Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu että hermostun todella pienestä ja stressaan melkein kaikesta?
14.12.2021 |
Minulla on siis aika rauhallinen elämä, en omista suurta kaveripiiriä, olen etätöissä ja tapaan vanhempia ja paria kaveria noin kerran kuukaudessa. Ympärillä ei ole "kamalia" ihmisiä. Silti hermoni on aina kireällä ja stressaan IHAN KAIKESTA.
Esimerkkejä, jos laitan jollekin sähköpostia ja en saa vastausta tunnin sisään, niin koko päiväni menee pilalle ja samalla yöunet kun mietin että kirjoitinko jotain väärin miettin tätä.
Saatan tarkistaa tekstit ja viestit joita kirjoitan moneen moneen kertaan, tämä on myös erittäin stressaavaan työni kannalta, koska tuntuu että uuvutan itseni ihan täysin.
Myös jos olen tekemässä vaikka jotain ostosta netistä, niin pitää tarkistaa montaa kertaa, olenko kirjoittanut nyt osoitetiedot oikein ja puhelinnumeron, onko ostokset varmasti oikein(vaikka tiedän että ne on oikein...)
Olen erittäin tarkka ja varovainen kaikesta ja jos jotain menee pieleen, niin saataan saada todella pahan hermokohtauksen, jolloin itken ja tärisen ainakin tunnin ja sydän pamppailee.
Mikä tälläiseen auttaa ? En muista olleeni aina tälläinen. Olisiko vinkkejä? Tiedän, että varmaan joku meditaatiota olisi hyvä, mutta jotenkin ei tunnu omalta jutulta. En haluaisi olla tälläinen hermoheikko, varmaan vähentä myös elinvuosia... Joskus oikeasti tuntuu että sydämeen sattuu, kun saan hermokohtauksen ja itken hysteerisena. .
Kommentit (10)
Ainakin itselläni fibromyalgia aiheuttaa melko samanlaista stressaamista! Olen jo yli 60 mut todettiin 30-vuotiaana eli yli puolet elämästäni olen kärsinyt eikä ole parannuskeinoa. Valitettavasti. Pärjäillään kun tietää syyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suorittaja ja olen vähän samanlainen. Haluan, että kaikki menee aina täydellisesti ilman vastoinkäymisiä ja tiedostan yrittäväni liikaa. Jos joku asia ei mene, kuten olen kaavaillut hermostun ja ahdistun. Minä olen kyllä ollut tällainen aina ja se näkyi jo kouluaikana, kun hikkenä halusin vaan kymppejä kokeista ja jos tuli se 9, niin olin ihan maani myynyt hermoraunio. Kaikki harrastukset, joihin olen ryhtynyt olen vetänyt täysillä ja jos jostain syystä en olekaan kehittynyt tarpeeksi, niin olen lyönyt hanskat tiskiin ja lopettanut. Tämä näkyy myös työelämässä ja ihmissuhteissa.
Noin muuten elämäni saattaa näkyä jollekin jopa täydellisenä, mutta se on vaatinut minulta aika paljon. Olen käynyt asiasta puhumassa myös terapeutilla ja se onkin hieman auttanut. Yritän olla armollisempi itselleni ja muille.
Jos itsekin tiedät että meditaatio voisi auttaa mutta et edes kokeile, pärjäät varmaan vielä ihan hyvin, kun näe tarvetta muutokselle.
Nuo mainitsemasi työtavat ovat tottumuksiasi. Valitse toisin niin pääset eroon niistä.
Vaikuttaa että yrität pakonomaisesti kontrolloida kaikkea, "tehdä kaikki täydellisesti".
Tuossa käy vaan äkkiä sillälailla että koko elämä hujahtaa kaikesta murehtien läpi.
Mikä neuvoksi?
Helppo sanoa mutta vaikeampi toteuttaa, opettele siihen kuuluisaan "hetkeen tarttumiseen", opi näkemään että kaikki on lopulta epätäydellisyydessään täydellistä juuri sellaisenaan! Anna asioiden tulla ja mennä; SALLI itsellesi tehdä virheitä, opi näkemään myös niiden omien virheiden vaikutukset kaikilta kanteilta, niin huomaatkin että ei se maailmanloppu siitä seurannutkaan. :) Vaikka kuinka pahoja virheitä teetkään niin kaikesta voi ja pitää ottaa oppia.
Itsekin tunnistin joskus itsessäni tuollaista kontrollifriikkiä, mutta sitten (tähän liittyy myös hyvin vahvasti itsensä täydellinen hyväksyminen kaikkine puutteineen) pikkuhiljaa opin että kaiken ei todellakaan tarvi olla näennäisen hallittua ja täydellistä.
Itse ei pysty kaikkiin ympärillä oleviin asioihin vaikuttamaan, välillä pitää tyytyä tarkkailemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennuksen oireilta. Käväisepä juttelemassa lääkärille, älä yritä sinnitellä yksin.
Jatkuva stressi ja vihaisuus on todella kuluttavaa eikä hyväksi terveydelle.
Tee aspergertesti netissä.
Toki tuommoinen on vain yksi piirre, eikä sitä ole kaikilla asseilla.
Mutta tuli mieleen tuosta rauhallisesta elämästä ja vähäisistä sosiaalisista kontakteista, että voisi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ennen normaali mutta minusta on muutamassa vuodessa tullut ihan outo. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet erityisen koettelevia.
Alue: Aihe vapaa
Jospa menisit lääkäriin juttelemaan