Miesystävä murjauttelee loukkauksia ja kertoo liikaa yksityiskohtia menneisyydestään

ja vetoaa myöhemmin ahdistus- ja paniikkikohtaukseen, vaikka muistaisin itse tilanteen aavistuksen verran toisin. En rehellisesti tiedä hänen motiivejaan enkä ehkä enää välitäkään, mutta näistä ihme ripuleista tulee todella outo olo ja tunnelma on loppuillan todella vaivautunut.

Hän siis saattaa yhtäkkiä alkaa ladella, miten hänen ensimmäinen suhde oli sellainen ja tällainen ja miten eksä lähti. Sen jälkeen hän jatkaa kertoilujaan hyvin intiimein yksityiskohdin. Usein tulee myös sellainen olo, että ihan kuin olisin vain olkapää jota vasten itkeä, koska mies raatorehellisyyksissään korostaa miten vaikeaa näistä naisista oli päästä yli. Hän myös usein selostaa, miten en ole missään tapauksessa hänen ensimmäisensä ja hänellä on jo aiempaa kokemusta ihan kuin tekisin tällä tietoiskulla ihmeemmin mitään.

Sitten nämä loukkaukset: hän saattaa murjauttaa suurenkin totuuden välittämättä yhtään miltä se tuntuu ja hän ihan rehellisesti arvostelee minua kaikesta. Ei ole aihetta mistä ei pientä kritiikkiä voisi esittää. Milloin ylisuoritan, alisuoritan, olin epäkohtelias jollekin tai heitin väärän vitsin tai mielipiteen hänen läheisilleen. Tätäkin sietäisin, mutta nuo pyytämättä tulleet tietoiskut eksistä ovat ne, joita en vain siedä.
Kun kysyin, että mistä nämä jutut nyt kumpuavat, niin mies vetosi miten hänellä on ahdistuskohtaus.

Joten jouluinen vinkki miehet: älkää tuoko niitä eksiänne uuteen suhteeseen edes puheentasolla heti alussa. Tämäkin oranki lähtee kiertoradalle, koska en ala kilpailemaan tuossa miehen mielikuvituskarusellissa enkä varsinkaan halua että minusta kertoillaan juttuja samaan sävyyn seuraaville.