Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu oudolta, kun virallisesti en voi sanoa olevani yksinhuoltaja
20.12.2021 |
Kolme lasta ja isäänsä tapaavat joka toinen viikonloppu, yleensä vain päiväseltään. Toisin sanoen 98% öistä ovat kotona minulla. Meillä on yhteishuoltajuus, ja kyllä isä osallistuu jonkin verran asioihin ja maksaa kuluja. Silti. Tuntuu oudolta etten voi sanoa olevani yksinhuoltaja, kun se sana sopisi kuin nenä päähän minun ja lasten arkeen. Minä kannan vastuun pääosin, käytännössä, hoidan ja huolehdin aina.. Ja siis en halua hakea yksinhuoltajuutta vaan jakaa toisen kanssa, mietin vaan välillä että yh sana niin kuvaisi tätä mitä tämä käytännössä on ja miltä tuntuu. *turha pohdinta-avaus*
Kommentit (16)
Senkun vain käyttämään. Toisaalta totaaliyksinhuoltajana voin sanoa, että siinä on huima ero, että saako edes muutaman tunnin omaa aikaa joka toinen viikko vai eikö saa. Tuolloin voi tehdä isot ruokaostokset, siivota, käydä lääkärissä, optikolla, kirjastossa lukemassa lehtiä, harrastuksessa, tehdä pitkän metsälenkin, nukkua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Senkun vain käyttämään. Toisaalta totaaliyksinhuoltajana voin sanoa, että siinä on huima ero, että saako edes muutaman tunnin omaa aikaa joka toinen viikko vai eikö saa. Tuolloin voi tehdä isot ruokaostokset, siivota, käydä lääkärissä, optikolla, kirjastossa lukemassa lehtiä, harrastuksessa, tehdä pitkän metsälenkin, nukkua...
Harva on kolmen lapsen totaaliyh.
Vierailija kirjoitti:
Senkun vain käyttämään. Toisaalta totaaliyksinhuoltajana voin sanoa, että siinä on huima ero, että saako edes muutaman tunnin omaa aikaa joka toinen viikko vai eikö saa. Tuolloin voi tehdä isot ruokaostokset, siivota, käydä lääkärissä, optikolla, kirjastossa lukemassa lehtiä, harrastuksessa, tehdä pitkän metsälenkin, nukkua...
Tai saako toiselta rahaa ilman tappeluita ja oikeustaistoja. Tai saako ylipäätään elää turvallisesti, vai onko toinen koko ajan sabotoimassa sun uutta elämää ja vapautta.
Isoja eroja vielä, ap, oikeaan yksinhuoltajuuteen, totaaliyksinhuoltajuuteen. Olen monesti miettinyt että leskenäkin olisi ollut helpompaa, kuin pazkan eksän kanssa.
Sama täällä, tällä hetkellä lapset eivät ole nähneet puoleen vuoteen isäänsä, mutta yhteishuoltajuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun itsestäni itse yksinvanhempana. Lapseni on ollut yksin minun vastuullani aina, olin raskausajan yksin, synnytin ja hoidin vauvan ja taaperon yksin. Kun lapsi oli 2v, minut raskauden alussa pahoinpidellyt (ja tästä syystä välittömästi ja pysyvästi jättämäni) isä aktivoitui ja alkoi oikeusteitse vaatia lasta itselleen. Olin juuri hakenut opiskelu- ja työpaikkoja ja aioin ottaa ihan uuden elämänsuunnan. Sensijaan jouduin neljän vuoden oikeustaisteluun jonka myötä minut jo aiemmin piessyt ja traumatisoinut siittäjä vei minulta kaikki säästöni ja sai väenvängällä lapsen oikeuden kautta valvottuihin tapaamisiin. Lapsi on nyt 9v eikä mitään suhdetta isään, tapaamiset loppuivat kun lapsi itse kieltäytyi niistä ollessaan 7v.
Yksinhuoltaja on epätarkka termi, moni on yksinvanhempi vaikka huoltajuus on jaettu. Tuntemillani "totaaliyksinhuoltajilla" on isompi tukiverkko ja enemmän vapaata aikaa kuin minulla, vaikka minun lapsellani on teknisesti toinen vanhempi olemassa. Hetkenkään iloa tai apua hänestä ei ole ollut.
