Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän vanhuksienne mielestä lihominen ehkä pahinta, mitä voi tapahtua?
29.12.2021 |
Kysellään kiloista, vahdataan, etteivät lapsenlapset vain liho ja niin edelleen. (Silti annetaan lapsenlapsille pullaa ja herkkuja, mikä on vähän ristiriitaista).
Teillä samaa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole samaa.
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksina ovat oppineet sen, miten paljon ylipaino vaikuttaa muiden asenteisiin. Tietävät, että elämä on pinnallista, ja epämiellyttävä ulkonäkö voi pilata elämän.
Minun mummoni oli sitä ikäluokkaa, jonka mielestä laihat lapset näyttävät sairaalloisilta. Hän ihannoi pyöreyttä ja koetti edistää sitä tarjoamalla herkkuja.
Juu ei osata puhua tunteista. Rakkautta osataan näyttää ruoan avulla joten on helppo antaa herkkuja lapsille. Toisaalta kovat asenteet ylipainoa kohtaan ovat yhä mielessä ja pelko siitä että lapset joutuisivat kiusatuksia/eivät muuten menestyisi elämässä liikakilojen takia on suuri huoli. En tiedä voinko tuomita, rankka elämä heillä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kyllä äiti aina kauhistelee, jos joku on lihava tai on lihonut paljon. Itse hän on aina ollut laihanpuoleinen. Jouduin vastikään uusimaan oman vaatekaappini sisällön kun vaatekokoni suureni kahdella ja tätäkös sitten taivasteli. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli painonvaihtelut ns. kuuluvat asiaan. Ei se kyllä kivalta tunnu; en tiedä miksi hän oikein tekee tuota, ei tarkoita mitenkään pahalla kuitenkaan, ihmettelee vain.
Äidille on. Kertoo aina kun on laihtunut/lihonut 1-2kg. Aina kun nähdään kyttää vatsanseutuani. Nuorempana vedin kunnon raivareita tosta, mutta enää en jaksa. Senkun kyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Boomer-äitini on itse koko elämänsä kiduttanut itseään olemalla koko ajan nälässä (vahtii tarkkaan että paino on tosi pieni), ja hän kommentoi aina tosi törkeästi mun painoa.
Esim:
-herran jestas miten saan hävetä sua silmät päästäni
- miten olet päästänyt itsesi noin hirveäksi
-tekisit jotain itsellesi
- en voisi elää hetkeäkäön sinun painossassi
Mulla takana aivan hirveitä vaikeuksia, vastoinkäymisiä, järkyttävä stressi ja sitä seurannut paha unettomuus, ja paino nousi 76 kiloon. Vaatekoko on 40-42 joten en ole sentään mikään 180kg jättiläinen, silti äitini kommentit on sellaisia että olisin.
No, aina on ollut ilkeä ja kylmä ja huono äiti. Ei yllätä, mutta toki tuo satuttaa silti.
Kyllä ovat isovanhemmat/vanhemmat eläneet kovin pumpulissa jos lihominen on pahinta mitä voi tapahtua. Ei siis esimerkiksi lapsen kuolema onnettomuudessa, syöpä tai muu vakava sairaus, vakavan rikoksen uhriksi joutuminen jne. (ja näitähän riittää). Hieman erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole! Erittäin outoja vanhuksia tuollaiset. Ovatko itse hyvin laihoja?
Vierailija kirjoitti:
Minun mummoni oli sitä ikäluokkaa, jonka mielestä laihat lapset näyttävät sairaalloisilta. Hän ihannoi pyöreyttä ja koetti edistää sitä tarjoamalla herkkuja.
Jep, väittäisin tämän olevan yleisempää vanhoilla ihmisillä, sanotaan 75+.
"Riski ihminen" on kohteliaisuus heidän suustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä äiti aina kauhistelee, jos joku on lihava tai on lihonut paljon. Itse hän on aina ollut laihanpuoleinen. Jouduin vastikään uusimaan oman vaatekaappini sisällön kun vaatekokoni suureni kahdella ja tätäkös sitten taivasteli. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta eli painonvaihtelut ns. kuuluvat asiaan. Ei se kyllä kivalta tunnu; en tiedä miksi hän oikein tekee tuota, ei tarkoita mitenkään pahalla kuitenkaan, ihmettelee vain.
Eivät kuulu.
Ei olla päästetty yökylään vaarilaan, kun aiemmin on aina mennyt meidän pallerolla maha sekaisin siitä oudosta ruokavaliosta, mitä noudattavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, hoikkana hautaan on motto kuten Nykäsen Matin viimeisimmällä anopilla. Oli varmasti Matista ylpeä.
Ei. Mun vanhemmat ovat itse koko ikänsä tuskailleet painonsa kanssa, kumpikaan ei ole ikinä lievää ylipainoa kummempia kiloja kerryttäneet, mutta molemmat on silti aina olleet huolissaan painostaan, joten ehkä siksi eivät ole toisten painoon ottaneet kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole! Erittäin outoja vanhuksia tuollaiset. Ovatko itse hyvin laihoja?
Ovat hoikkia ja heti jos lihovat yhtään, yrittävät saada kilot pois. Sitten puhuvat saavutuksestaan koko ajan, esim. puoli vuotta. ap
Vierailija kirjoitti:
On. Boomer-äitini on itse koko elämänsä kiduttanut itseään olemalla koko ajan nälässä (vahtii tarkkaan että paino on tosi pieni), ja hän kommentoi aina tosi törkeästi mun painoa.
Esim:
-herran jestas miten saan hävetä sua silmät päästäni
- miten olet päästänyt itsesi noin hirveäksi
-tekisit jotain itsellesi
- en voisi elää hetkeäkäön sinun painossassiMulla takana aivan hirveitä vaikeuksia, vastoinkäymisiä, järkyttävä stressi ja sitä seurannut paha unettomuus, ja paino nousi 76 kiloon. Vaatekoko on 40-42 joten en ole sentään mikään 180kg jättiläinen, silti äitini kommentit on sellaisia että olisin.
No, aina on ollut ilkeä ja kylmä ja huono äiti. Ei yllätä, mutta toki tuo satuttaa silti.
Huonoihin vanhempiin ei ole mikään pakko pitää yhteyttä aikuisena yhtään enempää kuin itse haluat. Monessa tilanteessa on parempikin ettei pidä joko lainkaan tai ainakin rajoittaa yhteydenpidon minimiin. Mitään dramaattista välien katkaisua ei kannata järjestää, hankala ihminen ei reagoi sellaiseen toivotusti, vaan antaa yhteydenpidon vain hiipua. Myös monen sadan (tai varsinkin monen tuhannen) kilometrin välimatka auttaa. Itselläni kokemusta monen tuhannen kilometrin välimatkasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole! Erittäin outoja vanhuksia tuollaiset. Ovatko itse hyvin laihoja?
Anoppi on tuollainen. Aina huomauttelemassa ja kyttäämässä toisten painoa. Ei ole kuitenkaan huomannut itse katsoa peiliin, sieltä ei näykään niin kovin hoikka mummeli.
Vierailija kirjoitti:
Ei olla päästetty yökylään vaarilaan, kun aiemmin on aina mennyt meidän pallerolla maha sekaisin siitä oudosta ruokavaliosta, mitä noudattavat.
Jotkut vanhuksethan säilyttävät ruokaa pöydällä.
Ei ole samaa.