Onko täällä totaaliyksinhuoltajia?
Miten pärjäilet? Onko sinulla jotain vinkkejä jakaa muille ?
Jäin leskeksi. Vasta nyt olen tajunnut miten hienoa, kun voi tehdä päätökset toisen kanssa tai vain ja keskustella lasten asioista toisen aikuisen kanssa.
Lapset ovat 9, 13 ja 14 viotiaat. Eivät onneksi ihan pieniä enää. Voivat olla jo tovin keskenään.
Kommentit (6)
Jep. Vaikeaa on tehdä päätöksiä yksin. Ja arvostelu on kovaa ulkopuolelta. Pariskunta "saa" tehdä radikaalejakin elämänratkaisuja, mutta yksinhuoltaja pääsee silmätikuksi, ja jos joku menee huonosti niin syytetään että olisit miettinyt etukäteen.
Usein tuleekin paljon mietittyä etukäteen, koska riskit ovat isommat siinä mielessä että kun asiat menevät joskus ei-toivotusti, ne palaset joutuu yksin keräämään.
Jokainen perhe on erilainen. Yhden kanssa on erilaista kuin kolmen lapsen kanssa. Ei kai muuta kuin huolehdi omasta jaksamisestasi.
Luota itseesi ja kuuntele lapsia päätöksissä, he ovat jo niin vanhoja että heillä on lupa vaikuttaa elämäänsä.
Jep. Arki sujuu, mutta jos jotain voisi toivoa.... pieni loma yksin. Tai edes hetkikotona yksin...
Vierailija kirjoitti:
Jep. Arki sujuu, mutta jos jotain voisi toivoa.... pieni loma yksin. Tai edes hetkikotona yksin...
Arki on kivaa. Tosiaan olisi mukava lähteä jonnekin lomalle ihan yksin tai aikuisessa seurassa. Kaikki elämän jutut liittyvät lapseen. Ei ole aikaa esim. seurata uutisia tarpeeksi TV:stä. Seiskalta on jotain lapsen kanssa ja kymmeneltä nukutan lasta. Puhumattakaan seurustelusta. Olen ehkä saamaton, kun en ole saanut seurustelua aikaiseksi meidän aikatauluun. En tiedä, miten käytännössä ujuttaisin jonkun miehen meidän arkeemme. Lapsi saattaa olla tosi mustasukkainen. Olen sille niin tärkeä. Lapsi nukkuukin usein minun vieressäni.
Jos olisi lapsivapaita viikonloppuja, seurustelu olisi paljon mutkattomampaa.
Rakkaus. Lepo. Itku.