Voisitko tapailla/seurustella 35-vuotiaan miehen kanssa, jolla asuu vuokralla, eikä sijoituksia tai muitakaan vastaavia ole?

Eiköhän suurin osa ihmisitä ole tuossa tilanteessa. Vai missä kuplassa ap elää?

Riippuu, minkälainen hän muuten on.

Mulla on onneksi omat asunnot ja sijoitukset, ei tarvitse siis miestä niiden perusteella valita.

Riippuu. Onko kuitenkin työ? Onko hyvä koulutus? Millainen sosiaalisesti?

Kristiina xx kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ihmisitä ole tuossa tilanteessa. Vai missä kuplassa ap elää?

Kyllä oikealla miehellä tuossa vaiheessa elämää on jo vähintään velaton kaksio, ja mielellään isompikin tulevaa elämänvaihetta ajatellen.

Eikö tosiaan missään nistilähiössä

Mulle riittää se että toinen tulee omillaan toimeen. Ei tartte minua elättää, mutta mä en myöskään ala elättämään ketään enää koskaan.

Kristiina xx kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ihmisitä ole tuossa tilanteessa. Vai missä kuplassa ap elää?

Joo, mutta noi ovat sitten ne 80% miehistä jotka ovat pelkkää ilmaa naisille.

Varakas ja komea on nykyisin se minimi 30v virolaiselle yksinhuoltajallekin.

Ei oikeen, kyllä pitää olla varakkuutta ja iso taidokas meisseli housuissa.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ihmisitä ole tuossa tilanteessa. Vai missä kuplassa ap elää?

Joo, mutta noi ovat sitten ne 80% miehistä jotka ovat pelkkää ilmaa naisille.

Varakas ja komea on nykyisin se minimi 30v virolaiselle yksinhuoltajallekin.

Yritätkö sanoa että tuon virolaisen pitäisi tyytyä johonki ei-haluttavaan mieheen?

Mitä ihmeen järkeä siinä olisi?

Jos tuossa iässä ei elämänhallinta ole kunnossa, niin tyyppi saa etsiä jonkun tasoisena yh-pubiruusun.

Eli juokse ja lujaa, ellet siis ole em. suttuinen yh-mamma.

Exäni oli 49-vuotias, kun tapasimme. Akateeminen koulutus, koulutusta vastaava ammatti. Asui vuokralla. Tietääkseni ei ollut sijoituksia tai omaisuutta, mutta eipä ole sellaisista tapana kysellä. Ei tullut missään vaiheessa ongelmaksi hänen asumismuotonsa, miksi olisi?

En, sillä hän olisi yli 10 v nuorempi kuin minä. Tyssäisi jo siihen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu. Onko kuitenkin työ? Onko hyvä koulutus? Millainen sosiaalisesti?

Koulutuksella ei ole pskan merkitystä, jos hlö ei ole mukava. Sosiaalisesti lahjakas voi olla kieroin kaikista.

Olen kyllä tapaillut tuollaisten miesten kanssa, ei ole mulle ongelma. Nykyinen avomieheni asui asossa, ei mitään sijoituksia tms. ja jäi työttömäksikin seurustelumme alkupuolella.

Eli hän on siis tavallinen ihminen, jonka resurssit menevät arjesta selviytymiseen kuten meistä suurimmalla osalla. Osa ei siitä kärsi, osaa se stressaa.

Mikä ihmeen pakko ihmisen olisi sijoittaa mihinkään muuhun kuin omaan itseensä? Ihmetyttää tämä nykyajan buumi, että kaikkien pitäisi ostaa sijoitusasunto tai olla kiinnostunut kurssien seuraamisesta. Sellainen sopii turvallisuushakuiselle luonteelle mutta osa meistä elää hetkessä. Se ei ole yhtään sen huonompi valinta, vaan enemmänkin temperamenttikysymys ja liittyy mm. aivojen välittäjäaineisiin.

Jos arvotat elämässä materiaa yli muun, ehkä tuo mies ei ole sinua varten. Oletko kuullut sanontaa: onnea on joko rahassa tai rakkaudessa?

Voisin hyvinkin, jos hyvännäköinen ja iso kalu.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuossa iässä ei elämänhallinta ole kunnossa, niin tyyppi saa etsiä jonkun tasoisena yh-pubiruusun.

Eli juokse ja lujaa, ellet siis ole em. suttuinen yh-mamma.

Entäpä, kun nainen itse on tilaton ja varaton, PA. Saako hän silti etsiä tasoaan parempaa seuraa?

Totta kai, kyllä tänne mahtuu, terv. nainen 65 v.

Olnko oikeasti tuollainen syy parinvalintaan? Että jos muuten on mukava ja kiinnostaa, mutta jos ei oo sijoituksia, niin hetikö se muuttuu ällöttäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuossa iässä ei elämänhallinta ole kunnossa, niin tyyppi saa etsiä jonkun tasoisena yh-pubiruusun.

Eli juokse ja lujaa, ellet siis ole em. suttuinen yh-mamma.

Entäpä, kun nainen itse on tilaton ja varaton, PA. Saako hän silti etsiä tasoaan parempaa seuraa?

Saahan sitä yrittää, ei kukaan terve mies kyllä huoli.