Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä helvetti teitä muita äitejä risoo?
17.11.2009 |
Meillä on kuulema pojalla 1,5 asiat niin huonosti, että koko pikkukaupunki tuntuu minua säälivän. Olen parikymppinen yh-äiti (mies lähtenyt vähän ennen lapsen syntymää). Olen muusikko ammatiltani ja koska sukua ei ole lähellä, poika on vuorohoidossa. Moni varmasti ajattelee, että olen äitinä välinpitämätön viininkittaaja, joka elää avustuksilla ja kaljapalkalla. Poikaa säälitään, kun äiti ei vietä iltoja hänen kanssaan. Eikä edes miehen mallia saa mistään. Äitiä ei varmaan kiinnosta.
No, totuus on se, että vietän viikossa poikani kanssa enemmän aikaa kuin normaalityössä käyvä ihminen. Johtuen osittain siitä, että olen yrittäjä ja voin tehdä osan töistä pojan nukkuessa. Eli teen paperihommat, teidän lapsenne musiikinopetus-suunnitelmat yms. öisin. Välillä olen yötöissä ravintolakeikoilla, mutta silloin vien pojan illalla vuoropäiväkotiin ja haen aamulla heti herättyään. Poika jää tyytyväisenä tädin kanssa pötköttelemään ja sanoo "hyvää yötä" ja "äiti aamulla". Viikolla teen kolmena päivänä opetustöitä, jolloin poika on kuusi tuntia kerrallaan hoidossa. Jää aina tyytyväisenä leikkimään, syö itse, kertoo itse vessahädästä ja on muutenkin hoitajien mielestä ikäisekseen todella reipas ja rauhallinen lapsi. Osaa myös hakea läheisyyttä aina sitä tarvitessaan.
Pystyn elättämään poikani mielestäni hyvin, hankkimaan kaiken mitä hän tarvitsee ja tarjoamaan myös kallisarvoista yhteistä aikaa paljon. Lisäksi imetän poikaa edelleen jonkin verran. Ainut yhteiskunnalta saama tukeni on 136e lapsilisää. Maksan veroja enemmän kuin arvaatte; niillä teidän kotihoidontuotkin maksetaan, vaikka saatte elatuksen myös miehiltänne. Hintana tästä elämäntyylistä on ainoastaan se oman vapaa-aikani puuttuminen, jota luulette minun viettävän koko ajan. Mikä ihmeen tarve ihmisillä, varsinkin naisilla, on mollata minua ja poikaani? Ettekö voi hyväksyä erilaista perhettä ja elämänrytmiä?! Tiedän, että poikani suree tulevaisuudessa teidän puheitanne, vaikka kaikki muu olisi hyvin. Se kai tarkoitus onkin?? Ajatelkaa ihmiset ennenkuin arvostelette.
Kommentit (20)
.. sinulle kakkonen. Sanotaanko neutraalisti, että kehäkolmosen ulkopuolella :) Ja nimenomaan äidithän tällaisia ovat. Kotiäidit. Tarhantädit ovat huippuja, tosin hehän tuntevat poikani ja hänen tapansa. Mutta kiitos sinulle tsemppauksesta!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terv. musiikkipedagogi, myös musiikkiteknologin koulutus.
Olen muusikko ammatiltani
Eli teen paperihommat, teidän lapsenne musiikinopetus-suunnitelmat yms. öisin.
Eikös kaikki ole hyvin elämässänne? Ainoa asia missä nuoruutesi (ymmärrettävästi) näkyy, on tuo herkkyys muiden kommenteille ja näkemyksille. Mitä väliä on muiden ajatuksilla kun itse tiedät totuuden. Se riittää!
Aina löytyy ihmisiä jotka tykkäävät juoruta, sekaantua ja kommentoida toisten elämää. Sen kanssa on vaan elettävä, ja jos oikein ärsyttää niin käsket heidän keskittyä omaan elämäänsä, et ole muille tilivelvollinen tekemisistäsi. Totuutesi näkyy pidemmän päälle elämällä. Ehkä he ovat jopa kateellisia sinulle, kun nuorena olet noin sinnikäs ja vastuuntuntoinen, että pärjäät kaikesta huolimatta. Hyvää jatkoa!
valintoihisi ja elämäntapaasi tyytyväinen, eikä lapsi oirehdi, niin mitä välität muiden puheista?
isä risupartainen muusikko tautointeineen ja lävistyksineen, äiti kulkee saparoissa vielä kolmikymppisenäkin, ketju farkuissa roikkuen ja converset jalassa.
