Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te työssä käyvät yksinhuoltajat selviätte kaikesta?
09.12.2021 |
Tuntuu että aina on joku asia huonosti hoidettu.
Aloin ihan listaamaan ja pohtimaan paljonko eri asiat veisi aikaa edes jonkinlaisella "hutaisu"tasolla, jotka ihan vähintään pitäisi pystyä hoitamaan että olisi edes puoliksi ns. "kunnon ihmisen" kirjoissa, ja eihän siihen oikein viikon tunnit riitä tai todella minuuttiaikataululla pitäisi mennä ja juurikaan ei jäisi "tyhjää aikaa" tv:n katseluun tms.
Itseä alkanut nyt rassaamaan, kun etäsuhteessa miesystävän kanssa menee siihen jo hirveästi aikaa, ja niitä yhteisiä hetkiä en voi käyttää muiden vastuiden hoitamiseen, eli kaikki kaaostuu ja kasaantuu entistä enemmän.
Ongelmia nyt:
Lapsilla on koulunkäyntiongelmia, siinä tarvitsiivat tukea (kumpikin vähän "nepsy"-lapsia eli tarttee enemmän tukea).
Koiraa ei ole saanut koulutettua sisäsiistiksi.
Ei jaksa huolehtia aina terveellisestä säännöllisestä ruoasta ja liikunnasta, joten paino nousee mikä tekee masennusta ja omanarvontunteen laskemista sekä epävarmuutta.
Ystävyyssuhteista ei ehdi pitää huolta eikä nähdä perhettä.
Mutta vaikeasti viikon tunnit riittää, kun laskisi ihan perusasiat.
- riittävä uni (tarttisin tosi paljon sitä luonnostaan....)
- kaupassa käynti esim 2 x vk
- työpäivä, edes se 8h (ei toteudu aina tuokaan, mutta välillä venyy pidemmäksi). Työmatkat päälle. (Nyt järkky määrä töitä rästissä mikä ahdistaa).
- koiran ulkoilutus ja turkin harjaus, kissan hiekkalaatikon putsaus (nämä ihan retuperällä)
- ruoan laitto (liian usein vaan jotain kyhättyä ,herkkua itselle ja jotain pakastepizzaa lapsille tms; välillä sentään jotain "normaalia")
- perussiivoukset (käytän siivouspalvelua mutta ei ole varaa joka viikko)
- pyykit
- tiskit (liian usein tiskivuori)
- joku perusmäärä liikuntaa
- itsellä 1-2 harrastusta, joista en haluaisi luopua (toinen olisi samalla liikuntaakin, toinen on mun mielelle hyväksi ja jotain sosiaalista). Näihin menisi 1-2 krt viikko 1,5-2 h kerrallaan + matkat.
Sitten kaikki kausityöt
- lumityöt
- pihan jonkunlainen kunnossapito
- talon kunnossapito (pitäisi kai joskus jotain rännejä putsata jne., tää on ihan retuperällä)
- ilmanvaihtosuodattimet jne. jne.
Nyt varmaan vaikuttaa, että olen järjestelykyvytän ja elämän hallinta ei toimi, mutta tästä ei edes ole kyse, vaan asiat kyllä nyt jotenkin on kasassa, mutta ihan rajoilla mennään. Aina joku tekemättä (laskut myöhässä, krjaston kirjat palauttamatta, lasten koulunumerot huonoja ja myöhästelevät/poissaoloja, pyykit pöydällä päiväkausia, nukun viikolla liian vähän ja viikonloppuna liian pitkään, en ehdi seurata uutisia...)
Ja tajuan että eihän viikon tunteihin kaikkea edes olisi mahdollisat ehtiä, tai sitten tosiaan esim viikonloppuisin ei voisi ottaa yhtään liikaa "löysää" (kuten nyt).
Pitääkö mun sanoa miesystävälle suoraan, että mulla ei ole aikaa samalla tavoin tähän? Ja auttaisiko sekään sitten.... henkisesti kai hyvä tehdä välillä kuitenin muuta kuin suorittaa koko ajan?
