Lue keskustelun säännöt.
Lapseni isovanhemmat tapaavat vain pari, kolme kertaa vuodessa
29.12.2021 |
Meitä ei koskaan kutsuta heille, mutta he ajelevat noin 3 kertaa vuodessa tänne päin Suomea ja samalla poikkeavat meillä. Yleensä visiitin pituus on 2-3 tuntia ja sitten taas 4 kk ero. Minusta ihmeellistä! Miksi eivät halua nähdä lastani useammin tai pidempään?? Mitä ajattelette?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Mutta miksi kostaa tällainen väärään kohteeseen? Jos ei ole itse osannut sanoa ei lapsenhankinnalle, niin sitten on oikeutettu lähes hylkäämään lapsenlapsensa?
Jos tällainen trauma on takana, niin terapiaan purkamaan pahaa oloa. Eihän tuollaisen katkeruuden kanssa kannata loppuelämäänsä viettää.
Hohhoijaa, heillä voi olla ihan onnellinen elämä vaikka he ei elä sinun standardien mukaan.
Kurjaa perintöä ovat jälkipolville jättämässä. Kyllä vanhemmalla on vastuu, vaikka lapset olisivat jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Miksi tällaisista kommenteista haisee katkeruus Kiinaan asti? Eihän oman lapsenlapsen tapaaminen ole mitään elämän tuhlaamista! Herran jumala, mihin se elämä sitten pitäisi käyttää, ellei olemalla mukana rakkaiden ihmisten elämässä?
Kaikille ei ne omatkaan lapset ole olleet niin rakkaita. Se, että biologisesti kykenee vanhemmaksi, ei tarkoita, ettå muuten kykenee. Osa on tehnyt lapset, koska niitä kuuluu tehdä. Yhteiskunnan mielestä.
Mutta miksi kostaa tällainen väärään kohteeseen? Jos ei ole itse osannut sanoa ei lapsenhankinnalle, niin sitten on oikeutettu lähes hylkäämään lapsenlapsensa?
Jos tällainen trauma on takana, niin terapiaan purkamaan pahaa oloa. Eihän tuollaisen katkeruuden kanssa kannata loppuelämäänsä viettää.
Hohhoijaa, heillä voi olla ihan onnellinen elämä vaikka he ei elä sinun standardien mukaan.
Kurjaa perintöä ovat jälkipolville jättämässä. Kyllä vanhemmalla on vastuu, vaikka lapset olisivat jo aikuisia.
Haista pas ka
Omituista on sekin, että erittäin pitkän välimatkan vuoksi isovanhempia ei voi tavata (tämä selvä, ei ongelmaa), mutta he eivät ikinä kysy lasten kuulumisia, eivät vastaa viesteihin, kun kerron niitä, eivät laita mitään, jos laitan lasten kuvia. He eivät muista lapsia jouluna tai merkkipäivinä. Tuskin edes tietävät milloin lapset ovat syntyneet. (ei taustalla ei ole mitään kulttuurieroja tms)
Ihan hirveää! Olen tuosta tehnyt sen johtopäätöksen, että he leikkii, ettei lapsenlapsia ole olemassakaan.
Mitään ikävää/kamalaa/kurjaa ei ole käynyt eikä olla riidoissa. Suoraan en kehtaa asiasta kysyä, joten antaa olla sitten. Ei niin ei....
Samaa trolli kun on olenko ainoa aikuinen aloituksessa?
Vierailija kirjoitti:
Omituista on sekin, että erittäin pitkän välimatkan vuoksi isovanhempia ei voi tavata (tämä selvä, ei ongelmaa), mutta he eivät ikinä kysy lasten kuulumisia, eivät vastaa viesteihin, kun kerron niitä, eivät laita mitään, jos laitan lasten kuvia. He eivät muista lapsia jouluna tai merkkipäivinä. Tuskin edes tietävät milloin lapset ovat syntyneet. (ei taustalla ei ole mitään kulttuurieroja tms)
Ihan hirveää! Olen tuosta tehnyt sen johtopäätöksen, että he leikkii, ettei lapsenlapsia ole olemassakaan.
Mitään ikävää/kamalaa/kurjaa ei ole käynyt eikä olla riidoissa. Suoraan en kehtaa asiasta kysyä, joten antaa olla sitten. Ei niin ei....
Joo varaa lapsillesi aika läpi elämän kestävään terapiaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun aloittajaa kuuntelee ihan hyvä ettei ole seuraavankin sukupolvea pilaamassa, mutta kuka pelastaisi lapset äidiltään?
Täällä sama, pari krt vuodessa näkevät. Lapset silti tykkää heistä, nyt jo teinejä. Mutta ei sen kummemmin ole ikinä halunneet isovanhemmat olla elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toiset isovanhemmat ovat etäisiä. Lapset eivät ole nähneet heitä yli kahteen vuoteen, eivätkä varmana tuntisi, jos tulisivat vastaan.