Arvaa arvostellaanko?
Se on hassua että tuomitaan pikkuaisoista, meidän lapset kasvaa hyvin ja päiväkodistakin on saatu vaan positiivista palautetta.
Minulla on sellainen asenne että paskat muista, kyllä tutut tuntee ja tietää, vieraiden ihmisten arvostelusta ei välitetä. Yleensä arvostelijoilla ei ole itsellään puhtaat jauhot pussissa kun muiden elämään pitää puuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä töissä ja tienata elantoaan, mutta ei myöskään elää esim kotihoidontuella
Yh-äiti ei saa antaa lapsen tavata isäänsä, mutta ei myöskään antaa olla tapaamatta isäänsä.
Yh-äiti ei saa pitää omaa aikaa, mutta ei saa olla pitämättä sitä.
Jos yh-äiti valitsee rahakkaan työn, ei hän välitä lapsistaan yhtään. Jos hän taas valitsee esim lyhennetyn työajan, johon kaikilla on mahdollisuus, ei hän välitä lapsistaan yhtään.
kaikki yh-äidit aina ja kaikkialla ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, saavat suuria etuuksia, verohelpotuksia, ilmaisen asunnon, lastenhoitopalveluita kotiin jne. yh-äidit ovat myös useimmiten alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, moraalittomia, selkärangattomia yksilöitä.
Jos yh-äidin lapsi kehtaa joskus itkeä, jos esim kaatuu, niin se johtuu siitä, että lapsi on kuriton kakara, jolla ei ole mitään kotikasvatusta. Jos taas yh-äidin 3-vuotias muistaa aina sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi röyhtäyksen jälkeen, on silloinkin äidistä tehty lastensuojeluilmoitus, koska lapselta vaaditaan liikaa.
ja yh-äitihän on aina väärän ikäinen, väärän näköinen, väärän kokoinen
Arvostelijoita ja itsensä korottajia löytyy aina, olit sitten yh tai et.
Terv. musiikkipedagogi, myös musiikkiteknologin koulutus.
Olen muusikko ammatiltani
Eli teen paperihommat, teidän lapsenne musiikinopetus-suunnitelmat yms. öisin.
No juuri tuollaisia taitavat olla... Oliko mielestäsi asiallinen kommentti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
Olikin tarkoitus haukkua kotiäitejä (ap:n maininta). Minä tunnen paljon kotiäitejä, ja täytyy sanoa, että suurin osa heistä kyllä arvostaisi valintaasi, koska ymmärrät lapsen kanssa vietetyn ajan kallisarvoisuuden.
Siitähän on kyse myös meillä kotiäideillä! Itse olen koulutukseltani psykologi, ja tällä hetkellä teen keikkatyötä juuri samasta syystä, eli voin viettää aikaa lasteni kanssa aikaa enemmän. Perheessä on myös isä, joka hoitaa lapsia minun töissäollessani, joten meidän lapset eivät ole hoidossa.
Sinähän olen järjestänyt asiat parhaalla mahdollisella tavalla, eli olet läsnä mahdollisimman paljon ja muun ajan lapsi on turvallisessa hoidossa. Mikähän tämän aloituksen tarkoitus on, en oikein usko että kukaan räksyttää tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap:n tapauksessa luulen, että kaksi suurinta syytä tuolle räksytykselle onvat juuri se yh-status sekä nuori ikä.
Minä olen naimisissa lasteni isän kanssa, ollut vimeiset viisi vuotta, lapsia on kaksi, isompi hoidossa 3 päivää viikossa 5-6 tuntia kerrallaan (kerhotoimintaa ei ole, siksi näin). Pienempi on vielä vauva, 7kk, joten on täysin kotihoidossa, imetyksessäkin vielä. Omaa aikaa en vietä käytännössä ollenkaan, koska sitä ei tällä hetkellä pystytä järjestämään. Kotoa käsin teen vähän keikkatyötä, lähinä jotta pääni pysyy kasassa ja ammattitaito hallussa. Tosin toteutan ammatillisia taitojani myös ihan harrastusmielessä kotona, joskin harvoin.