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työssäkäyvä lähihuoltaja. Lapset ovat pääsääntöisesti minun luona, ja itse myös hoidan 98% neuvola-, Hammaslääkäri- ym käynneistä. Eipä tässä oikein kaikkea ehdi kunnolla tehdä. Pitää vaan priorisoida. Lasten asiat pyrin hoitamaan hyvin, siivooja huolehtii siisteydestä, nurmikko saa kasvaa rauhassa ja auto on useimmiten pesemättä. Parisuhteelle aikaa ei ole, mutta ystäviä tapaan,
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
4 jatkaa. Minusta et vaikuta järjestelykyvyttömältä vaan siltä, että elämäsi on todella täyttä ja täynnä ihan kivojakin asioita kuten ne lemmikit. Kaikkea vain ei ehdi samaan aikaan.
En kaikesta hyvin selvinnytkään. Aina oli jokin asia mikä piti tehdä hutaisten.
Nyt juuri juttelin tuosta jo aikuisen lapseni kanssa ja pahoittelin esim. sitä miten joutui myöhästymään treeneistä, koska minä jouduin jatkuvasti venyttämään työvuorojani.
Ja kuinka olin usein töistä niin väsynyt, että teki mieli vain itkeä.
Lapseni sanoi, että vähän ihmetellen, ettei hän muista asioita ollenkaan noin. Ehkä aika on armollinen ja ehkä ikävät asiat haluaa unohtaa ja muistaa enempi niitä hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Jätät omat harrastukset pois.
Olet äiti väh 18 vuotta.
Poikani on nyt 20 enkä ole laittanut ketään / mitään hänen edelleen enkä seurustellut.
Vielä ehtii, jos joku ihminen ns kävelee elämääni.
Valitset itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lasten lähihuoltaja ja tutulta kuulostaa melkein kaikki mainitsemasi asiat. Miesystävän kanssa käytän mieluusti ajan siihen, että saan levättyä eli ollaan vaan ja rentoudutaan.
Nyt olen uupumisen rajoilla ja pakostakin väkisin levättävä ja olla joskus tekemättä mitään.
Mun mielestä ongelma on sun suhtautuminen miesystävään. Sun täytyy vain kestää se, että mies ahdistuu sun "touhotuksesta." Onko miehen lapsuudenkodissa äiti tehnyt kotityöt siten, että lapset ei näe? Jostain vaan ilmestyy puhtaat pyykit ja ruokaa jääkaappiin. Ne on niitä aikuisten asioita, mitkä pitää hoitaa silloin kun on aikaa, vaikka kuinka ahdistaisi ja mieluummin makaisi sohvalla. Mun mies on kanssa tuollainen, epäilen em.syytä. Tekeekö mies omassa kodissaan nuo "touhotusta" vaativat asiat? Aiotko kuinka pitkään olla puhumatta tästä? Sun pitää vaan kestää se, että ikävistä asioista on puhuttava, ja miehen pitää kestää se, että sinä "touhotat" =hoidat arkiaskareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Jos et ole valmis luopumaan mistään, sitten vain sinnittelet. Mutta teinit voi laittaa kotihommiin, oli nepsyjä tai ei. Eläimet - jos elämäntilanne sakkaa, niin kumpi tärkeämpi: eläimet vai muu perhe? Jos ei ole valmis tekemään mitään ratkaisuja, vaan tyrmää kaikki ehdotukset, niin suu suppuun ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Jos et ole valmis luopumaan mistään, sitten vain sinnittelet. Mutta teinit voi laittaa kotihommiin, oli nepsyjä tai ei. Eläimet - jos elämäntilanne sakkaa, niin kumpi tärkeämpi: eläimet vai muu perhe? Jos ei ole valmis tekemään mitään ratkaisuja, vaan tyrmää kaikki ehdotukset, niin suu suppuun ja eteenpäin.
Niin, täähän se on, tuntuisi aika radikaalilta kuitenkaan luopua koirasta tai miesystävästä, jotta ehtisi paremmin lukea lasten kanssa läksyjä tai pyyhkiä pölyt paremmin :D.
Tai se että jättäisin 2h viikossa harrastuksen, ei taitaisi tilannetta korjata myöskään.
Ja se, että olen vähentänty liikuntaa/jättänyt pois, tekee vaan lisää haittaa ja jaksaminen huononee.
Lähinnä mietinkin, miten muut yksin kaikesta huolehtivat on aikatauluttaneet asioita ja onko heillä hyviä vinkkejä, esim. joku tosi jämpti rutiini josta pidetään aina kiinni, vai enemmän semmoinen "salliva", ja mikä on "riittävän hyvä".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajan tärkein ohje on pitää asiat helppoina ja yksinkertaisina. Näin jää kyllä aikaa muuhunkin, kuten luovuuteen ja lepoon.
