Mikä on mielestänne lapsen "paras ikä"?

Kaikki iät on parhaat. Taapero ja leikki-ikävuosia muistellessa itkettää usein. Oli niin ihanaa aikaa. Kaikki sen jälkeenkin. Esikoinen on nyt 21 v.

Mun mielestä kaikissa on ollut tähän mennessä hyvät puolensa. En vielä kaipaa aikaa, kun lapset asuvat omillaan. Ovat nyt 7 ja 10.

Esiteini-ikä, siinä 9-11 ikävuosien aika. Murrosikä ei ole vielä alkanut tappeluineen, mutta ikää on sen verran että ovat omatoimisia.

Siittiö, sitten 5-8v toiseksi oarasta aikaa, teininä hirviö ja +25 mielenkiintoinen aikuinen.

Vastasyntyneestä 4kk asti parasta aikaa.

Kyllä minä kaipaa sitä aikaa, kun sai olla niiden lasten kanssa kotona. Nyt tuntuu, että se on vaan pikahuoltamista.

Tämä on ihan kamalaa, kun ne ei enää asu kotona. Jos ne esim katoaa? Joutuu onnettomuuteen, jne. Saanko minä tiedon?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan kamalaa, kun ne ei enää asu kotona. Jos ne esim katoaa? Joutuu onnettomuuteen, jne. Saanko minä tiedon?

Sain vasta 3 vuorokauden päästä tietää, että tyttäreni oli pahoinpidelty.

Nyt ovat 8-9v ja varsin hyvä ikä. Pärjää jo keskenään, vaikka ei toki koko päivää. Mutta ei vielä murkkuikäisiä. Ehkä 1-2v päästä vielä parempi. Ja toki riippuu lapsesta tuleeko minkälainen teini, omat on ainakin vielä fiksuja ja muutenkin minä ja sisarukseni oltiin kunnollisia teinejä, ei siis turhaa draamaa tms. Mutta ei sitä toki ikinä tiedä.

Tähän mennessä raskaimmat ovat olleet pikkulapsiaika (alle 2 v) ja tietyt teini-iän vuodet (vaihdellut lapsikohtaisesti, noin 15 vuoden molemmin puolin) sekä abivuosi siitä tulevan liiallisen stressin vuoksi. Helppoja ja kivoja vuosia ovat olleet kaikki muut.

Esikoinen on jo 25v ja hänellä 2 lasta. 

Kuopukseni on 2-vuotias. Siinä välissä minulla on 6v, 12v ja 17v ikäiset lapset. . 

En ehkä voi sanoa parasta ikää sillä se riippuu niin lapsestakin. Meillä lapset on niin erilaisia ja jokaisella ollut niitä ihania ja kamalia vaiheita. 

Mutta sen tiedän, että kuopuksen lapsuudesta otan kaiken ilon irti. Tämä on viimeinen kokemukseni, sillä minulta on poistettu nyt kohtu. Kyllä tämä 2-vuotiaan kanssa eläminen on ihan parasta tällä hetkellä. 

Samaa mieltä. Paras lapsi on se, joka vain käy kylässä.

Pienemmistä lapsista 10-12 v on mukava ikä. Ja vauvoista tykkään.

Itsellä kaksi aikuista lasta.

Noin 2-4 vuotiaina. Touhua ja vilinää riittää, lelut on helppo ostaa. Voi pitää vielä sylissä. Pienet asiat ovat ihmeitä. Ongella saatu sintti on suuri puheenaihe.

Kuten joku on sanonut. Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet.

2xisä

Kaikissa i’issä (mikä sanahirviö, kirjoitetaanko se noin?) on puolensa. Taapero/alakoululainen oli suloinen, mutta toisaalta 16-vuotiaan kanssa on nyt mukavaa jutustella ja nauraa kuten aikuisen kanssa konsanaan.

Ihminen on viisaimmillaan kahdeksanvuotiaana.

Paras ikä on se mikä milloinkin on menossa, vauva on ihana jo sellaisenaan, taaperon kanssa pystyy tekemään jo monia kivoja juttuja, pikkukoululaisen kanssa on helppoa, isompi itsenäistyy ja alkaa hoitelemaan asioitaan itse jne. Ja sekin on kivaa kun muuttavat kotoa, itsellä vanhin 26 ja nuorin 13, kaikki iät hyviä.

Sen sijaan itselleni sopi äitiys paremmin hieman vanhemmalla iällä, vasta kuopuksen kohdalla maltoin pysähtyä hetkiin ja ymmärsin lapsen suunnattoman arvon.

Varmaan se ikä pikkulapsi-iän ja teini-iän välillä. Silloin suostutaan vielä tekemään äidin kanssa jotain mukavaa yhdessä eikä kitistä kaikesta

20 vuotta. Tähän mennessä hän on muuttanut omilleen.

Vauvat ovat mahtavia. Teinit ovat erittäin mielenkiintoisia ja parasta seuraa.

Jokaisella vaiheella on omat hyvät puolensa.

Mulle ehkä vaikein ollut se leikki-ikä, kun multa ei tule luonnosta ne "ponileikit". Ja että "tämä meni nyt sinne ja sanoi, että moi".

Odotan yhä sitä lapsen parasta ikää. Vanhimmat lapset on yli 20.