Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia parisuhdeväkivallasta
18.12.2021 |
Voiko mies muuttua niin paljon että minun satuttamiseni jäisi vain siihen yhteen kertaan? On käynyt nyt työterveyden kautta psykologilla 2 kk, myös Mobilen kautta jossain väkivaltatyössä tai vihanhallintakurssilla, näistä myös säännölliset tapaamiset.
Meillä on pitkä parisuhde takana, tämä oli ensimmäinen kerta kun väkivaltaa käytti minuun. Meillä on 3 lasta ja taloushuolien ja työttömyyden kuormittama arki. Lisäksi yksi lapsistamme on erityislapsi.
Mies ei ole nähnyt lapsiaan, eikä minua nyt kahteen kuukauteen, asunut sukulaisten nurkissa ja on tosiaan sairaslomalla "uupumuksen" takia.
Väkivalta (töniminen, hetkellinen kuristaminen) soviteltiin melko pian tapahtuneen jälkeen.
Lapset ikävöivät isäänsä, minäkin puolisoani. Mutta voinko luottaa että näin ei enää ikinä käy? Että seuraavaksi ei satuta esim teiniä?
Kokemuksia, mielipiteitä..
Kommentit (14)
Uskon että mies muuttuu.. toki (oletan että kun puhut että teillä on teini-ikäinen) vanhempana se on aina vähän vaikeampaa. Positiivista on avun hakeminen. Ja toinen kerta on sitten selkeä merkki että ei ole oppinut läksyjään ja mies vaihtoon. Tosin väkivallalla on tapana raaistua. Sanoisin että itse sisimmässäsi tiedät. Ja juttele toki lasten kanssa turvaohjeet mitä tehdään jos tilanne eskaloituu (mistä apua, minne voi paeta jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ikää on paljon, kannattaa huomioida myös mahdollisen muistisairauden ensioireet! Tutkituttaa sitä puolta myös, jos nyt vasta ekan kerran oli väkivaltainen. Toki kuvaat hyvin kuormittavaa elämäntilannetta, missä kellä vain voi itsesäätely pettää.
On kokemusta kahdestakin suhteesta. Toinen miehistä suostui apuunkin, mutta väkivalta ei ikinä loppunut. Alkoi raskausaikana.
Syy oli kuulemma minussa, koska ärsytän.
Kumma, etten itse ole ikinä käynyt kenenkään päälle jos joku ärsyttää…
Vierailija kirjoitti:
Jos ikää on paljon, kannattaa huomioida myös mahdollisen muistisairauden ensioireet! Tutkituttaa sitä puolta myös, jos nyt vasta ekan kerran oli väkivaltainen. Toki kuvaat hyvin kuormittavaa elämäntilannetta, missä kellä vain voi itsesäätely pettää.
Hyvä huomio.. mun mies oli 53v kun ekat nyt diagnosoidun lewyn kappaletaudin ensioireet alkoivat. Meillä ei ollut väkivaltaa mutta harhoja ja mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta kahdestakin suhteesta. Toinen miehistä suostui apuunkin, mutta väkivalta ei ikinä loppunut. Alkoi raskausaikana.
Syy oli kuulemma minussa, koska ärsytän.
Kumma, etten itse ole ikinä käynyt kenenkään päälle jos joku ärsyttää…
Tämä. Jos mies syyttää väkivaltaisuudestaan muita, hän ei ole vastaanottavainen avulle niin kyllä suhde olisi siinä. Ap:lta kysyn että onhan apua haettu myös perheelle kuormittavaan arkeen (tukiperhe jne)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Mies on 47v, en ole oireita muistisairaudesta huomannut mutta pidetään mielessä. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi muuttua ja antaisin tilaisuuden siihen.
Harjoititko itse henkistä väkivaltaa? vai petitkö? Tuskin mies syyttä suotta töni tai kuristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että mies on ottanut tilanteen vakavasti, hakenut apua ja on valmis muutokseen, juuri se on tärkeintä, jos halutaan jotain pysyvää aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta kahdestakin suhteesta. Toinen miehistä suostui apuunkin, mutta väkivalta ei ikinä loppunut. Alkoi raskausaikana.
Syy oli kuulemma minussa, koska ärsytän.
Kumma, etten itse ole ikinä käynyt kenenkään päälle jos joku ärsyttää…Tämä. Jos mies syyttää väkivaltaisuudestaan muita, hän ei ole vastaanottavainen avulle niin kyllä suhde olisi siinä. Ap:lta kysyn että onhan apua haettu myös perheelle kuormittavaan arkeen (tukiperhe jne)?
Ohis, ei mitään apua tuollaiseen saa. Itsekin olemme tukiverkottomia mutta ns normaali perhe eikä apua saa mistään yhtään. Jos olisi taas sitten lasu asiakas niin jo vain sataisi palveluita joka suunnalta.
Meillä myös oli uskomattoman kuormittava tilanne jossa uuvuin, eikä mitään apua saatu mistään, siis ei mistään vaikka kaikkialle soitin.
Tällaista se on nykyään. Jos et ole lasun piirissä niin turha mitään apuja toivoa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoititko itse henkistä väkivaltaa? vai petitkö? Tuskin mies syyttä suotta töni tai kuristi.
Semmonen trolli. Sun mies varmaan pieksee sua joka ilta ku trollailet ihmisiä. Ainiin paitsi ettei sulla ole miestä.
Minä jouduin nukkumaan usein yöt ulkona autossa kun avopuolisoni lukitsi minut ulos. Hän saattoi herättää minut öisin”keskustelemaan”eli halusi riidellä. Kun ilmoitin etten aio riidellä alkoi kynsimään ja lyömää n. Puolustin itseäni, laittamalla hänet siististi maihin. Hän syytti minua vä kivaltaiseksi, kun sanoin etten ole hän alkoi vaahto suussa uhkailema an, että tap paa itsensä. Ja katosi tämän jälkeen tunneiksi. Lopulta hän jahtasi minua veitsi kädessä ympäri asuntoa. Kestin tätä lasten takia. Onneksi erosimme lopulta. Olen miettinyt että hänellä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Nykyään olen onnellisesti naimisissa normaalin naisen kanssa.
Vetäkää miehet rajat ja lähtekää väkivaltaisesta suhteesta. Muilla kokemuksia?
M40.
Voi muuttua. Uskon että muuttuukin kun aktiivisesti on apuakin hakenut, ja muu perhe on tehnyt selväksi ettei hyväksy väkivaltaa. Yksittäinen ylilyönti vaikeassa elämäntilanteessa. Väkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää, mutta sinun tilanteessasi uskaltaisin antaa anteeksi. Toinen kerta onkin sitten eri juttu, mutta luultavasti hän on nyt läksynsä oppinut.