Varsinkin ohje pätee asuntoon, työmatkaan ja myös työhön.
Elämän kuuluu olla kivaa, tee tarvittavat muutokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Mitä, jos kävisit keskustelun miehen kanssa: Sinusta tuntuu, että hän ahdistuu puuhastelustasi, mutta jos et puuhastele myös viikonloppuisin, niin elämäsi on täynnä kaaosta. Tuskin hän sitä sinulle haluaa. Jos teet suunnitelman, mitä milloinkin pitää/on suositeltavaa tehdä, niin voit aina enne viikonloppua kertoa, että minun pitää tänä viikonloppuna ostaa lapsille uudet kengät, putsata rännit, silittää juhlavaatteet mummon 80-vuotispäiville tiistaita varten ja laittaa viikoksi ruokaa. Tuletko mieluummin viettämään aikaa meidän kanssa arkeemme, vai nähdäänkö lyhyemmän aikaa sitten kun olen tehnyt kaiken.
Mietin, että oletko suunnitellut etukäteen, että mitä teet päivittäin, viikottain ja kuukausittain?
Päivittäin esim. keittiön siivous, viikottain pyykit ( ja eläinten hoitoa, mitä sitten pitää viikottain tehdä. Itse olen allerginen, niin en osaa tässä neuvoa.) ja kuukausittain mitä kuukausittain pitää tehdä.
tietyt rutiinit saattavat myös helpottaa tyyliin: aina kun menen harrastukseeni, niin käyn viereisessä kaupassa ja lisäksi vien palautettavat kirjat. Lauantaiaamuisin maksan laskut.
taloon kuukausikalenteri: tammikuussa tarkastat palovaroittimet, helmikuussa jotain, maaliskuussa tarkistat pihan, huhtikuussa... Tämän voi esim. päättää, että nämä tarkastettavat teet kuukauden ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna.
Sunnuntaisin käyt aina läpi sen, että mitä pitää viikolla tehdä.
Ruokaa kannattaa tehdä 2-3 kertainen määrä ja pakastaa loput.
Pystyisikö lapsesi hoitamaan tiskit? Rutiini, jossa he tyhjentäisivät tiskikoneen esim. aina koulupäivän jälkeen? Entä muut kotityöt? Mitä lapset voisivat tehdä?
ja sitten prirosointi: Nukkuminen ja syöminen on tärkeää. Toiseksi on tärkeää lasten koulussakäynti. Kolmanneksi tärkeintä on talon kunnossapito, ettei talosta tule rotisko. Neljänneksi tärkeintä on puhtaan pyykin viikkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Jos et ole valmis luopumaan mistään, sitten vain sinnittelet. Mutta teinit voi laittaa kotihommiin, oli nepsyjä tai ei. Eläimet - jos elämäntilanne sakkaa, niin kumpi tärkeämpi: eläimet vai muu perhe? Jos ei ole valmis tekemään mitään ratkaisuja, vaan tyrmää kaikki ehdotukset, niin suu suppuun ja eteenpäin.
Niin, täähän se on, tuntuisi aika radikaalilta kuitenkaan luopua koirasta tai miesystävästä, jotta ehtisi paremmin lukea lasten kanssa läksyjä tai pyyhkiä pölyt paremmin :D.
Tai se että jättäisin 2h viikossa harrastuksen, ei taitaisi tilannetta korjata myöskään.
Ja se, että olen vähentänty liikuntaa/jättänyt pois, tekee vaan lisää haittaa ja jaksaminen huononee.
Lähinnä mietinkin, miten muut yksin kaikesta huolehtivat on aikatauluttaneet asioita ja onko heillä hyviä vinkkejä, esim. joku tosi jämpti rutiini josta pidetään aina kiinni, vai enemmän semmoinen "salliva", ja mikä on "riittävän hyvä".
ap
No jos eläinten ylläpito on retuperällä kuten sanoit, niin mietipä vielä. ja jos mies ei auta ja ahdistuu kun teet kotihommia, mietipä vielä. Teinit ovat kykeneviä hoitamaan tiskikonetta, laittamaan pyykkejä pyörimään, tekemään lumihommia sekä nurmikon leikkuuta. Olenpa kuullut myös imuroivasta teinistä joka sai siitä taskurahaa.
