Lue keskustelun säännöt.
Kenen muu vanhemmat eivät ole kustantaneet mitään sulle kun olet ollut aikuinen?
29.12.2021 |
Mulla ovat tasan tarkkaan 1kpl kuivausrummun. Ei haittaa etteivät ole, mutta vituttaa kuunnella tota paskaa, että olisivat ostaneet sitä tätä ja tuota jatkuvasti mulle vaikka ne kyseiset ostokset, esim. sänky, ovat tapahtuneet silloin kun olen ollut alaikäinen. Nykyään olen jo 32. Väittävät, että olen kiittämätön pröystäilijä, kun heitän vanhaa rikkinäistä tavaraa pois tai vaihdan itse ostamiani huonekaluja, koska ovat mukamas itse ostaneet mulle kaiken vaikka näistä löytyy ihan tarvittaessa kuitit että olen maksanut kaiken itse. Tosin ikivanhoista tavaroista ei löydy. Muutin kotoa pois 19-vuotiaana ja sain silloin kaatopaikalta hankittuja pöytiä, tuoleja ym. ja väittävät,että he ovat nekin mulle "ostaneet".
Kommentit (36)
Voi itku. Minun isäni taas on kustantanut lähes kaikki huonekaluni, omasta halustaan ja osan lastenikin huonekaluista. Minä kustannan lasteni menoja minkä kerkeän, eikä loppua näy, en edes muista milloin olisin ostanut jotain itselleni. Ei harmita, näin sen kuuluu mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun vanhempani ostelleet mitään. Miehen vanhemmat ostivat ensimmäiselle lapsellemme lastenvaunut. Ne tulivat tarpeeseen.
Minun äitini on näitä "olet minulle elämäsi velkaa" tyyppejä... What? En minä sitä lainaksi pyytänyt, ihan itse omasta halustasi ja vieläpä itsekkäistä syistä sen annoit ja aika pitkään sitä myös kontrolloit omien mieltymystesi mukaan.
Mutta eipä tuo haittaa, ihan hyvin olen pärjännyt omillanikin, joskin välillä kateellisena katson vierestä, miten puolison vanhemmat haluavat auttaa ja kustantaa hänelle kaiken mahdollisen, vaikka ei millään tapaa taloudellista tukea tarvitsekaan. En siis siksi, että saa vanhemmiltaan rahaa ja materiaa, vaan siksi, että he VÄLITTÄVÄT ja haluavat varmistaa, että lapsensa voi hyvin ja on onnellinen ja ylipäätään olla avuksi kaikin tavoin miten vain voivat.
No ei tullut edes muuttoapua:) Enkä sitä kyllä odottanutkaan. Tuparilahjan sain, keittiötarvikkeita (siis lastoja, vispilöitä, muovukulhoja jne). Mulla ei ole ensimmäistäkään lapsuudenkodin huonekalua omassa kodissani, ei ollut edes just omilleni muutettua. Omien lasten huoneisiin olen nyt ostanut huonekalut sillä ajatuksella, että jos haluavat ne ottaa mukaansa, saavat ottaa. Esim koulupöytä on oikeasti pieni ruokapöytä Ikeasta. Kirjahyllyt ja lipastot ovat keskenään yhteensopivia jne. Mutta siis pakko ei tietenkään ole.
Väännäppä kivestä vettä. Olen aikanaan pyytänyt takausta asuntolainaan kun oli nousukausi juuri alkanut ja työpaikat varmat vaimon kanssa. Ei onnistunut kun vituiks olisi vissiin mennyt kumminkin. Saatu takaus poistattiin kaksi vuotta myöhemmin kun 70 % asunnon arvosta kattoi koko velan.
