Mikä synnyttämisessä oli ihanaa?
Kiinnostaisi tietää, kun toiset kehuvat synnytystä hienoksi ja elämän upeimmaksi kokemukseksi. Itse lasken sen ehdottomasti hirveimpien kokemusten joukkoon, vaikka kaikki menikin kai periaatteessa ihan ok. Lopputulos tietysti on ihana..
Kommentit (10)
silti odotan tätä kolmatta kohta vuorossa olevaa malttamattomana. Onhan jo se tietoisuus, että kohta lapseni syntyy ihan päätä huumaavaa. Ja jotenkin ksikki kipukin vie sitä tilannetta eteenpäin ja lähemmäs lapsen näkemistä.
Tietysti sitten kun sen vauvan saa masun päälle niin sitä tunnetta ei voita maailmassa mikään. Iik! Tuskin maltan odottaa. Naistenklinikan näkeminenkin saa mulle aina kylmät väreet.
Se kun saatiin olla miehen kanssa rauhassa synnytyssalissa ja toisaalta ihana ja ammattitaitoinen kätilö, se kun supistukset eivät enää sattuneet, se kun sai sen lämpimän ja pienen möntin masulle ja se lirautti siihen pisut.
Mutta ihan siis pelkkänä suorituksena aika kuvottava, tuskainen ja sotkuinen kokemus: verta, virtsaa, kakkaa, limaa, tuskaa, parkua, tuntikausia paljas perse, ponnistelua, hikeä, epätoivoa, kipua ja tärinää ja lopuksi isot repeämät joita parsittiin pieni ikuisuus. Lapsen saaminen se huippukohokohta, ainoastaan sitä hetkeä muistelen, en koskaan tuota muuta!! Itse synnytys oli just niin kauhea kuin etukäteen pelkäsinkin.
se kun ponnistat ja pää työntyy ulos... se on tajuttoman ihana tunne, orgasmia voisi se tunne rinnastaa
synnytys oli hankala ja pitkä 13h.. Kätilö oli kiukkuinen ja vihainen. Lapsi vietiin heti syntymän jälkeen hengityskoneeseen, en saanut nähdä häntä saati pitää mahan päällä. Vauva sai jonkun pöpön ja antibioottikuurin.. Itkin ja syytin itseäni ja sitten imetyskin meni pipariksi ja koliikki vaivasi reilut 3kk. Vasta lapsen ollessa 4kk pystyin nauttimaan äitiydestä.
äitiys sitten alkoikin;) hikeä, verta, kipeitä rintoja, huonosti nukuttuja öitä ja muuta sellaista.
kerta elämässä, toki monilla on useamminkin, mutta ensimmäinen kerta..
Sitä tunnetta ei korvaa mikään.
Neljä kertaa oon kokenut sen
Kiinnostaisi tietää, kun toiset kehuvat synnytystä hienoksi ja elämän upeimmaksi kokemukseksi. Itse lasken sen ehdottomasti hirveimpien kokemusten joukkoon, vaikka kaikki menikin kai periaatteessa ihan ok. Lopputulos tietysti on ihana..
lopputulos oli hyvä, synnytys ei ollut mikään ylevä ja kohottava tapahtuma.
Se tunne kun käveltiin miehen kanssa käsi kädessä kohti sairaalaa..siis autolta! :D Ja siitä eteenpäin lähes kaikki oli ihanaa :D