten suomessa vihataan lapsia.
Kyllä on välillä vaikea sietää 6v lapseni kavereita. Leikeissä ei pahemmin mitään järkeä välillä. Sitten on tietty ne kaverit joista itse tykkään enemmän joistan en ollenkaan. Viime leikkitilanne päättyi niin ettei ole enää yksi lapsi tervetullut meille koska tämä lapsi oli kiusaaja. Ei tarvitse sietää kiusaamista varsinkaan meidän omassa kotona.
En ole koskaan pitänyt lapsista, paitsi omistani.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt lapsista, paitsi omistani.
Miten pärjäät tämän asian kanssa? Sillä kyselen, oman ärtymykseni kanssa kestämistä.
Kyllä se niin taisi olla. Nyt, kun työ on tehty, sietää muidenkin muksuja paremmin, ovat jopa kivoja, paitsi ne jatkuvasti huutavat. Varmaan jotain tekemistä oman kuormittumisen tason kanssa.