Lue keskustelun säännöt.
Te joilla 4+ lasta pienellä ikäerolla
28.11.2009 |
Miten te pystytte jakamaan päivän aikana itsenne kaikille lapsille, antamaan hellyyttä, keskustelemaan kahdestaan, olemaan äiti yhdelle kerrallaan? Minulla sai 3 lasta kolmessa vuodessa, ja nyt tuntuu että yksi on aina se joka jää vähän ilman äitiä. Arjen rutiinien keskellä tuntuu että yksi jää vähän aina ulkopuolelle, toisena päivänä se tietenkin tasoittuu. Mutta ihmettelen miten ihmeessä esim. 5 tai jopa 7 lapsisten perheiden lapset saavat hellyyttä ja huomiota vanhemmiltaan? Millaisia heistä kasvaa, kun äiti on etäinen tai aina hoitaa pientä rintalasta toisensa perään?
Kertokaa te jotka olette olleet monilapsisesta perheestä, kuinka olette kokeneet tai äidit, miten te jakaanutte kaikille lapsille tasan, sitä on varmana aika mahdotonta tehdä, vai mitä?
Kommentit (2)
Me pidettiin pieni välivuosi just tossa kun te teitte kolmannen..
Sitten tuli taas kaksi ilman välivuotta.
Isoin nyt ei kiipeä enää jatkuvasti syliin. Vauva menee lattialla kun taapero on sylissä.
Minulle ei ole elinehto keskustella kahden, nytkin yksi lapsi kitisee välissä ja puhutaan (ja kirjotan tässä vielä hetken).
Joskus ukko on viikkoja reissussa, joskus olen ollut 3- vuorotyössä.
En usko että lapsi tarttee jatkuvaa hyysäystä ja passaamista, ettei sanota ei tai odota vuoroa.
Mies on 5 lapsisesta perheestä ja tavattiin teineinä, nuorin sisaruksista oli 5- vuotias. Ihan hyvin on saanut huomioo kuulemma. Nuorimmat silloin enää sylissä kävi kääntymässä, halasi tai anto muiskun.
Itsellä taas erilainen äiti kuin anoppi; keskittyi enempi kotitöihin, anoppi taas luontevasti pyörittää kotia, käy töissä ja istahtaa pöytään juttelemaan lapsille.
Joskus anoppi sanoo: nyt en jaksa, olkaa hiljaa ja menen maate. Silloin ovat hetken hiljaa.
Pitää vaan ottaa oma paikka, eikä hyysätä muita. Voi ottaa välipala-aineet pöydälle ja muksut tekee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdeksan on vielä elossa. Keskimmäinen veli kuoli ollessaan 5v. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa sen suhteen, ettei äidilläni/vanhemmillamme olisi ollut tarpeeksi aikaa meille kaikille. Tunsimme olevamme rakastettuja ja toivottuja ja huomiota saimme paljon niin yhdessä kun erikseenkin. Ei nyt välttämättä joka päivä jokainen erikseen, mutta tarpeeksi meitä silti huomioitiin.
Nyt meillä on viisi lasta ja kuudes tulossa. Kaikki saavat huomiota, vaikka kolme nuorinta tuleekin olemaan vähän yli 1v ikäeroilla ja toki välillä on raskasta ja tuntuu, ettei jaksa, mutta ihmeesti niitä voimia vaan riittää. Meillä kyllä helpottaa sekin, että mies osallistuu todella hyvin lasten hoitoon sekä kotitöihin.