Lue keskustelun säännöt.
Miten voin 37-vuotiaana muuttaa elämäni suunnan, kun olen ihan yksin ilman perhettä tai ystäviä?
24.12.2021 |
Haluaisin miehen ja lapsen ja perheen, mutta pelkään, että aika on loppunut kesken ja jään ikuisesti yksin. Minulla on mielenterveysongelmista kärsivä persoonallisuushäiriöinen äiti, jonka kanssa en juurikaan ole yhteyksissä. Eilen äiti soitti ja puhuimme ehkäpä 40 min puhelimessa, tai äiti puhui... ongelmistaan, kuten aina. Koskaan ei puhu mistään myönteisestä tai kysy kuulumisiani. Minulla on yksi sisko, jolla on oma perhe. Häntäkään en tapaa kuin kahdesti vuodessa. Nyt vietän joulun ja koko loman yksin.
Alan olla todella hajalla tähän elämään. Ura minua ei kiinnosta, työpaikka kyllä on, mutta haluisin vain saada perheen ja olla kotona. Itsellisenä lapsen tietysti voisin hankkia, mutta masentuisin täysin siihen yksinäisyyteen ja tuen ja jakamisen puutteeseen. Miten vielä saisin muutettua elämäni suunnan? Mistä voisin löytää tässä iässä miehen, jolla ei jo ennestään ole lapsia? Olen yrittänyt seurustella miehen kanssa, jolla lapsia, mutta ei toimi minulle. Tinderistä en löydä ketään kiinnostavaa enää.
Kommentit (101)
Älä pelkää. Kukaan meistä ei tiedä tulevaa, mutta toivossa on hyvä elää. Hyvää joulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota vastuu omasta elämästäsi äläkä syytä äitiäsi. Siitä se lähtee.
Älä petaa elämääsi sen varaan että mies löytyy ja lapsia tulee. Niitä ei sinulle taata. Tee elämästäsi sellainen, jossa viihdyt ilman niitäkin. Sitä kautta löydät myös kumppanin paremmin (harrastukset, ulkoilu, mielekäs tekeminen, uudet ystävät jne.).
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
On mahdollista, erosin saman ikäisenä 15 vuoden lapsettomasta suhteesta. 5 vuotta myöhemmin minulla oli upea vaimo ja kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvitse muuttaa elämän suuntaa, jos olet itse kuitenkin tehnyt hyviä valintoja etkä ole ihan hunningolla. Kiitäpä ensin siitä itseäsi!
Sitten, niitä kerroksia lisää elämään: Mikä innostaa sinua? Innostuttavan harrastuksen parista parhaiten löydät samanhenkistä seuraa. Vaikket suoraan kumppania, niin ehkäpä tulevan kumppanisi sisko tai tuttava... Vielä 20v sitten moni kumppani oli kaverin kaveri, ja sillä tavoin törmättiin. Miksei se toimisi nykyäänkin? Moni kavereistani meni yhteen kaverinsa veljen kanssa tai kaverin poikakaverin kaverin - vaikka läheskään kaikki suhteet eivät kestäneet. Verkostoja on tärkeää olla.
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Self help kirjat nyt on ne ihan vihoviimeinen juttu, kusetusta valtaosa.
Oikeasti ne keinot, joilla muutoksia tehdään kannattaa mielummin opiskella vaikka jostain psykologian oppikirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et löydä miestä? Mitä luulet itse syyksi?
Jos et löydä kotimaista miestä, niin sinuna heittelisin verkkoja ulkomaille.
Helpompihan sitä on oman elämän suuntaa muuttaa, kun ei tarvitse ottaa puolisoa tai lapsia huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rekisteröi itsellesi vaikka 10 nettideittitiliä ja tule sen jälkeen kertomaan tilannepäivitys että eikö miestä löydy.
Tuntuu usein siltä, että naiset ovat täysin avuttomia deittailussa ja lähinnä odottavat jonkun ihmeen tapahtuvan arkielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löydä miestä? Mitä luulet itse syyksi?
Jos et löydä kotimaista miestä, niin sinuna heittelisin verkkoja ulkomaille.
Ap on niin vanha jo, että tuossa iässä ei auta olla enää kovin ronkeli. Ulkomainen mies voisi olla siis hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rekisteröi itsellesi vaikka 10 nettideittitiliä ja tule sen jälkeen kertomaan tilannepäivitys että eikö miestä löydy.
Tuntuu usein siltä, että naiset ovat täysin avuttomia deittailussa ja lähinnä odottavat jonkun ihmeen tapahtuvan arkielämässä.
Kuulostaa tosi epätoivoiselta. Tosin ap:n tilanne on todella epätoivoinen.
Uskotko Jeesukseen tai haluatko uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos neuvoja kaipaat, niin tää minun neuvo on: Lopeta piehtaroiminen niissä asioissa, joita sinulla ei ole ja mitä sinulta puuttuu, vaan siihen mitä sinulla on ja mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin. En kuitenkaan väitä ja sano, että sinun pitäisi "tyytyä" ikuiseen yksinäisyyteen, sillä sinulla ihan samat mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin odottaa elämääsi onnea ja hyviä asioita. Epätoivo ja valittaminen eivät yleensä tuo lisää mitään kivoja ja mukavia asioita mukanaan.
