Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan katkera elämälle siitä,että juuri sinun polulle on osunut
06.12.2021 |
hulluja, psykopaatteja, narsisteja ja lentäviä apinoita? Ja sitten on toiset, jotka kulkevat elämän läpi pumpulilla höystettyä polkua pitkin, eivätkä tiedä elämän pahuudesta mitään...
Mitä pahaa olen tehnyt edellisessä elämässä?
Kommentit (22)
En ole katkera siitä, mutta toivon että nämä tyypit kuolevat äkkiä pois täältä. He voivat tehdä rikoksia vuosikymmeniä, tulla huomattavan varakkaiksi äärimmäisen sairailla keinoilla ja silti, vaikka saavat ne himoamansa rahansa, ovat äärimmäisen onnettomia ja rikkinäisiä, joten eivät lopeta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, on vain yksi asia joka näitä elämäsi lukuisia hulluja apinoita yhdistää - sinä.
Elämässä koetut vaikeudet auttavat meitä oppimaan elämästä jotain, mitä emme muuten ymmärtäisi. Ihmisestä tulee helposti itserakas naiivi hölmö, jos hänen elämä on pelkää suffelia. Vastoinkäymiset muokkaavat meitä lopulta paremmiksi ihmisiksi, jos ymmärrämme suhtautua niihin oikein.
En voi olla katkera sellaisesta. Koska jopa birth chartissakin se mainitaan.
"Vedät puoleesi tasapainottomia ja taiteilijasieluja, ja tunnet itsekin vetoa näihin".
Turha käydä syväanaaleissa.
Joka päivä. Ei mulla oikeasti ole montaa sekopäätä kohdalle tullu, enemmäkin että kohdalle ei tule ihmisiä. Yksin olen koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et ole tehnyt pahaa edellisessä, vaan tässä elämässä. Ja se paha on laiskuus, et ole vaivautunut kehittämään itseäsi, jotta olisit oppinut tunnistamaan toisten itsekkäät motiivit ja henkiset ongelmat. Myös itsetuntosi on surkea, kun olet toistuvasti sallinut ylitsesi käveltävän.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et ole tehnyt pahaa edellisessä, vaan tässä elämässä. Ja se paha on laiskuus, et ole vaivautunut kehittämään itseäsi, jotta olisit oppinut tunnistamaan toisten itsekkäät motiivit ja henkiset ongelmat. Myös itsetuntosi on surkea, kun olet toistuvasti sallinut ylitsesi käveltävän.
On väärinkäsitys, että kaikki itse antaisivat kävellä itsensä yli. Jotkut joutuvat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Narsisteista sanotaan, että keksivät niin sairaita juttuja, että uhreja pidetään hulluna. Oletko kokenut sitä uhrin näkökulmasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkera? En. Mitä sitä turhia katkeroitumaan. Pystyn selvittämään traumani ja työntämään harmia aiheuttavat ihmiset pois elämästäni, olen itse vastuussa. Ei kenenkään elämä ole sen helpompaa, se että et näe heidän kärsimystään ei tarkoita että heillä olisi ollut yhtään sen helpompaa kuin muillakaan.
Mikä vika on ihmisessä, joka vetää puoleensa narsisteja, hulluja, ilkeitä ja psykopaatteja kerta toisensa jälkeen? Miksi malkaa ei nähdä omassa silmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on ihmisessä, joka vetää puoleensa narsisteja, hulluja, ilkeitä ja psykopaatteja kerta toisensa jälkeen? Miksi malkaa ei nähdä omassa silmässä?
No, ehkä noi kaikki on ollut,yhdessä ja samassa paikassa? Esim. koulu tai.työpaikka. Kuullut kiusaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on ihmisessä, joka vetää puoleensa narsisteja, hulluja, ilkeitä ja psykopaatteja kerta toisensa jälkeen? Miksi malkaa ei nähdä omassa silmässä?
No, ehkä noi kaikki on ollut,yhdessä ja samassa paikassa? Esim. koulu tai.työpaikka. Kuullut kiusaamisesta?
Sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Narsisteja ja psykopaatteja on psykiatrien mielestä hyväin vähän, mutta jotkut näkevät niitä koko ajan ympärillään. Olen kyllästynyt näiden kyökkipsykiatrien diagnooseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on ihmisessä, joka vetää puoleensa narsisteja, hulluja, ilkeitä ja psykopaatteja kerta toisensa jälkeen? Miksi malkaa ei nähdä omassa silmässä?
Liika kiltteys, alistumisenhalu (ehkä jo lapsena opittu rooli), osaa ulkoa luonnevikaisten tanssin ja lähtee siihen puoliksi itseltään salaa mukaan.
