Lue keskustelun säännöt.
Lapsen oikeus aikuisen huomioon ja sen puutteen seuraukset!
17.11.2009 |
Kirjoitin tuohon ketjuun, jossa 7-vuotiaan äiti tuskaili miehensä haluavan hänen lähtevän töihin ja ihmetteli, eikö pienen koululaisen hoitaminen ole enää tärkeää? Ottamatta nyt enää sen lähemmin kantaa tuohon, haluaisin avata keskustelun tärkeästä aiheesta, joka on meidän suomalaisessa yhteiskunnassa hieman tabu mutta joka aiheuttaa mittavia ongelmia meidän lapsissa ja nuorissa. Ja syy miksi aihe on tabu on se, että meidän aikuisten tulisi katsoa itseämme peiliin.
Tiedättekö, että Suomessa on valtava joukko alakoululaisia lapsia (ja miksei yläkoululaisiakin), joilla on suunnaton tarve ja kaipuu saada aikuiselta huomiota? Ihan tavallisissa perheissä elämä on niin kiireistä ja hektistä, että pieni koululainen jää vaille kunnon, aitoa, läheistä ja ennen kaikkea säännöllistä kontaktia aikuiseen. Toki jokainen aikuinen lapsensa kanssa viettää näennäisesti muutamia tunteja vuorokaudessa mutta se, että lasta kuunneltaisiin oikeasti ja pysähdytään siihen hetkeen, on monelle lapselle harvinaista herkkua. Tämä puute purkautuu lapsissa monella eri tavalla riippuen heidän persoonan piirteistään: joku vetäytyy, joku riehuu, joku kiukuttelee, joku kiusaa muita...
Olen itse kotona vaikka minulla on eka- ja tokaluokkalaiset lapset. Miltei joka päivä täällä on joku lapsi kylässä. Ja yhtä paljon, kun tuo lapsi leikkii omien lasteni kanssa, hän hakeutuu myös minun seuraani. Juttelee, pohtii ja hämmästelee. Selvästikin nauttii siitä, että joku aikuinen jaksaa jutella enemmän kuin muutaman minuutin. En voi olla miettimättä, mistä tämä johtuu. Tai tiedänhän minä ja samalla säälin niitä vanhempia, jotka eivät näe lapsistaan kovinkaan usein tätä puolta vaan sen kiljuvan, yliväsyneen ja turhautuneen lapsen, joka ainoastaan janoaa oman vanhempansa aitoa läsnäoloa.
Väitän, että lapset ja nuoret voivat kouluissamme huonosti osaksi sen takia, että heidän on koko ajan tapeltava huomiosta. He eivät saa sitä riittävästi kotoa, sillä vanhemmilla on syystä tai toisesta kovin kiire tai ovat väsyneitä. Näin ollen he oirehtivat sitä kodin ulkopuolella.
Mielipiteitä? Opettajilta myös :)
Kommentit (6)
eli alakoulu ja vielä yläkouluikäisilläkin valtava aikuisen tarve.
Suomessa tää on tosiaan tabu, vanhemmat eivät tätä halua kuulla. Selityksiä kiireelle löytyy AINA. Ja mikään niistä ei ole pätevä. Mikään syy ei oikeuta siihen, ettei lapselle riitä tarpeeksi huomiota. Jos ei yhden aikuisen, niin sitten edes toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut työssäni myös näitä lapsia, jotka tarvitsevat aikuisen huomiota paljon enemmän kuin sitä opettaja koulussa pystyy antamaan. Tuntuu, että he voisivat vain istua open sylissä ja kertoa omia asioitaan loputtomasti. Aikuisen läsnäoloa, sitä pieni lapsi kaipaa. Myös silloin kun tullaan kouluikään. Tämän sanon aina vanhempainillassa: muistakaa pitää koululaista sylissä, jutella ja kuunnella päivän asioita. Se on loppujen lopuksi pieni asia, mutta lapselle äärimmäisen tärkeää.
kaverillani on kolme lasta, jotka ovat aina olleet koko suvun keskipisteenä. Heillä on mummot, kummit ja iso liuta muita sukulaisia, jotka koko ajan antavat heille aikaansa ja täyttävät heidän kaikki toiveensa. Lapset ovat kovia kiusaamaan, lyömään, haukkumaan toisia, ja tekemään kaikenlaista sopimatonta ja ikävää. Tämä johtuu vanhempien mielestä siitä, kun he ovat suurperheestä eivätkä saa tarpeeksi huomiota.
lapset ovat vaan sellaisia että hakevat mielellää kontaktia ihmisiin. Puheliaita ja avoimia. Ja jos näkevät jonkun äitin lasten kans puistossa voivat ihan "huvikseenkin" jututtaa. Kyllä tollanen seittemän vuotias ja ylöspäin monesti haluaa ulos koulun jälkeen ja kavereitten kanssa, puistoihin yms. Vaikka äiti ois kotona ja antais aikaa ja touhuais lapsen kanssa.
Minä olen kotona, ja mulla on koululaisia lapsia. vaikka olen valmis tekemää vaikka mitä lasten kans niin kummasti ne kaverit vetää... ja vaikka siellä puistossa naapurin äiti ja sen lapset.:)))
Kuvailemasi lapset eivät käyttäydy noin, koska eivät ole saaneet huomiota. Liiallinen keskipisteenä oleminen on eri asia kuin huomion antaminen lapselle. Vinoutunutta kasvatusta on monenlaista, lapsen jokaisen toiveen täyttäminen on yksi tyypillinen virhe.
viereen roikkumaan ja jotain puhelemaan 7-10-vuotiaita, jotka ovat jo päässeet koulusta. Aivan epätoivoisesti hakevat huomiota ja juttuseuraa ja "turvaa". Käy todella sääliksi.