Oliko teillä kasvatuksessa "god cop/bad cop"-vanhemmat? Huomaatteko itsessänne vanhempina samaa?
Olen 80-luvun lopulla syntynyt ja muistan kyllä sen, että ikävissä jutuissa äiti yritti vierittää bad cop -roolia isälle. Esim. jos olin tehnyt jotain, äiti suunnilleen anteeksipyydelleen sanoo, että voi voi kyllä isä nyt antaa sulle remmiä. Vaikka eihän äidin olisi tarvinnut kertoa isälle koko asiasta, eli äitihän sen päätti, vaikka vaikutti siltä, että äiti oli se kiva ja isä tyhmä vanhempi.
Nyt olen itse huomannut samaa, että jos on jotain sanomista, niin antaisin mieluusti isän hoitaa torumisen...
Miten teillä?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
God on jumala. Good on hyvä.
Ah, anteeksi, ei ollut jumalaa tarkoitus sotkea tähän! :)
Minun äitini yritti tehdä tuota jatkuvasti minun lasteni kanssa, kuten lapsuudessani maalasi isästäni täyden paskan.
En ole tekemisissä.
Meillä oli tämän suuntaista. Äiti saattoi sanoa, että totteletko, vai pitääkö ISÄN hakea vyö.
Sanna sanoo "nyt saa mennä, elää ja kokea".
Sauli välillä jyrähtelee ja lyö koronanyrkkiä pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tämän suuntaista. Äiti saattoi sanoa, että totteletko, vai pitääkö ISÄN hakea vyö.
Aika karua.
Varmaan aika peruskäytäntö ollut ennenvanhaan että isä hoiti kurittamiset.
No huh, nuo vyöt yms. Meillä ei ollut mitään tuollaista, äiti lähinnä valitti, isä oli sivistyneenpi ja lähinnä luki ja kirjoitti.
En itsekään käytä lapsiini, mutta välillä kun ärsyttää, sanon että soitan opettajalle 😂 Pitäisi lopettaa..
Meilläkin äiti oli aina "Odottakaapa vaan kun isänne kuulee!!" Ja tosiassa isä oli vaan korkeintaan ärsyyntynyt siitä kun joutui penskojen asioita selvittelemään työpäivän jälkeen kun olisi halunnu olla rauhassa.
Äiti marmatti vieressä kunnes isällä meni hermo ja sitten se meille lapsille huuti. Taisin saada joskus selkäänkin ihan vaan koska niin pystyi tekemään aikuisena.
Käykö teillä sitä, että lapsi käy kysymyssä ensin toiselta vanhemmalta, joka sanoo ei, sitten toiselta, joka sanoo kyllä... AArgh!
Musta tuntuu, että kumpikaan meillä ei edes oikeasti olisi halunnut kurittaa, mutta kai ajattelivat, että niin pitää tehdä(?). Äiti ulkoisti isälle ja isä, vaikka ei vyön kanssa voimia säästellyt, oli kuitenkin heti kurittamisen jälkeen aidosti kovin pahoillaan ja jotenkin yli-ystävällinen. Onko tällaista ollut muilla?
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että kumpikaan meillä ei edes oikeasti olisi halunnut kurittaa, mutta kai ajattelivat, että niin pitää tehdä(?). Äiti ulkoisti isälle ja isä, vaikka ei vyön kanssa voimia säästellyt, oli kuitenkin heti kurittamisen jälkeen aidosti kovin pahoillaan ja jotenkin yli-ystävällinen. Onko tällaista ollut muilla?
Kuulostaa kyllä oudolta, että niinkin radikaali asia kuin ruumiillinen kurittaminen, olisi pohjautunut johonkin epämääräiseen ajatukseen siitä, että näin varmaan pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että kumpikaan meillä ei edes oikeasti olisi halunnut kurittaa, mutta kai ajattelivat, että niin pitää tehdä(?). Äiti ulkoisti isälle ja isä, vaikka ei vyön kanssa voimia säästellyt, oli kuitenkin heti kurittamisen jälkeen aidosti kovin pahoillaan ja jotenkin yli-ystävällinen. Onko tällaista ollut muilla?
Kuulostaa kyllä oudolta, että niinkin radikaali asia kuin ruumiillinen kurittaminen, olisi pohjautunut johonkin epämääräiseen ajatukseen siitä, että näin varmaan pitää tehdä.
Ei se ollut radikaalia vielä joskus muutama vuosikymmen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin äiti oli aina "Odottakaapa vaan kun isänne kuulee!!" Ja tosiassa isä oli vaan korkeintaan ärsyyntynyt siitä kun joutui penskojen asioita selvittelemään työpäivän jälkeen kun olisi halunnu olla rauhassa.
Äiti marmatti vieressä kunnes isällä meni hermo ja sitten se meille lapsille huuti. Taisin saada joskus selkäänkin ihan vaan koska niin pystyi tekemään aikuisena.
Heh, voin hyvin kuvitella, että pitkän työpäivän jälkeen evvk, jos vaimo tulee kantelemaan siitä, mitä lapsi on tehnyt!
Enpä ole tullut ajatelleeksi tätä hyvä polisi paha poliisi näkökulmasta, mutta kyllä se meilläkin niin meni, että se oli vain isä, joka antoi remmiä, vaikka tuomio yleensä tuli äidin puolelta.
N33
God on jumala. Good on hyvä.