Toisten kanssa ollaan tekemisissä paljonkin. Autellaan puolin ja toisin ja tykätään tehdä asioita yhdessä.
Kiitos ajatuksista! Ristiriitaista on se, että isovanhemmat kertovat ikävöivänsä lastani, ja kun sen harvan kerran ovat meillä, leikkivät ja halailevat ja pitävät tosi hauskaa lapsen kanssa. Mutta se 2 tuntia riittää heille, sitten halaukset ja lupaus, että tavataan keväällä!
Ap, ja tämä oli minulta eka kommentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Tämän palstan nuoret vanhemmat on hauskaa porukkaa. On kymmenittäin ketjuja joissa vanhemmat ja appivanhemmat (yleensä jälkimmäinen 😉 kun miniät kirjoittavat enimmäkseen) haukutaan syvimpään helvettiin kun sekaantuvat joka asiaan ja hyppäävät vaivoina tuon tuostakin.
Nyt sitten ei passaa jos eivät halua jokaikistä vapaahetkeään istua autossa ajelemassa katsomaan miniän nyrpeä naamaa.
Me mieheni kanssa matkustimme ennen koronaa paljon, ulkomailla usein ja kotimaassa vielä enemmän. Nyt on aikaa, työvuosina ei ollut, lomiakin jouduimme viettämään usein eri aikaan.
Lapsenlapsia on kiva nähdä mutta koska elämänsä on kaukana meidän asuinpaikaltamme, emme joka viikko lähde ajamaan. Meille saa tulla jos haluaa, mutta kuulema on niin vaikeaa istua junassa, vaikka omalla autolla voisi asemalle ajaa ja meillä on heille toinen auto annettavaksi käyttöön viikonlopuksi. Poika kyllä tulisi, mutta miniästä se on kuulema raskasta, joskus poika tulee lastensa kanssa kolmestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Tämän palstan nuoret vanhemmat on hauskaa porukkaa. On kymmenittäin ketjuja joissa vanhemmat ja appivanhemmat (yleensä jälkimmäinen 😉 kun miniät kirjoittavat enimmäkseen) haukutaan syvimpään helvettiin kun sekaantuvat joka asiaan ja hyppäävät vaivoina tuon tuostakin.
Nyt sitten ei passaa jos eivät halua jokaikistä vapaahetkeään istua autossa ajelemassa katsomaan miniän nyrpeä naamaa.
Me mieheni kanssa matkustimme ennen koronaa paljon, ulkomailla usein ja kotimaassa vielä enemmän. Nyt on aikaa, työvuosina ei ollut, lomiakin jouduimme viettämään usein eri aikaan.
Lapsenlapsia on kiva nähdä mutta koska elämänsä on kaukana meidän asuinpaikaltamme, emme joka viikko lähde ajamaan. Meille saa tulla jos haluaa, mutta kuulema on niin vaikeaa istua junassa, vaikka omalla autolla voisi asemalle ajaa ja meillä on heille toinen auto annettavaksi käyttöön viikonlopuksi. Poika kyllä tulisi, mutta miniästä se on kuulema raskasta, joskus poika tulee lastensa kanssa kolmestaan.
En ihmettele miniäsi reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sillä tavalla etäiset isovanhemmat että eivät koskaan kutsu lapsia kylään tai pyydä heitä minnekään. Esikoista vauvana käyttivät vaunulenkeillä ja veivät eläintarhaan ym.
Mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Nyt toisen lapsen tultua ei lapset enää kiinnostakaan.
Jos pyydämme hoitoapua, niin tekosyitä riittää miksi ei just nyt voi tulla yöksi.
Vanhemmat ovat eläkkeellä eikä näin korona-aikaan juuri muutakaan actionia elämässä, joten motiiveja ihmettelen!
Vanhemmat myös asuvat 2 km säteellä, eli välimatkakaan ei ole ongelma.
Eniten harmittaa kuopuksen puolesta, joka aina niin pyytää päästä mummolaan. Vaikkapa nyt joululomalla kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä lapsella ole ohjelmaa.
Mutta eipä sinne vaan pääse!
Sisarukseni lapset siellä toki viettää kaikki lomaviikot.
Eli tasan ei mene aina nallekarkit!Mutta olen tottunut tähän, enkä jaksa enää välittää. Viettäkööt keskenään juuri omannäköistä eläkeläisarkea, ilman "kakaroita" jaloissa pyörimässä.
