Toivoisin, että äitini olisi yhtä lämmin ja huolehtivainen

kuin lapseni toinen mummi, eli isänsä äiti. Ei ole anoppini, emmekä ole keskenämme tekemisissä, lapsikin niin iso, että käy siellä ilman minua ja isäänsä. Mutta:



- Joka kerta on jotain mukana, niin lapselle kuin minulle lapsen tavaroissa, kun lapsi tulee takas. Välillä jotain suurempaa, esim vaatteita lapselle, mutta ihan hyvin voi olla vaikkapa pari appelsiiniä ja banaani, tulee niin hyvä mieli. :)

- Pyytää lasta usein kylään, ja ottaa mielellään esim koko viikonlopuksi. Tulee hakemaan lapsen meiltä, maksaa sen matkat ja yleensäkin kaiken minne menevät, esim uimaan, sirkukseen, teatteriin..



Oma äitini hädin tuskin tietää missä asun, käy ehkä kaksi kertaa vuodessa, ei melkein kutsu ( no ehkä kerran vuoteen) meitä kylään-- harmittaa aina olla se, joka tekee aloitteen, eli kutsuu kylään, joko äidin meille tai itsemme äidille. Ei koskaan ole ehdottanutkaan, että olisi lapseni kanssa ilman minua, saati että veisi lapseni jonnekin tms.. :(



Joko toista mummia oikeasti vain kiinnostaa lapsi enemmän, on sydämellisempi tai sitten haluaa ns paikata poikansa virheet ja olla sen takia läsnä lapsen elämässä.. Ja ehkä oma äitini taas ajattelee, että hänen ei tarvitse, hoitakoot tyttäreni oman lapsensa. En tarvitse lapsenhoitoapua, siitä ei ole kyse, vaan äidin itselleni ja mummin lapselle. Tai no, en enää kyllä sitä äitiä tarvitse, olen niin tottunut olemaan ja elämään ilman.. :(