Rahaa en ole pyydellyt kun en jaksanut inistä, aikoinaan ongelmanratkaisussa vaimon suku auttoi. Ja sosiaalihuolto. Enpä ole lapsiakaan vienyt hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta vanhemmat vinkuivat (painostivat) rahaa omien laskujen maksuun. Kävivät myös muiden sukulaisten kukkarolla, sekä pyytämällä että varastamalla. Äiti hoiti siskon lapsia pitkiä aikoja, sisko kävi töissä ja nosti kotihoidon tuet. Äiti sanoi että haluaa hyvän suhteen lapsenlapsiin eikä välitä rahasta. Minulle huusi kun sanoin että emme ikinä näe kun hänellä ei ole aikaa. Olin kuulemma rahan perässä. Minun vauvani ei saanut edes vaippapakettia kun ei ollut rahaa tai kaikki piti lähettää isälleni. Silti sisustivat ja asuivat kalliisti, minä sain haukut siististä vuokra-asunnosta joka ei äidin mukaan ollut "lapselle sopiva ympäristö". Tavallisia ihmisiä asui, Lumon koteja, ei järjestyshäiriöitä. Lapsellekaan ei olisi saanut säästää pesämunaa, sekin oli väärin.
Mun vanhemmat ovat ostaneet jotakin mutta luottokortilla. Tv, mikro ja ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep. Ja kyse ei ole siitä, ettäkö vanhempani olisivat erityisen köyhiä. Eivät erityisen varakkaitakaan kyllä, mutta tulevat kuitenkin ihan hyvin toimeen ja oltiin ihan keskiluokkaisia. Minulle ei esimerkiksi kustannettu ajokorttia, mikä maksettiin siis _kaikille_ ystävilleni. Lukioiässä sain kyllä ruuan ja tyyliin terveyssiteet kotoa, mutta vaatteita äärimmäisen harvoin ja esimerkiksi meikkejä en ollenkaan. Kuukausirahaa sain, mutta se oli todella pieni. Kävinkin koko lukioajan töissä koulun ohella saadakseni parempaa päälle ja päästäkseni joskus kavereiden kanssa leffaan. Meillä ei siis annettu edes leffa/hampurilais tms rahaa koskaan erikseen.
Muuttaessani omaan kotiin ei olisi tullut kuuloonkaan että olisin saanut esimerkiksi vuokravakuutta varten rahaa vaan se piti säästää itse. Huonekalut piti myös hankkia kokonaan itse, lukuunottamatta isän paria vanhaa Ikean kalustetta jotka olisivat muuten menneet kaatopaikalle. No parempi kuin ei mitään. Kaikki kattilat, mikrot, keittiövälineet, matot piti itse kustantaa. Tämän jälkeen olin töissä ja keräsin rahaa palkatonta lomaa varten, jonka käytin pääsykokeisiin lukemiseen. Olin kuukauden ilman tuloja eikä puhettakaan tuesta tai varsinkaan mistään valmennuskursseista joihin kaverini kustannettiin. Muistan yhden kerran saaneeni isältäni apua kotoa poismuuttanisen jälkeen. Tämä tapahtui sen jälkeen kun vaatekaappini kirjaimellisesti romahti ja isäni ihmetteli viritystäni kotona, jossa vaatteet roikkuivat tuolien välissä olevalla tangolla. Sanoin että kun ei ole varaa uuteen vaatekaappiin, jolloin hän vei minut Ikeaan ja osti kaapin. Äiti osti kerran lapsilleen uudet silmälasit saatuaan perinnön. Tässä kaikki tuki mitä kotoa on herunut, ja olen 32v myös.
Kuten tekstistä huomaa, olen hieman katkeroitunut vanhemmilleni. Ymmärrän, että esimerkiksi ajokortti ei ole mikään kansalaisoikeus. Mutta tuossa tilanteessa, kun kaikki ympärillä olevat saavat jotain mistä itse jäät paitsi, se tuntuu epäreilulta. Varsinkin kun vanhempani eivät kuitenkaan olleet oikeasti köyhiä. Tiedän silti olevani joihinkin verrattuna myös etuoikeutettu, ei kaikki ole saaneet edes niitä yksiä silmälaseja.
No ne on elättäny mut aikoinaan, ei niillä nyt enää ole velvollisuutta kustannella yhtään mitään 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Minulla on omaa rahaa. Tuntuisi oudolta jos olisi tarvinnut.
Ei kai aikuisille enää tarvitse kustantaa tavaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut mitään apua kotoa. Muutin pois 18-vuotiaana. Nyt tulen rahallisesti oikein hyvin toimeen ja aion itse auttaa omia lapsiani niin paljon kuin voin. Ostan heille ensiasunnot ja huonekaluja jos haluavat.