(37-vuotias ehtii vielä vaikka mitä, joten sinun elämäsi ei ole mitenkään ohi tai pilalla, JOS et välttämättä sitä itse sellaiseksi tee.)
Olen viimeksi 31-vuotiaana käynyt sosiaalisissa tapahtumissa, joita järjestettiin esimerkiksi baareissa. Silloinkin jo ainakin puolet porukasta oli itseäni nuorempia parikymppisiä. Nyt en oikein tiedä minne baariin ja klubille voisi yksin 37-vuotiaana mennä? Otan ehdotuksia vastaan ja lupaan käydä ehdottamissanne paikoissa ja tulla perästä raportoimaan, miten meni.
Ulkomaalaisten miesten kanssa lähinnä olen ollutkin (Italia, Itävalta, Ranska, Kreikka, Unkari jne.) ja mieluusti jatkossakin olen. Tämä johtuu ihan siitä, että teinistä saakka olen ollut lähinnä muissa kuin suomalaisissa piireissä ja asunutkin ulkomailla.
Ap
Seuratanssikurssille. Ja sitten kesällä lavatansseihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen viimeksi 31-vuotiaana käynyt sosiaalisissa tapahtumissa, joita järjestettiin esimerkiksi baareissa. Silloinkin jo ainakin puolet porukasta oli itseäni nuorempia parikymppisiä. Nyt en oikein tiedä minne baariin ja klubille voisi yksin 37-vuotiaana mennä? Otan ehdotuksia vastaan ja lupaan käydä ehdottamissanne paikoissa ja tulla perästä raportoimaan, miten meni.
Ulkomaalaisten miesten kanssa lähinnä olen ollutkin (Italia, Itävalta, Ranska, Kreikka, Unkari jne.) ja mieluusti jatkossakin olen. Tämä johtuu ihan siitä, että teinistä saakka olen ollut lähinnä muissa kuin suomalaisissa piireissä ja asunutkin ulkomailla.
Ap
No mene sinne ulkomailla hyvä ihminen. Siellä se onnesi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala pikkuhiljaa muuttaa niitä kaikkia asioita, joihin olet tyytymätön elämässäsi. Aloitat vaikka terveellisistä elämäntavoista, jos sulla ei vielä sellaisia ole. Lue paljon self help kirjallisuutta ja pyri henkiseen kasvuun. Hanki tavoitteita (muutakin kuin se mies ja lapset) ja laadi kunnon realistinen suunnitelma miten voit saavuttaa nuo tavoitteet. Ala aktiivisesti käymään paikoissa missä voit tavata uusia ihmisiä, kokeile uusia asioita ja harrastuksia mitä ei ennen ole tullut kokeiltua jne. Kun olet muuten elämääsi tyytyväinen ja positiivinen alat myös vetämään puoleesi sellaisia miehiä, jotka ovat ns. avioliittomateriaalia.
Self help kirjat nyt on ne ihan vihoviimeinen juttu, kusetusta valtaosa.
Oikeasti ne keinot, joilla muutoksia tehdään kannattaa mielummin opiskella vaikka jostain psykologian oppikirjasta.
Useimmiten ne, jotka noita self help kirjoja haukkuvat ovat nimenomaan niitä, jotka eivät ole ikinä sellaista koko elämässään avanneetkaan ja joilla menee itsellä elämässä huonosti. Jos yhtään kuuntelet suosituksia ihmisiltä, jotka ovat oikeasti menestyneitä elämässään niin self help kirjallisuus on yleensä se ensimmäinen asia mitä he mainitsevat onnellisuutensa ja menestyksensä 'salaisuudeksi'. Kyllä tuonne self help kirjallisuutenkin varmasti mahtuu paljon huonoja teoksia, mutta jonkin verran kun esim. tutkii kirjasuosituksia on yleensä samat kirjat, jotka tulevat yhä uudelleen vastaan ja jota lähes kaikki suosittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Jos neuvoja kaipaat, niin tää minun neuvo on: Lopeta piehtaroiminen niissä asioissa, joita sinulla ei ole ja mitä sinulta puuttuu, vaan siihen mitä sinulla on ja mitkä asiat elämässäsi ovat hyvin. En kuitenkaan väitä ja sano, että sinun pitäisi "tyytyä" ikuiseen yksinäisyyteen, sillä sinulla ihan samat mahdollisuudet kuin kaikilla muillakin odottaa elämääsi onnea ja hyviä asioita. Epätoivo ja valittaminen eivät yleensä tuo lisää mitään kivoja ja mukavia asioita mukanaan.
(37-vuotias ehtii vielä vaikka mitä, joten sinun elämäsi ei ole mitenkään ohi tai pilalla, JOS et välttämättä sitä itse sellaiseksi tee.)
Neuvoisin juuri päinvastoin, jos tarkoitus on saavuttaa ne asiat, mitä elämässä ei vielä ole, mutta joita elämäänsä haluaa: silloinhan pitää keskittyä juuri niihin. Asiat harvoin tapahtuvat itsestään ja saavuttaakseen haluamansa joutuu usein tekemään työtä.
Valittaminenkin on vain hyvästä, jos se havahduttaa siihen, että pitää alkaa tehdä muutoksia ja etsiä ratkaisua tilanteeseen, johon ei ole tyytyväinen.
Ala käymään treffeillä.