Esikoisen syntyessä olin 20-vuotias, ja neuvolantädistä alkaen kaikki muistivat kertoa, miten pilaan joka ainoan tällä planeetalla asuvan ihmisen elämän synnyttämällä ja kasvattamalla tämän lapsen. Vauvalla oli koliikki 6kk ja maitoallergia, mutta kyllä taas lastenlääkäriä myöten kaikki olivat sitä mieltä, että ainoa ongelma perheessämme on tämä 20-vuotias äiti. No, valitustulvalla ja erään tutun lääkärin avustuksella saatiin sitten ihan oikeaakin hoitoa ja apua, ja diagnoosit koliikkiin ja maitoallergiaan.
Tänä päivänä saan jatkuvasti arvostelua siitä, että esikoisellani ei voi mikään olla hyvin. Hän on motorisesti kehitystään edellä, liikunnallisilta taidoiltaan huomattavasti ikätovereitaan sekä monia itseään vanhempiakin taitavampi - tämäkin on käännetty negatiiviseksi asiaksi. Tässä eräänä päivänä tein esikoisen kanssa kävelyretken kauppaan, matkaa tuli yhteensä 3km. Lapsi käveli koko matkan aivan iloisesti ja tyytyväisesti, ja melkein kotipihassa halusi kertoa naapurille, miten reippaasti hän jaksoi kävellä kauppaan ja takaisin. Tästä naapuri aloitti hirveän saarnauksen, miten minä rääkkään ja kiusaan lastani kun pakotan hänet kävelemään näin pitkiä matkoja. Tämäkin on vain yksi esimerkki muiden joukossa...
Eilen olin kuopukseni kanssa kaupassa, yhdessä erään ystäväni kanssa. Tämä ystäväni vain sattuu olemaan kaksi kertaa itseni ikäinen, ja eiköhän eräs keski-ikäinen, aivan tuntematon nainen, tullut kertomaan, miten minun sietäisi hävetä, kun teen lapsia äitini hoidettavaksi, katso nyt, miten uupunut äitisikin on. No, tosiasiassa tämä ystäväni on kuukausi sitten synnyttänyt oman esikoisensa, joka valvottaa häntä öisin, joten tottakai on väsynyt ja uupunut. Tämäkin kauppareissu tehtiin, jotta hän pääsee hetkeksi kotoa tuulettumaan ilman lasta. Yritin tätä väärää käsitystä tälle naiselle korjata, samoin yritti ystäväni, mutta tämä nainen vain tokaisi, että "valehtelet, sitäkin saisit hävetä".
Niin, kyllä ne ihmiset räksyttää, oli syytä eli ei.
ja poikasikaan ei tule murehtimaan moisia puheita kunhan SINÄ korjaat itsetuntosi ja opetat poikasikin olemaan pää pystyssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...enpä kyllä haluaisi # 18 kenellekään psykologiksi!! Uskomaton putkiaivo. Ei taida olla oikeesti ammattilainen. Tai sitten valmistunut, mutta ei oo tehny päivääkään alan töitä.
Sellaisessa paikassa, jota muutkin kuin sinä kadehtivat. Ja muuten olen myös musiikkipedagogi, mutta pidän tuota keikkamuusikon työkokemusta yhtä tärkeänä opetustyössä :) Ja lapsia opettaessa persoona on tärkein. En vaivautunut pätevyyksiä latelemaan, se kun tässä keskustelussa ei ehkä ollut ihan se pointti. Sinunlaisistasi ihmisistä halusin keskustella ;)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se pätevyys ole tärkeintä, ei tittelit...
Minä haluasin myös saada oman elämäni samalla lailla haltuuni kuin sinä enkä tod.kauhistele sinua tai perhettäsi.
Ja asun aivan maalla.
ja teen vapaata työtä, mutta säntillisesti lapsen takia.
Ette kuulkaa uskokaa minkä määrän sontaa saa näiltä ns. luovilta, jotka jaksavat mollata "merkonomihenkiseksi, latteaksi" ja vaikka miksi, kun ei toteutakaan taidetta ja visioita lapsen kustannuksella.
Itselläni on ammatti joka ei mahdu nykyraameihin äidille, vaimolle tai ylipäätään naiselle =).
