Te jotka olette opiskelleet vieraan kielen

Englanti, aikuisena, jokusen vuoden. Kuuntelu sujuu hyvin. Jotkut vähemmän tutut sanat voi etsiä. Puhuminen mahdotonta vielä, koska pitäisi saada kielioppi Tarkasti kohdilleen. Rallienglanti sujuu.

Riippuu kielestä mutta ehkä 2-3 vuotta meni kun aloin ymmärtämään melkein kaiken lukemastani ranskankielisestä artikkelista.

Edelleenkin opintojen aikana putkahtelee uusia mulle tuntemattomia ranskan kielen sanoja.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

Ummikkona venäjää kahdessa vuodessa siten, että saan asiat hoidettua ja tajuan 90% lukemastani. Vielä ei ole kukaan haukkunut.

Italia. Opin puhumaan kolmessa kuukaudessa. Nyt 20 vuoden jälkeen teen edelleen kielioppi virheitä mutta ei haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kielestä mutta ehkä 2-3 vuotta meni kun aloin ymmärtämään melkein kaiken lukemastani ranskankielisestä artikkelista.

Edelleenkin opintojen aikana putkahtelee uusia mulle tuntemattomia ranskan kielen sanoja.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

Suomeenkin on tullut paljon lainasanoja ranskasta. Kuten esimeriksi lavuaari, joka on siis suomen kirjakielellä käsienpesuallas. Pisuaarin oikeamielistä nimeä en edes tiedä.

Kumpi on parempi oignon vaiko ognon?

Englannin opin jo peruskoulussa, lukiosta alkaen olen lukenut, puhunut ja kirjoittanut sujuvasti. Ruotsia osaan teoriassa virkamiehiltä vaadittavan tutkinnon verran, mutta käytännössä en mielellään puhu enkä kirjoita, sen sijaan luen sujuvasti ja luen useita ruotsinkielisiä kirjoja vuodessa. Puhutun ymmärtäminen riippuu aksentista.

Saksaa luen jonkun verran, mutta en esimerkiksi romaaneja vaan vain esim. naistenlehtiä. En helposti puhu, pitää miettiä ja hakea sanoja ja etsiä korvaavia ilmaisuja.

Ranskaa ja espanjaa luen jonkun verran; ymmärrän, mistä puhutaan mutta en yksityiskohtia. En puhu enkä kirjoita itse.

Englantia osasin jo melko hyvin  kun tapasin tulevan mieheni.

Nyt kymmenet vuodet ja kolme eri aksenttia ovat opettaneet paljon lisaa. Ratkaisen joka viikko New York Timesin sunnuntailiitteen ristikon.

Englanti tuli lähes 30v sitten työn kautta aktiivikäyttöön. Ei mitenkään kieliopillisesti täydellisenä koska kollegat ympäri maailmaa puhuivat/kirjoittivat samanlaista puolikieltä kuin itsekin. Brittien tekstit oli pahimpia:) Mutta kyllä se siitä käytössä hioutui. Käytän yhä päivittäin.

Saksaa opiskelin koulussa ja yritin aina käyttää töissä kun mahdollista. Saksassa ollessa perus puhekieli palautuu parissa päivässä.

Italiaa olen änkyttänyt 12v ja tullut ymmärretyksi, tekstiä ymmärrän ehkä 40-70%. Nyt kielikurssilla korjaamassa kielioppia.

Opin puhumalla, koulussa kielet oli 5

Vierailija kirjoitti:

Italia. Opin puhumaan kolmessa kuukaudessa. Nyt 20 vuoden jälkeen teen edelleen kielioppi virheitä mutta ei haittaa.

Niin: mitä tarkoittaa ”opin puhumaan” kolmessa kuukaudessa jos vielä 20 vuoden jälkeen tekee virheitä? Sain minäkin yhdellä kurssilla taidon puhua espanjaa periaatteella ”menen eilen kauppaan, ostan tämän puseron” tai ”laita tämä kuppi pöydässä” ja niin edelleen. Mutta sitä tämän keskustelun aloittaja ei varmaan tarkoittanut!

Virheettömään puhumiseen menee kauan!

Vierailija kirjoitti:

Italia. Opin puhumaan kolmessa kuukaudessa. Nyt 20 vuoden jälkeen teen edelleen kielioppi virheitä mutta ei haittaa.

Ketä haittaa, ketä ei! Itsekin monta vuotta ulkomailla (Saksasa) asuvana minua harmittaa, kun vastaan tulee toisia ulkomaalaisia, jotka ovat nimeen omaan sitä mieltä, että ei haittaa jos esimerkiksi artikkelit menevät pieleen. Suomessa kun ei artikkeleita ole, voisin verrata kielitasoon, jossa joku silittää koiran, näkee lintu, lähtee lapsi kanssa puistoon, ymmärtää saksa, ostaa torista ja kaupalta…..

Kuten sanoin: joitain haittaa, toisia ei.

Korjaus: Saksassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Italia. Opin puhumaan kolmessa kuukaudessa. Nyt 20 vuoden jälkeen teen edelleen kielioppi virheitä mutta ei haittaa.

