Jos on ihminen, joka ei ojenna muita, ei nalkuta vaan antaa muiden olla

Kai jonkin sortin psykopaatti. Se antaa sinun mennä ennen junan tuloa raiteille ottamaan aurinkoa ja katsoo rauhallisesti kun evoluutio hoitaa hommansa ja karsii joukostaan epäsopivan.

Minuakin kiinnostaisi, että mikä vika minussa kun olen tuollainen. Tai onko se vika.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi, että mikä vika minussa kun olen tuollainen. Tai onko se vika.

Myönnän anonyymisti, että hiljaa halveksin aika monia ihmisiä mutta ulkoisesti olen itse ystävällisyys.

Minua myös kiinnostaa?

No eikö tuollainen ole ihanne? Sitähän aina toitotetaan, että olkaa sellaisia kuin olette ja antakaa muidenkin olla. Nytkö se onkin vika?

Itse en ymmärrä miksi aikuisen pitäisi nalkuttaa toiselle tai "ojentaa" tätä. Lapset on eri asia, mutta aikuisten täytyy tajuta asioita itsekin.

Annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat. En puutu muiden asioihin ja olen kohtelias ja ystävällinen.

Koska minulle ei tuota iloa muiden huono käytös, pinnallisuus ja itsekeskeisyys ja typeryys, olen tällaisten ihmisten kanssa  niin vähän tekemisissä kuin mahdollista ja kestän ihan hyvin sen ajan.

Ainoa ongelma tuossa (muiden ihmisten mielestä) on se, etten kestä typerien tai ilkeiden ihmisten seuraa. Se, että välttelen sellaisia tekee ilmeisesti minusta ylimielisen ihmisen. Kai sitten olen sellainen.

Ei ole minun juttuni ymmärtää kaikkia, ja levittää hymyä ja lempeyttä ympäri universumia. Minun juttuni on etsiä mielenrauhaa.

En ihan oikeasti tiedä. Olen hiljattain eronnut ja joutunut pohtimaan todella paljon omia rajojani ja sitä, miten annan ihmisten kohdella itseäni. Tuntuu, että joka paikka huutaa, että ei saa antaa ihmisten kävellä ylitse eikä saa alistua kaikkeen, mitä vaaditaan. Mutta sitten taas toisaalta pitäisi olla vaatimatta muilta liikaa ja olla positiivinen ja avoin ja ystävällinen. Olen tällä hetkellä ihan hukassa, kun välillä tuntuu, että olin parisuhteessa surkea kynnysmatto, mutta heti seuraavana hetkenä mietin, miten hirveä olin, kun riitelin asioista ja pyysin asioita, joita minun ei olisi saanut vaatia. Löydä tässä nyt sitten itsesi, kun ei saa olla vaativa, mutta ei myöskään saa laittaa omia tarpeita syrjään. Saat kuulemma kaiken mitä haluat ja ansaitset, mutta mitään et saa tavoitella. Pitää tehdä töitä unelmien eteen, mutta pitää antaa asioiden tapahtua omalla painollaan ja ottaa vain vastaan mitä tulee eikä odottaa mitään tulevaa. 

Pulssi?

Kiinnostaa täälläkin, että mikä vika tuossa on. Itse tuollainen, ei ainakaan turhaa ärtyisyyttä tai stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ongelma tuossa (muiden ihmisten mielestä) on se, etten kestä typerien tai ilkeiden ihmisten seuraa. Se, että välttelen sellaisia tekee ilmeisesti minusta ylimielisen ihmisen. Kai sitten olen sellainen.

Ei ole minun juttuni ymmärtää kaikkia, ja levittää hymyä ja lempeyttä ympäri universumia. Minun juttuni on etsiä mielenrauhaa.

Juuri näin. Muiden mielestä on jotain vikaa kun antaa toisten elää kuten elää, mutta samalla ei halua heitä elämäänsä.

Tuollainen ihminen on mieleltään terve. Jos tällaisen kanssa ystävystyt, olet onnekas, koska sen verran harvinaisia nuo ovat. Toisaalta kyllä mietin, että olisiko sittenkin kyseessä satuolento, vähän niinkuin yksisarvinen.