Mä luopuisin ensimmäisenä koirasta ja sitten vasta miettisin muita asioita. Koirasta on yllättävän paljon vaivaa.
Olin 6 vuotta työssäkäyvä yh + omaishoitaja. Iso omakotitalo puutarhoineen. Mitään ei jäänyt tekemättä tai tehty huitaisten. Omakotitalostakin luovuin vasta kun molemmat lapset muutti pois kotoa.
Outoa, minulla ei tullut tuollaisia ongelmia koskaan edes mieleen kun jäin kahden tyttären (5 ja 8v) ilman vaimoa. Pitääkö ne ongelmat jotenkin itse luoda vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi tekemään kaikkea.
Verrattuna elämääsi, minulla on kuitenkin elämässäni vähemmän hoidettavia asioita kuin sinulla:
Asun kerrostalossa, joten ei tarvitse putsailla rännejä tai tehdä lumitöitä pihan kunnostustöistä puhumattakaan.
Minulla ei ole koiraa eikä kissaa.
Käyn vain kerran viikossa kaupassa. Jos jotakin tarvitaan, niin lapset käyvät koulusta tullessaan hakemassa.
Minulla ei ole kodin ulkopuolista harrastusta. Luen kuitenkin paljon.
Minulla ei ole miesystävää elämääni sulostuttamassa.
Ja varmaankin suurimpana: lapsillani ei ole erityisen tuen tarpeita, vaan he hoitavat koulunsa pääasiassa itse.
Kuinka vanhoja koira ja kissa ovat? Tiedän, että ne ovat perheenjäseniä, mutta ovatko ne olleet sinulla jo ennen lapsia?
Onko pakko asua omakotitalossa? Miksi seurustelukumppani ei olisi valmis auttamaan esim. rännien putsauksessa, jos asiasta kertoisit? Miksi yhteistä aikaa ei voi viettää ainakin osittain tavallista elämää viettämällä? Niinhän nuorenakin tehtiin: tehtiin yhdessä ruokaa, tiskattiin, remontoitiin, käytiin koiran kanssa kävelyllä jne.
Eikö omakotitalo, pihan hoitaminen, kissa ja koira ole myös harrastuksia? Ymmärrän, että haluat myös kodin ulkopuolella olevia harrastuksia, mutta kaikkeen ei aika riitä samaan aikaan.
Jos sinulla ei ole esim. isovanhempiakaan auttamassa, niin saisitko esim. tukiperhettä? lapset olisivat esim. yhden viikonlopun kuukaudessa tukiperheen luon.
Kissa on ollut meillä jo pidemään (koira ei niin kauhean pitkään mutta ei siitäkään viitsi luopua, hyväluontoinen kiva koira muuten). Etenkin kissa lapsille tosi rakas.
Tämä talo on aika pieni, ja piha tosi pieni, ja talo aika uusi, eli sikäli ei mahdottomasti ole hommaa. Täällä missä asutaan, ei paljoa ole valinnanvaraa jos ei halua asua jossain tosi vanhassa talossa/asunnossa, eli tämmöinen nyt löytyi kun asuntoa haettiin.
Jotenkin en kehtaisi kauheasti miesystävältä koko ajan pyytää apua kodin/talon hommissa. On hän jossain auttanut. Mutta tuntuu että hän ei kauhean näppärä ole kodin hommissa, ja muutenkin taitaisi tykätä että vk-loppuisin "rentoudutaan" (katsotaan telkkaria, saunotaan yms. aikuisten yhteistä aikaa). Jos vähänkin teen jotain ihan normaalia kotona ohimennen, tuntuu että häntä ahdistaa mun "touhotus" ja että pitäisi rauhoittua. Mulle vaan ei oikein käy semmoinen että koko ajan maataan sohvalla. Toki teen sitä itsekin aina välillä, ja hänenkin kanssa, mutta määränsä ja rajansa kaikella.
Yhden oman harrastuksen olen pitänyt, ei siihen mene kuin 2h/vk ja kausi kestää vain n. 3,5kk syksyllä sekä keväällä. Henkisesti pääsee vähän irti monista huolista mitä tässä lisänä pyörii.