Eli kyllä uhreissa on oikeasti täysin hyväksikäytettäviä lapasia jotka eivät kykene vetämään rajoja, vaatimaan vastavuoroisuutta tai avoimuutta. Loksahtavat paskaan suhteeseen ennen kuin oikein itse sitä ymmärtävätkään.
Juu, olen itse tuollainen tai ehkä just sillä hilkulla että josko ei enää yhtäkään keskenkasvuista aikuista lasta siedettäväksi/hoidettavaksi. Nämä tyypithän eivät siis kehity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä terve, muut hulluja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on ihmisessä, joka vetää puoleensa narsisteja, hulluja, ilkeitä ja psykopaatteja kerta toisensa jälkeen? Miksi malkaa ei nähdä omassa silmässä?
No, ehkä noi kaikki on ollut,yhdessä ja samassa paikassa? Esim. koulu tai.työpaikka. Kuullut kiusaamisesta?
Sitten kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Narsisteja ja psykopaatteja on psykiatrien mielestä hyväin vähän, mutta jotkut näkevät niitä koko ajan ympärillään. Olen kyllästynyt näiden kyökkipsykiatrien diagnooseihin.
Unohtuu nyt epävakaat, joita on yhä enemmän. Ovat tunteikkaita, herkkiä ja vetävät kovempiluonteisia narsisteja puoleensa. Epävakaa on takertuva ressu, narsu usein kova suorittaja, jopa perfektionisti. Ja tuohan on skaala, puhutaan enemmän piirteistä ja kuinka paljon niitä kussakin on, miten tietämätön henkilö on itse käytöksestään.
En ole katkeroitunut (se ei tarkoita että olisin jotenkin ylimaallisen jalo tai hieno tai viisas ihminen.) En vaan suostu siihen, siis katkeroitumaan, satuttaisin itseäni jos en pystyisi päästämään irti. Turvattomuuden tunteesta haluaisin kyllä vielä eroon. Kun on tarpeeksi paljon kohdannut jo lapsena väkivaltaa ja monelta eri taholta, on vaikea luottaa kehenkään tai mihinkään. Viranomaisiin luotto on mennyt aikuisiällä kokonaan, 100-prosenttisesti. Yksin (on minulla muutama läheinen kuitenkin) täällä on ihmisen pärjättävä. Se on raaka peli. Ja kun tiedän että on vieläkin heikommassa asemassa olevia kuin itse olen... Pahaa tekee edes ajatella.
Vierailija kirjoitti:
En ole katkeroitunut (se ei tarkoita että olisin jotenkin ylimaallisen jalo tai hieno tai viisas ihminen.) En vaan suostu siihen, siis katkeroitumaan, satuttaisin itseäni jos en pystyisi päästämään irti. Turvattomuuden tunteesta haluaisin kyllä vielä eroon. Kun on tarpeeksi paljon kohdannut jo lapsena väkivaltaa ja monelta eri taholta, on vaikea luottaa kehenkään tai mihinkään. Viranomaisiin luotto on mennyt aikuisiällä kokonaan, 100-prosenttisesti. Yksin (on minulla muutama läheinen kuitenkin) täällä on ihmisen pärjättävä. Se on raaka peli. Ja kun tiedän että on vieläkin heikommassa asemassa olevia kuin itse olen... Pahaa tekee edes ajatella.
Hyvin olet käsitellyt asiat. Itsekin harrastan tota oman tilanteen suhteuttamista muihin eli muilla voi olla vielä huonommin asiat, se auttaa oman tilanteen hahmottamista. Ja tiedän että kiusaajat voivat huonosti, kukaan hyvinvoiva ei kiusaa muita.
En oo koskaan oikein pitänyt ihmisten lokeroimisesta. Itselle tehtiin niin ja se tuntui pahalta. Tehtiin paljon muutakin ja jätettiin tekemättä. Kasvoin itsekin vinoon.
20 vuotta sairaalloisessa parisuhteessa enkä halua sanoa että narsistin kanssa. En halua edes kuvitella mitä kaikkea hän on joutunut lapsuudessaan kokemaan ja mitä jäänyt pahasti vaille.
Minä sain jotenkin kursittua itseni kokoon. Kävin tosin terapiassa ja kuntoutuksessakin muutamat kerrat.
Toivottavasti exänikin joskus oppii rakastamaan itseään ja näkemään itsensä ja maailman hyvänä
En ota itseeni mitä muut ovat. Ollaanhan tässä vielä hengissä toisin kuin moni huono-onnisempi.
Sosiopaatti on kuulemma se pahin. Narsku ei ole enää mitään, eikä psyko.
Alue: Aihe vapaa
Olen, mutta sitten muistan, etten itsekään ole mikään enkeli. Tuskin sinäkään ap olet. Kaikissa meissä on pimeitä puolia.
Tuo narsisti-kortti on niin väsynyt juttu jo. Jokainen vähäänkään erilainen on heti narsisti. Keksikää jo joku toinen!