Jatkuvasti saan palautetta, että taatusti lapseni kärsii tälläisestä paheellisesta elämästä ja tulevaisuudessa joudumme varmasti ongelmiin kun lapsella ei ole hyvää ja turvallsita äitiä...
Totuus onkin kuitenkin jotain ihan muuta! Minä olen aamulla lapsen kanssa kotona ja lähetän kouluun, kotona olen myös kun lapsi palaa koulusta. Meillä on yhteistä aikaa taatusti enemmän kuin 8-16 työtä tekevillä vanhemmilla on antaa lapsilleen. Lisäksi ammattini on lapsen ja hänen kavereidensa mielestä "magee" ja minua pidetään huomattavasti vähemmän kalkkiksena kuin muita vanhempia =).
Anna ap rakkien räksyttää ja nauti siitä, että sinulla on aikaa lapsellesi! Ihan varmasti lapsesi arvostaa sinua =)
käydä töissä ja tienata elantoaan, mutta ei myöskään elää esim kotihoidontuella
Yh-äiti ei saa antaa lapsen tavata isäänsä, mutta ei myöskään antaa olla tapaamatta isäänsä.
Yh-äiti ei saa pitää omaa aikaa, mutta ei saa olla pitämättä sitä.
Jos yh-äiti valitsee rahakkaan työn, ei hän välitä lapsistaan yhtään. Jos hän taas valitsee esim lyhennetyn työajan, johon kaikilla on mahdollisuus, ei hän välitä lapsistaan yhtään.
kaikki yh-äidit aina ja kaikkialla ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, saavat suuria etuuksia, verohelpotuksia, ilmaisen asunnon, lastenhoitopalveluita kotiin jne. yh-äidit ovat myös useimmiten alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, moraalittomia, selkärangattomia yksilöitä.
Jos yh-äidin lapsi kehtaa joskus itkeä, jos esim kaatuu, niin se johtuu siitä, että lapsi on kuriton kakara, jolla ei ole mitään kotikasvatusta. Jos taas yh-äidin 3-vuotias muistaa aina sanoa kiitos, ole hyvä, anteeksi röyhtäyksen jälkeen, on silloinkin äidistä tehty lastensuojeluilmoitus, koska lapselta vaaditaan liikaa.
ja yh-äitihän on aina väärän ikäinen, väärän näköinen, väärän kokoinen
Arvostelijoita ja itsensä korottajia löytyy aina, olit sitten yh tai et.
Ei tarvitse olla se "outo perhe" pikkukaupungin juorukellojen silmätikkuna.
Ei ainakaan täällä Helsingissä ketään kiinnosta, kuka on yh, kuka uusperheellinen ja kuka tekee mitäkin työvuoroa.
Tekisi tietysti mieli sanoa, että "älä välitä muiden puheista tai mielipiteistä: itse tiedät, että teillä on asiat hyvin ja sehän on tärkeintä", mutta risoohan se olla yleisen juoruilun ja surkuttelun kohteena. Ja varmasti vaivaa lastakin tulevaisuudessa.
Miksi haluatte asua juuri tuossa pienessä yhteisössä, jos tuntuu, ettei siellä teitä arvosteta tai kunnioiteta? Oletko koskaan miettinyt muuttoa? Isoissa kaupungeissa on ainakin opettajille tilausta! Lapsesikin on vielä niin pieni, ettei tässä vaiheessa tulisi eteen koulun vaihtoa tai eroa hyvistä ystävistä.
Terveisin: helsinkiläinen ex yh ja opettaja, jota ei kukaan ole koskaan pistänyt mihinkään lokeroon. Yksinhuoltajuus ja erilaiset perhemallit kun ovat täällä aika yleisiä...Naapurin homopariskuntaa ei paljon lapseni isättömyys jaksa hetkauttaa =)
Alue: Aihe vapaa
Ihan ensin, koeta olla välittämättä, vaikka helppoa se ei olekaan. Hyvin olet asiasi hoitanut ja hoidat varmaan tästä eteenkinpäin. Muistathan välillä levätäkin. Kuka sinua arvostelee ja missäpäin Suomea on tuollaista?
Sulje korvasi tuollaisilta jutuilta ja oikein mukavaa joulun odotusta.
Terveisin 40-v sossutäti yövuorosta