Lapset jo teinejä, eli eivät varmaan mihinkään tukiperheeseen lähtisi, haluavat olla kotona (tai kavereilla) vk-loppuisin. Tulisi varmaan aika vahva fiilis että heitä tungetaan väksiin johonkin ventovieraaseen perheeseen että äiti saa olla miesystävän kanssa, tätä en halua.
Ja ei kai noita tukiperheitä ole tarjollakaan kuin sosiaalihuollon asiakkaille.
ap
Jos et ole valmis luopumaan mistään, sitten vain sinnittelet. Mutta teinit voi laittaa kotihommiin, oli nepsyjä tai ei. Eläimet - jos elämäntilanne sakkaa, niin kumpi tärkeämpi: eläimet vai muu perhe? Jos ei ole valmis tekemään mitään ratkaisuja, vaan tyrmää kaikki ehdotukset, niin suu suppuun ja eteenpäin.
Niin, täähän se on, tuntuisi aika radikaalilta kuitenkaan luopua koirasta tai miesystävästä, jotta ehtisi paremmin lukea lasten kanssa läksyjä tai pyyhkiä pölyt paremmin :D.
Tai se että jättäisin 2h viikossa harrastuksen, ei taitaisi tilannetta korjata myöskään.
Ja se, että olen vähentänty liikuntaa/jättänyt pois, tekee vaan lisää haittaa ja jaksaminen huononee.
Lähinnä mietinkin, miten muut yksin kaikesta huolehtivat on aikatauluttaneet asioita ja onko heillä hyviä vinkkejä, esim. joku tosi jämpti rutiini josta pidetään aina kiinni, vai enemmän semmoinen "salliva", ja mikä on "riittävän hyvä".
ap
Ok. Annan tässä vinkkejä, jotka ovat minulle olleet hyviä.
No, tiedän että minun nykyinen riittävän hyvä, on siisteille ihmisille kauhistus. Minulle on tärkeämpää lukea kuin siivota. Itselleni tämän hyväksyminen on pitkä tie.
Priorisoi: omat tarpeet, lasten tarpeet yms.
Varaudu: Pyrin pitämään meillä aina valmista ruokaa pakkasessa, lääkkeitä, vaatteita niin, ettei heti tarvitse pestä.
Listat: Niistä ruoka-aineista ja tarvikkeista, joita teillä tarvitaan. Kun jokin on loppumassa ( huom. ei loppu) , niin rasti ruutuun, että sitä lisää. tässä tulee muistaa myös, että hyvä kotivara helpottaa elämää.
Lasten opettaminen kotitöihin. vaikka lapset huolehtisivat vain roskien viennistä, niin jo se helpottaa.
Kalenteri: perhekalenteri, johon kirjoitan lasten koulujutut eri värillä, harrastukset eri värillä ja muut eri värillä. Jos lähdemme matkalle, niin varaan päivän ennen ja jälkeen pakkaamista ja purkamista varten. Kirjoitan kalenteriin milloin pitää tehdä isoja juttuja.
Pyykinpesu: sukkanipsut ja lisäksi kun ostan sukkia, niin ostan 10-20 paria samanlaisia sukkia. Jos yksi katoaisi, niin silti sukkaa voi käyttää. Muutenkin, jos löytyy esim. hyvä perus t-paita, niin ostan sitä useamman kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Outoa, minulla ei tullut tuollaisia ongelmia koskaan edes mieleen kun jäin kahden tyttären (5 ja 8v) ilman vaimoa. Pitääkö ne ongelmat jotenkin itse luoda vai miten?
Näemmä jotta saa aiheen valittaa sekä kaiken valmiina eteen.
Nimim. 20 ja 10 vuotiaat lapset, YH:na ja työssäkäyvänä 9 vuotta, asuen omakotitalossa.
Alue: Aihe vapaa
- Luovutat koiran ja kissan adoptoitavaksi
- Ruoat voi tilata kaupasta noutovalmiiksi tai toimitettuna, niin ei tarvitse mennä kahta kertaa viikossa kauppaan pyörimään
- Harrastukset tauolle
- Kakaroille sanktiot surkeista koulunumeroista ja myöhästelystä
- Kakarat avuksi kotihommiin
- Talo myyntiin ja muutatte taloyhtiöön missä on huoltoyhtiö. Hoitamattomana se talo mätänee ja rapistuu kuitenkin.
- Miesystävälle lähtöpassit tai ohjeistus runkata ja viihdyttää itse itseään