On sulla työmaa. Toivottavasti et muutu robotiksi ja voit levätäkin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun itsestäni itse yksinvanhempana. Lapseni on ollut yksin minun vastuullani aina, olin raskausajan yksin, synnytin ja hoidin vauvan ja taaperon yksin. Kun lapsi oli 2v, minut raskauden alussa pahoinpidellyt (ja tästä syystä välittömästi ja pysyvästi jättämäni) isä aktivoitui ja alkoi oikeusteitse vaatia lasta itselleen. Olin juuri hakenut opiskelu- ja työpaikkoja ja aioin ottaa ihan uuden elämänsuunnan. Sensijaan jouduin neljän vuoden oikeustaisteluun jonka myötä minut jo aiemmin piessyt ja traumatisoinut siittäjä vei minulta kaikki säästöni ja sai väenvängällä lapsen oikeuden kautta valvottuihin tapaamisiin. Lapsi on nyt 9v eikä mitään suhdetta isään, tapaamiset loppuivat kun lapsi itse kieltäytyi niistä ollessaan 7v.
Yksinhuoltaja on epätarkka termi, moni on yksinvanhempi vaikka huoltajuus on jaettu. Tuntemillani "totaaliyksinhuoltajilla" on isompi tukiverkko ja enemmän vapaata aikaa kuin minulla, vaikka minun lapsellani on teknisesti toinen vanhempi olemassa. Hetkenkään iloa tai apua hänestä ei ole ollut.
Eli vieraannuttaminen onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun itsestäni itse yksinvanhempana. Lapseni on ollut yksin minun vastuullani aina, olin raskausajan yksin, synnytin ja hoidin vauvan ja taaperon yksin. Kun lapsi oli 2v, minut raskauden alussa pahoinpidellyt (ja tästä syystä välittömästi ja pysyvästi jättämäni) isä aktivoitui ja alkoi oikeusteitse vaatia lasta itselleen. Olin juuri hakenut opiskelu- ja työpaikkoja ja aioin ottaa ihan uuden elämänsuunnan. Sensijaan jouduin neljän vuoden oikeustaisteluun jonka myötä minut jo aiemmin piessyt ja traumatisoinut siittäjä vei minulta kaikki säästöni ja sai väenvängällä lapsen oikeuden kautta valvottuihin tapaamisiin. Lapsi on nyt 9v eikä mitään suhdetta isään, tapaamiset loppuivat kun lapsi itse kieltäytyi niistä ollessaan 7v.
Yksinhuoltaja on epätarkka termi, moni on yksinvanhempi vaikka huoltajuus on jaettu. Tuntemillani "totaaliyksinhuoltajilla" on isompi tukiverkko ja enemmän vapaata aikaa kuin minulla, vaikka minun lapsellani on teknisesti toinen vanhempi olemassa. Hetkenkään iloa tai apua hänestä ei ole ollut.
Eli vieraannuttaminen onnistui.
Painu v i t t u un siitä, törkimys.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin virallisesti näin, mutta onko sillä suurta väliä arjen kannalta? Voisin kuvitella, että jos puhuisit itsestäsi yksinhuoltajana, kaikki ymmärtäisivät. Toisaalta moni mies ei toiveistaan huolimatta saa tavata lapsiaan tuon enempää, joten automaattisesti tilanteen kuvaaminen yksinhuoltajuudeksi tuntuisi myös aikamoiselta näiden huoltajien huolenpidon väheksymiseltä.
M41
Voittajana lasten isä, jolla vapaus ja voima elää kuten huvittaa ja rakentaa uusperhettään. Välit omiinsa säilyy kun tapaa kuitenkin joka toinen vkl. Kuinka moni mies suokstuiso tohon mihin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltaisessa tilanteessa (isä ei toki ikinä keskenään lasten kanssa, eikä rahaakaan oikein lapsiin tuhlaa) kuin ap ja kutsun itseäni yksinhuolehtijaksi. Ja tosiaan, olisinpa leski enkä asumuseroinen.
Joo lasten isä pääsee heflpolla ja rakentaa elämäänsä. Silti saa hyvät välit omiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatteletteko että lasten isä tässä parhaassa asemassa?
Kyllä minä ainakin sanoisin.