Ketä haittaa, ketä ei! Itsekin monta vuotta ulkomailla (Saksasa) asuvana minua harmittaa, kun vastaan tulee toisia ulkomaalaisia, jotka ovat nimeen omaan sitä mieltä, että ei haittaa jos esimerkiksi artikkelit menevät pieleen. Suomessa kun ei artikkeleita ole, voisin verrata kielitasoon, jossa joku silittää koiran, näkee lintu, lähtee lapsi kanssa puistoon, ymmärtää saksa, ostaa torista ja kaupalta…..

Kuten sanoin: joitain haittaa, toisia ei.

Oikeasti sinua harmittaa jos joku ulkomaalainen Suomessa puhuisi sinulle takeltelevaa kieltä? Pitäisi puhua täydellisesti ennen kuin jaksat kommunikoida heidän kanssaan tai edes ymmärrät?

Meillä on ulkomaalaisia perheenjäseniä ja olen todella onnellinen että he uskaltavat puhua suomea joka päivä. Virheellisesti, hassuja sanoja, vääriä päätteitä mutta sitkeästi opettelevat. Ymmärrän aivan kaiken mitä yrittävät sanoa, ei harmita ollenkaan. 

Toivon todella että oma kielitaitosi on muiden korvissa täydellistä:)

Luetun ymmärtäminen on helppoa. Puhuttua ruotsia en ymmärtänyt ekana kesänä Tukholmassa lainkaan. Toisena kesänä olin auttelemassa vanhuksia ja kuuntelin heidän puhettaan. Kuuntelemalla opin itsekin puhumaan. - Tallinnassa otin yksityistunteja ja kyllä puhuminen vuoden opintojen jälkeen on sujunut. - Osaan alkeita muistakin kielistä ja käytän niitä aina, kun tarve vaatii. - Kielten oppiminen on aina yksilöllistä, kuka mitäkin oppii. - Koulutukseltani olen kääntäjä.

Mitä tarkoittaa "opin kielen"? Minun korvissani se kuulostaa siltä että on oppinut kielen kokonaan, täydellisesti. Onko tämä edes aikuiselle mahdollista? Varmasti sellaisiakin on, mutta luulen että tavallisempaa on, että sitä opittavaa riittää ja riittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kielestä mutta ehkä 2-3 vuotta meni kun aloin ymmärtämään melkein kaiken lukemastani ranskankielisestä artikkelista.

Edelleenkin opintojen aikana putkahtelee uusia mulle tuntemattomia ranskan kielen sanoja.

T: ranskan kielen pääaineopiskelija Helsingin yliopistosta

Suomeenkin on tullut paljon lainasanoja ranskasta. Kuten esimeriksi lavuaari, joka on siis suomen kirjakielellä käsienpesuallas. Pisuaarin oikeamielistä nimeä en edes tiedä.

Kumpi on parempi oignon vaiko ognon?

Oignon. Me opiskellaan yliopistossa vain standardiranskaks kursseilla ja ranskan puhekielessä on erittäin paljon lyhenteitä ja ne on mulle vielä aika mysteeri. Oon pari kertaa vieraillu ranskankielisessä Habbossa ja oon ollu ihan huuli pyöreenä niiden lyhenteiden määrästä.:-D

T: se ranskan pääaineopiskelija yliopistosta

Englantia olen opetellut koko ikäni, eikä vieläkään ole täydellisesti hallussa. Tosin hyvin harvalla on. Suht sujuvasti opin puhumaan ja kuuntelemaan muutamassa vuodessa. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat sujuneet helpommin, vaikka vieläkin tulee vastaan uusia sanoja.

Noin vuosi meni, mutta johtunee siitä, että asuin kyseisessä maassa ja oli pakko oppia kieli. Lisäksi sitä tuli päntättyä ihan urakalla ja kiinnitin kaikkialle lappuja mihin olin kirjoittanut esineet kyseisellä kielellä. 

Pari vuotta meni, että opin japania sen verran, että selviää arkisista tilanteista, pystyy keskustelemaan jokapäiväistä asioista. Sanojen muistaminen ja lausuminen on kohtuu helppoa, ja kieli sopii suomalaiseen suuhun hyvin. Merkistön opiskelu on työläistä ja hiukan hankalaa.

Olisiko kellään vinkkejä, kuinka opetella uusi kieli nopeahkosti näin aikuisena? Kielipäätä onneksi on ja kolmisen kieltä hallinnassa kiitos lukion. Erityisesti italia kiinnostaisi!

Jokainenhan voi osallistua eurooppalaiseen kielikokeeseen, siellä se oman kielitaidon taso selviää puolueettomalla tavalla. Olen opetellut aikuisena uuden kielen, asunut sekä työskennellyt vuosia kielialueella, ja kaikkinensa kielen sujuvaan hallintaan meni 10 vuotta. En usko hetkeäkään kun joku väittää oppineensa kolmessa kuukaudessa kielen ja käyttävänsä sitä sujuvasti. Sujuva on melko suhteellinen käsite. Olen suorittanut kyseisestä kielestä kaikki kielitutkinnot B1-C1, ja pelkästään niihin valmistautumiseen meni n. 2 vuotta per taso. En todellakaan väitä vieläkään että kielitaitoni on täydellinen, joka päivä riittää opittavaa ja tulee uusia sanoja vastaan.