Vanhempani tietävät, että eivät ole auttaneet. Olisi kyllä aivan naurettavaa jos yrittäisivät liihotella sillä kuvitelmalla, että olisivat minua tähän tilanteeseen jotenkin nostaneet.
Minun. Kotoa lähdin lukion jälkeen 19v mukanani yksi patja (sama joka mulle ostettiin kun olin 3v), ja yksi pahvilaatikollinen vaatteita, kirjoja ja taloustavaroita. Ei mitään huonekaluja tai muuta, ei puhelinta, tv:tä tms. Taloustavarat olin itse ostanut kesätyörahoillani. Ekan vuoden nukuin lattialla sillä patjalla, tyhjässä huoneessa. Työnhaku ja muu asioiden hoito oli vaikeaa ilman puhelinta. Tämä oli 90-luvun lopulla. Mitään muuta en ole vanhemmiltani pyytänyt, kuin että olisivat tulleet takaajiksi asuntolainaani, noin 27 vuotiaana sitä hain, vakituinen työpaikka oli ja melkein 10 v kestänyt parisuhde, mutta eivät suostuneet. Onneksi saatiin laina kuitenkin. Opiskeluaikoina oli aika tiukkaa, ruokaakin joutui säännöstelemään, sairastelin paljon ehkä huonon ravitsemustilan takia. Silloin olisi kaivannut apua ja tukea. Muuten olen pärjännyt. Välit vanhempiin on etäiset, se on kurjaa, etenkin nyt kun vanhemmat ovat jo vanhuksia. Ei musta vaan ole antamaan heille sitä tukea, mitä itse en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mies ollaan ainoita lapsia, mutta kummankaan vanhemmat ei ole auttaneet taloudellisesti.
Koko kysymys on aivan älytön.
Jos puhutaan oikeasti aikuisista (32v) eikä suinkaan juuri kotoa omaan kämppään muuttaneesta juridisesti "aikuisesta" parikymppiseestä opiskelijasta niin miksi ihmeessä vanhempien pitäisi maksaa vielä sen menoja.
Aikuisuus on juuri sitä että kykenet itse huolehtimaan itsestäsi, perheestäsi ja tarpeen vaatiessa myös vanhemmistasi.
Muutamat eivät vain koskaan kasva aikuisiksi ja somemaailmassa tästä on tullut pikemminkin hyväksytty normi kuin rahaa vanhemmiltaan kerjääville luusereille kuuluva häpeä.
Aikuisen ihmisen pitää tulla toimeen omillaan. Kulutus tulee sopeuttaa tuloihin. Mutta, jos vanhemmat antavat jotain lapsilleen, niin tasapuolisesti jokaiselle. Yhden lapsen suosiminen aiheuttaa vain turhaa katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai aikuisille enää tarvitse kustantaa tavaroita?
Ei tarvi. Ja siitä ei ole kyse. Vaan siitä, ettei tarvitse jauhaa paskaa ja väittää ostaneensa sitä ja tätä kun oikeasti eivät ole edes ostaneet.
Olin 16v, kun muutin lapsuudenkodista ja siihen loppu kaikki apu.
Vierailija kirjoitti:
Koko kysymys on aivan älytön.
Jos puhutaan oikeasti aikuisista (32v) eikä suinkaan juuri kotoa omaan kämppään muuttaneesta juridisesti "aikuisesta" parikymppiseestä opiskelijasta niin miksi ihmeessä vanhempien pitäisi maksaa vielä sen menoja.
Aikuisuus on juuri sitä että kykenet itse huolehtimaan itsestäsi, perheestäsi ja tarpeen vaatiessa myös vanhemmistasi.
Muutamat eivät vain koskaan kasva aikuisiksi ja somemaailmassa tästä on tullut pikemminkin hyväksytty normi kuin rahaa vanhemmiltaan kerjääville luusereille kuuluva häpeä.
Opettele lukemaan. Kyse ei ole siitä, että olisi pitänyt ostaa vaan siitä, että jauhetaan paskaa siitä, että oltaisiin muka ostettu vaikka ei olla!
No minä. Mutta kukin tavallaan. Veljelleni antoivat rahaa ensi asunnon ostoon, minulle ei.