Lue keskustelun säännöt.
Lapseni isovanhemmat tapaavat vain pari, kolme kertaa vuodessa
29.12.2021 |
Meitä ei koskaan kutsuta heille, mutta he ajelevat noin 3 kertaa vuodessa tänne päin Suomea ja samalla poikkeavat meillä. Yleensä visiitin pituus on 2-3 tuntia ja sitten taas 4 kk ero. Minusta ihmeellistä! Miksi eivät halua nähdä lastani useammin tai pidempään?? Mitä ajattelette?
Kommentit (37)
Ei niitä kiinnosta. Voivat myös ihmetellä miksi ette käy heillä. Vanhemmat ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että heidän pitäisi omia lapsiaan erikseen kutsua käymään.
Meillä käy isovanhemmat nykyään kerran vuodessa, jouluna. Kun lapset olivat pienempiä kävivät myös synttäreillä. Vuosia sitten ajattelin, että oma on menetyksensä, kun eivät läheistä suhdetta noin saa luotua, mutta nyt kun olen miettinyt, niin ehkä vaan eivät ole edes halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
He on siis eronneet ja tapaa teillä pari kertaa vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka niitä lapsia ei haluttu. Ei tälläisillä vanhemmilla ole tunnesidettä niihin omiin lapsiin niin miksi niitä sitten olisi lastenlapsiin. Nyt kun saa valita yhä vähempi niitä lapsia tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Mutta miksi kostaa tällainen väärään kohteeseen? Jos ei ole itse osannut sanoa ei lapsenhankinnalle, niin sitten on oikeutettu lähes hylkäämään lapsenlapsensa?
Jos tällainen trauma on takana, niin terapiaan purkamaan pahaa oloa. Eihän tuollaisen katkeruuden kanssa kannata loppuelämäänsä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä matka voi olla este vanhemmille ihmisille.Silloin on parempi,jos nuoremmat matkustavat vanhempien luo.
Meillä myös sillä tavalla etäiset isovanhemmat että eivät koskaan kutsu lapsia kylään tai pyydä heitä minnekään. Esikoista vauvana käyttivät vaunulenkeillä ja veivät eläintarhaan ym.
Mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Nyt toisen lapsen tultua ei lapset enää kiinnostakaan.
Jos pyydämme hoitoapua, niin tekosyitä riittää miksi ei just nyt voi tulla yöksi.
Vanhemmat ovat eläkkeellä eikä näin korona-aikaan juuri muutakaan actionia elämässä, joten motiiveja ihmettelen!
Vanhemmat myös asuvat 2 km säteellä, eli välimatkakaan ei ole ongelma.
Eniten harmittaa kuopuksen puolesta, joka aina niin pyytää päästä mummolaan. Vaikkapa nyt joululomalla kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä lapsella ole ohjelmaa.
Mutta eipä sinne vaan pääse!
Sisarukseni lapset siellä toki viettää kaikki lomaviikot.
Eli tasan ei mene aina nallekarkit!
Mutta olen tottunut tähän, enkä jaksa enää välittää. Viettäkööt keskenään juuri omannäköistä eläkeläisarkea, ilman "kakaroita" jaloissa pyörimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka niitä lapsia ei haluttu. Ei tälläisillä vanhemmilla ole tunnesidettä niihin omiin lapsiin niin miksi niitä sitten olisi lastenlapsiin. Nyt kun saa valita yhä vähempi niitä lapsia tekee.
En yhtään ihmettele, jos kokemus omasta lapsuudesta on se, että vanhemmat vihaavat sinua. Mutta kyllä vanhempien vastuulla olisi hoitaa tunnevammansa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Näitä kommentteja kauhistelevat ne , joiden mielestä heillä on oikeus komentaa lapsiaan ja vanhempiaan. Ei lapsenlapset ole kaikille tärkeitä ja rakkaita, monelle ne ovat ikäviä ja hankalia. Enää ei eletä seuraavia sukupolvia varten, nyt on vihdoinkin lupa elää omaa elämäänsä, koska rakkaatkaan lapsenlapset eivät lopulta hoivakotiin saavu vierailulle. Siksi heitä ei tarvitse jaksaa ja elää niin, että edes joku tulisi vanhana tervehtimään. Eletään nyt, jätetään lapsenlapset hoitamatta ja nautitaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sillä tavalla etäiset isovanhemmat että eivät koskaan kutsu lapsia kylään tai pyydä heitä minnekään. Esikoista vauvana käyttivät vaunulenkeillä ja veivät eläintarhaan ym.
Mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Nyt toisen lapsen tultua ei lapset enää kiinnostakaan.
Jos pyydämme hoitoapua, niin tekosyitä riittää miksi ei just nyt voi tulla yöksi.
Vanhemmat ovat eläkkeellä eikä näin korona-aikaan juuri muutakaan actionia elämässä, joten motiiveja ihmettelen!
Vanhemmat myös asuvat 2 km säteellä, eli välimatkakaan ei ole ongelma.
Eniten harmittaa kuopuksen puolesta, joka aina niin pyytää päästä mummolaan. Vaikkapa nyt joululomalla kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä lapsella ole ohjelmaa.
Mutta eipä sinne vaan pääse!
Sisarukseni lapset siellä toki viettää kaikki lomaviikot.
Eli tasan ei mene aina nallekarkit!Mutta olen tottunut tähän, enkä jaksa enää välittää. Viettäkööt keskenään juuri omannäköistä eläkeläisarkea, ilman "kakaroita" jaloissa pyörimässä.
