Mies jokatoinen viikko kotona
Tätä rallia kestäny kolme vuotta, mies asuu kahta eri kotia, ite oon ne viikot neljän lapsen kanssa, kun mies on kaukana.
Tuntuu että oon aivan loppu. En odota innoissani häntä kotiin, haluaisin vain olla yksin ne viikot kun hän on tässä.
Kaksi mun lapsista lähtevät silloin omalle isälleen, mutta toiset kaksi teiniä asuvat koko ajan tässä.
Toisen teinin kanssa on niin rankkaa, on adhd, koululintsaamista ym mit kaikkea keksii kavereitten kanssa...
Mies tuli sunnuntaina ja vieläkään mun ei tee ees mieli seksiä, ei halailla tai mitään.
Suutuin yöllä kun mies vaan pelas kännykällään ja ite yritin nukkua kun pitää aamusta nousta...en pysty nukahtamaankaan kun tiedän että toinen pelaa vieressä.
Tuntuu, että voisin räjähtää ihan mistä vaan, oon niin väsynyt tähän.
Miehellä on yksi lapsi, jonka kanssa asuvat toisella puolen Suomea.
En usko että kukaan ymmärtää, miten joka kerta kun toinen lähtee, niin tuntee itsensä niin hylätyksi. Mutta toki oman lapsen takia sitä tekee mitä vaan.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
No mikä pakko on tuollaisessa suhteessa edes olla?
Ollaan naimisissa. Helpottaisi, jos mies kävisi edes töissä, eikä olis aina rahaton kun tulee kotiin.
Mitenhän lie kauan tätä kestää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä pakko on tuollaisessa suhteessa edes olla?
Ollaan naimisissa. Helpottaisi, jos mies kävisi edes töissä, eikä olis aina rahaton kun tulee kotiin.
Mitenhän lie kauan tätä kestää..
Ei kestä päivääkään enää, jos itse niin päätät.
Mitäpä jos hankkisit itsellesi työpaikan ja mielenterveydellistä apua?
Keskiviikkoaamun kuumin m i e s v i h a k e t j u tulilla?
Vierailija kirjoitti:
Keskiviikkoaamun kuumin m i e s v i h a k e t j u tulilla?
Tämä sai vähän naurahtamaan, vaikka muuten voisin vaikka kuolla vitutukseen.
Miksi en oo jo kuollut vaikka sitä välillä niin toivonkin.
Miksi olet kyseinen suhde, Jos sinä voit pahoin kerran?Mikä estää lopetaa suhteen? Pelko jäät yksin kokonaan ja uutta et löydä tilalle?adhd lapselle saat kaiken tuen sosialivirasto ja itsellesi.Kuin ilmaset terapit molemille. Etkö käytä niitä? Mikän häpeä ei olla otta sosialivirasto sihen tueksi turvaksi. Niin tekevät mutkin äidit. Jotka eroneet.Vaikka on uusi suhde ja avolitto. Eikä saa lähes aikuista lasta Isän luokse.Vaikka edes 1 vikkon loppu olisi kultaa, rakastamasta kahukakarasta!Sinä taloudessa on vain yksi lapsi ja saa kaiken tuen sosialivirasto . Mikset sinä saisi useaman lapsen kanssa?Ala hakea apua apua tulee kun itse pyydät sosialivirastosta heti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kyseinen suhde, Jos sinä voit pahoin kerran?Mikä estää lopetaa suhteen? Pelko jäät yksin kokonaan ja uutta et löydä tilalle?adhd lapselle saat kaiken tuen sosialivirasto ja itsellesi.Kuin ilmaset terapit molemille. Etkö käytä niitä? Mikän häpeä ei olla otta sosialivirasto sihen tueksi turvaksi. Niin tekevät mutkin äidit. Jotka eroneet.Vaikka on uusi suhde ja avolitto. Eikä saa lähes aikuista lasta Isän luokse.Vaikka edes 1 vikkon loppu olisi kultaa, rakastamasta kahukakarasta!Sinä taloudessa on vain yksi lapsi ja saa kaiken tuen sosialivirasto . Mikset sinä saisi useaman lapsen kanssa?Ala hakea apua apua tulee kun itse pyydät sosialivirastosta heti.
Kyllähän meillä käykin terapeutti, tulee perjantaina seuraavan kerran. Vanhimmilla lapsilla ei ole isää ollenkaan.
Mieheni nyt on jonkinlainen isäpuoli näille, mutta ei hän ole oikea isä kuitenkaan.
Meille on mukava tulla, kun minä maksan suurimman osan kaikesta ja hän saa aamut nukkua ja levätä.