Tyhmäkö olet, yli kymmenen vuotta on kulunut, onko jukoliste käynyt itsekeskeisessä päässäsi, että,heillä voi olla vanhuuden vaivoja ja väsymystä. Eikö saakeli soikoon se esikoinen voi tosikoista vahtia, jos jo yli kymmenvuotias on.
Vi vitalis töitä itsekkäitä nykyäitejä, aina pitäisi olla ilmaiseksi auttamassa. Älä tee penikoita kun et jaksa hoitaa. Mäntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat jo omansa hoitaneet eivätkä halua tuhlata loppuelämänsä lasten hoitoon, eikä tode voi sellaista keneltäkään vaatia.
Tämän palstan nuoret vanhemmat on hauskaa porukkaa. On kymmenittäin ketjuja joissa vanhemmat ja appivanhemmat (yleensä jälkimmäinen 😉 kun miniät kirjoittavat enimmäkseen) haukutaan syvimpään helvettiin kun sekaantuvat joka asiaan ja hyppäävät vaivoina tuon tuostakin.
Nyt sitten ei passaa jos eivät halua jokaikistä vapaahetkeään istua autossa ajelemassa katsomaan miniän nyrpeä naamaa.
Me mieheni kanssa matkustimme ennen koronaa paljon, ulkomailla usein ja kotimaassa vielä enemmän. Nyt on aikaa, työvuosina ei ollut, lomiakin jouduimme viettämään usein eri aikaan.
Lapsenlapsia on kiva nähdä mutta koska elämänsä on kaukana meidän asuinpaikaltamme, emme joka viikko lähde ajamaan. Meille saa tulla jos haluaa, mutta kuulema on niin vaikeaa istua junassa, vaikka omalla autolla voisi asemalle ajaa ja meillä on heille toinen auto annettavaksi käyttöön viikonlopuksi. Poika kyllä tulisi, mutta miniästä se on kuulema raskasta, joskus poika tulee lastensa kanssa kolmestaan.En ihmettele miniäsi reaktioita.
Juu, olemme mieheni kanssa onnenpekka kun pysyy poissa, erohan tuosta tulee heille se on selvää. Pojalla ei hermo sitä ihmistä kestä enää kauaa. Onneksi neuvoimme pojan tekemään avioehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole kertaakaan käyneet lapsen kotona. Saatikka, että olisi kutsuttu vieraisille. Lapsenlasta olemme tavanneet kaksi kertaa tämän seisemän vuoden aikana.
Lapsen edellisen liiton lasta näemme säännöllisesti. Emme hänenkään luona vieraile, vaan lapsi vierailee meillä. Onpa ollut myös meidän lomamatkoilla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös sillä tavalla etäiset isovanhemmat että eivät koskaan kutsu lapsia kylään tai pyydä heitä minnekään. Esikoista vauvana käyttivät vaunulenkeillä ja veivät eläintarhaan ym.
Mutta siitä on jo yli 10 vuotta aikaa. Nyt toisen lapsen tultua ei lapset enää kiinnostakaan.
Jos pyydämme hoitoapua, niin tekosyitä riittää miksi ei just nyt voi tulla yöksi.
Vanhemmat ovat eläkkeellä eikä näin korona-aikaan juuri muutakaan actionia elämässä, joten motiiveja ihmettelen!
Vanhemmat myös asuvat 2 km säteellä, eli välimatkakaan ei ole ongelma.
Eniten harmittaa kuopuksen puolesta, joka aina niin pyytää päästä mummolaan. Vaikkapa nyt joululomalla kun me vanhemmat ollaan töissä, eikä lapsella ole ohjelmaa.
Mutta eipä sinne vaan pääse!
Sisarukseni lapset siellä toki viettää kaikki lomaviikot.
Eli tasan ei mene aina nallekarkit!Mutta olen tottunut tähän, enkä jaksa enää välittää. Viettäkööt keskenään juuri omannäköistä eläkeläisarkea, ilman "kakaroita" jaloissa pyörimässä.
Miten nämä lapset aina haluavat mummolaan, vaikka heillä ei ole siitä mitään kokemusta? Ei meillä 10v ole koskaan ihmetellyt, miksi ei pääse mummolaan tai vaarilaan, vaikka näkee näitä viikoittain.
Kyllä meillä lapset haluaisi mennä yökylään mummulaan, vaikka siellä ovat olleet kerran joskus vuosia sitten yökylässä. En tiedä tuleeko se siitä, että käyvät kuitenkin toisilla isovanhemmilla yökylässä. Mutta omille vanhemmilleni jo kaksi tuntia lasten kanssa keskenään olo on liikaa...
Joku akka on levittänyt jalkansa, jollekin miehelle ja työntänyt sieltä ulos lapsen ja muiden pitäisi pyhittää elämänsä sille? Rupeaa menemään tämä lapsikeskeisyys jo vähän yli.