Miten nämä lapset aina haluavat mummolaan, vaikka heillä ei ole siitä mitään kokemusta? Ei meillä 10v ole koskaan ihmetellyt, miksi ei pääse mummolaan tai vaarilaan, vaikka näkee näitä viikoittain.
Onko vikaa isovanhemmissa, vanhemmissa, vai lapsessa? Mietipä sitä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Mutta miksi kostaa tällainen väärään kohteeseen? Jos ei ole itse osannut sanoa ei lapsenhankinnalle, niin sitten on oikeutettu lähes hylkäämään lapsenlapsensa?
Jos tällainen trauma on takana, niin terapiaan purkamaan pahaa oloa. Eihän tuollaisen katkeruuden kanssa kannata loppuelämäänsä viettää.
Hohhoijaa, heillä voi olla ihan onnellinen elämä vaikka he ei elä sinun standardien mukaan.
Tuttua on täälläkin. Isovanhemmat eivät halua tavata lapsia edes kahvittelun merkeissä. Viimeksi, kun lapsella oli synttärit, he oikeasti kysyi "onko pakko tulla? Eikö noita kutsuja vois jo lopettaa" Välimatka tai raha ei ole ongelma. Ei vain huvita, kiinnosta, jaksa tms. Aika karmeaa ja surullista.
Ystäväni vanhemmat pitävät usein illalliskutsuja, joihin lapset ovat tervetulleita ja nauttivat saadessaan tarjota lapsiperheelle aterian ja pyytää heidän valmiiseen pöytään. Tajusin tuon kuultuani, etten ole ikinä milloinkaan kokenut vastaavaa. Aika surullista eikö?
Tajusin samalla kaihoisasti, etten ikinä saa sellaista suhdetta omiin vanhempiini tai puolison vanhempiin, kuin haluaisin/ toivoisin.
Äiti 70v ei ole koskaan hoitanut lapsiani.. olisiko hän näiden 30vuoden aikana tavannut heitä noin 5 kertaa?
Siis vaikka esikoinen on jo 32v ei äiti halua nähdä lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sillä tavalla etäiset isovanhemmat että eivät koskaan kutsu lapsia kylään tai pyydä heitä minnekään. Esikoista vauvana käyttivät vaunulenkeillä ja veivät eläintarhaan ym.
Mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Nyt toisen lapsen tultua ei lapset enää kiinnostakaan.
Jos pyydämme hoitoapua, niin tekosyitä riittää miksi ei just nyt voi tulla yöksi.
Vanhemmat ovat eläkkeellä eikä näin korona-aikaan juuri muutakaan actionia elämässä, joten motiiveja ihmettelen!
Vanhemmat myös asuvat 2 km säteellä, eli välimatkakaan ei ole ongelma.
Eniten harmittaa kuopuksen puolesta, joka aina niin pyytää päästä mummolaan. Vaikkapa nyt joululomalla kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä lapsella ole ohjelmaa.
Mutta eipä sinne vaan pääse!
Sisarukseni lapset siellä toki viettää kaikki lomaviikot.
Eli tasan ei mene aina nallekarkit!Mutta olen tottunut tähän, enkä jaksa enää välittää. Viettäkööt keskenään juuri omannäköistä eläkeläisarkea, ilman "kakaroita" jaloissa pyörimässä.
Miten nämä lapset aina haluavat mummolaan, vaikka heillä ei ole siitä mitään kokemusta? Ei meillä 10v ole koskaan ihmetellyt, miksi ei pääse mummolaan tai vaarilaan, vaikka näkee näitä viikoittain.
On meidän lapsilla kokemusta, mutta mummolassa käynti on todella harvinaista herkkua. Tykkäävät olla siellä kun pääsevät, eli äärettömän harvoin. Tämä on se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Mutta miksi kostaa tällainen väärään kohteeseen? Jos ei ole itse osannut sanoa ei lapsenhankinnalle, niin sitten on oikeutettu lähes hylkäämään lapsenlapsensa?
Jos tällainen trauma on takana, niin terapiaan purkamaan pahaa oloa. Eihän tuollaisen katkeruuden kanssa kannata loppuelämäänsä viettää.
Kostaa🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Näitä kommentteja kauhistelevat ne , joiden mielestä heillä on oikeus komentaa lapsiaan ja vanhempiaan. Ei lapsenlapset ole kaikille tärkeitä ja rakkaita, monelle ne ovat ikäviä ja hankalia. Enää ei eletä seuraavia sukupolvia varten, nyt on vihdoinkin lupa elää omaa elämäänsä, koska rakkaatkaan lapsenlapset eivät lopulta hoivakotiin saavu vierailulle. Siksi heitä ei tarvitse jaksaa ja elää niin, että edes joku tulisi vanhana tervehtimään. Eletään nyt, jätetään lapsenlapset hoitamatta ja nautitaan elämästä.
Mitä komentaa? Minulla on lapsia ja lapsenlapsia ja rakastan heitä kaikkia. Ja olen päivittäin tekemisissä heidän kanssaan ja hoidan silloin tällöin.
Sekä harrastan, tapaan ystäviä, syön ulkona ja ennen matkustelinkin. Nautin siis elämästä. Siksi ihmettelen miten nämä asiat sulkevat toisensa pois? Kyllä elämästä ehtii nauttia, varsinkin eläkeläinen, vaikka ei joka minuutti ehtisi ajattelemaan vain itseään.
Kaikkien tärkeiden asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Niin se on lastenkin kanssa.
Eikö tuo ole hyvä?