Minä koitan saada lintsarin ylös sängystä ja teen kaikkeni että saisin siihen liikettä, mutta kun ei mikään toimi.
Mies haluaa olla perheen pää, mutta mun harteilla on kuitenki kaikki.
Miehellä on auto mikä on paskana ollu nyt muutaman viikon, ei oo saanu sitä korjattua, kun tärkeämpää oli lähteä junalla oman lapsensa luo, kuin yrittää korjata auto.
Enpä tiedä onko sillä kohta enää rahojakaan siihen, mulla ei ainakaan ole, enkä tiedä mitä aikoo sitte tehdä.
Kulkea kai junalla.
Mä tunnen itseni juuri nyt niin äärettömän väsyneeksi. Mutta oon niin vittuuntunut miehen välinpitämättömyyteen itseäni kohtaan, että aion kaikki lapsiin kohdistuvat asiat hoitaa yksin. Ja kun itselle on tulossa aika tutkimuksiin syöpä epäilyn takia, niin hoidan senkin yksin.
Jos mies ajattelee, että pärjään hyvin yksin lasten kanssa enkä tarvi hänen apuaan silloin, kun hän on poissa, niin totta helvetissä hoidan sitten yksin nekin asiat, joihin hän mielellään kyllä osallistuisi. Että näyttäisi ulkopuolisten silmissä välittävältä perheenpäältä.
Miehelle on kaikki kaikessa, että omaa lastaan hän ei hylkää. Ok, ymmärrän.
Mutta, hänellä on perhe, joka myös tarvitsee häntä, miestä, perheen Päätä.
Olen ehdotellut vaikka ja mitä järjestelyjä, mutta ei kelpaa. Olen pyytänyt myös, että jäisi kokonaan asumaan sinne toiselle pikkakunnalle, niin sekään ei käy.
Mikään ei sovi hänelle, mitä ehdotan ja pyydän.
Mun mielipiteillä ei ole paskankaan vertaa.
Olen alkanut tuntemaan inhoa hänen lastaan kohtaan enkä halua että mies tuo sitä meille.
Olen rehellinen, nämä on mun tunteeni nyt ja toivon että voin muuttua ja pystyisin joskus rakastamaan myös hänen lastaan.
Mutta, olen jäänyt taas kerran kakkoseksi. Mut on hylätty niin monesti, että eiköhän tähän pitäisi jo alkaa pikkuhiljaa tottumaan..vielä en ole sinut sen kanssa, vaan se kirpasee edelleen.
En edes välitä vaikka haukkuisitte mut täysin, siitä vaan, antaa tulla! Tahdon tapella vaikka teidän kanssanne ja päästää Raivon ulos, jota joudun pidättelemään kaiken aikaa.
Koko ajan pitäis vaan hillitä itseään, ettei anna itsestään huonoa kuvaa, hirviö äitinä.
Noh, tapelkaa mun kanssa!! Haukkukaa mut, siitä vaan!
Adhd-lintsarikakara ja nettifoorumille miehestään valittava äiti. Jokainen voi helposti kuvitella minkälaisesta sakista on kyse.
Mies ei alistu naisen tahtoon, byää byhyy.
Ootte kyllä aika sekalaista seurakuntaa.
4 lasta, josta 2 eri isälle, 2 tälle, joka asuu osan ajasta muualla.
Lisäksi miehellä 1 lapsi toisella paikkakunnalla, jossa mies viettää joka toinen viikko aikaansa, eikä hitto soikoon käy edes töissä. Mies siis viettää joka toinen viikko aikaa vain sen yhden lapsen kanssa, käymättä töissä tai laittamatta rikkaa ristiin millään lailla?
Ehdotat, että mies jäisi kokonaan asumaan sille toiselle paikkakunnalle. Ilmeisesti siis näkemättä lainkaan niitä 2 lasta, jotka asuvat sinun luonasi?
Huh huh, on kyllä sellainen elämäntilanne ja -tapa, että oksat pois.
Ei pahalla ap, mutta oletteko romaneja? Kysyn siis ihan puhtaasti uteliaisuudesta.
Mun kommentteja ei edes julkaista, kiitos hirveesti tästäkin mode.
Mikä tätä palstaa vaivaa? Kolme kertaa kirjottanu ja yhtäkään ei julkastu. Sanoin, että mä lähden enkä tule enää takas vastaamaan uteluihinne, kun kerta täällä ei saa kirjoittaa. Ap
Joko nyt julkastaan???
No mikä pakko on tuollaisessa suhteessa edes olla?