2 tai 3 lapsen äidit!

Uusi raskaus olisi liian rankka.

Nyt kun tämän toteamisesta on kulunut pari vuotta ja lapset ovat jo aika isoja (5v ja 7v), olen sujut asian kanssa. En edes tiedä haluaisinko enää sitä kolmatta, jos tapahtuisi ihme ja parantuisin.

Eli enää ei harmita, tunnumme ihan kokonaiselta perheeltä näin.

Meillä on joka kerta mietitty että tehdäänkö (uutta) vauvaa vai ei. Ei ollut mitään ennalta päätettyä lapsilukua.

Ensin tehtiin yksi lapsi. Oli aika rankkaa hänen kanssa kaikin puolin (allergioita, sairasteluita, valvomista monta vuotta) ja mietittiin että varmaankin yksi ihana riittää meille. Kun lapsi oli 2-3v niin alettiin miettiä että joskus sittenkin sisarus. Mietittiin että nyt tai ei koskaan. Vauva tuli ja oli helppo vauva ja ihana vauva-aika. Itse harkitsin vielä kolmatta, mies ei halunnut enkä sitten itsekään päästänyt sen kummemmin vauvakuumeitani valloilleen. Itse olen sitä mieltä että molempien pitää todella haluta lasta, ainahan näin ei mene, mutta itselleni tämä on tärkeää. Joten sovittiin sitten että se on tässä nyt :)



Nyt olen jo pitkään pitänyt lapsilukua täytenä enkä edes harkinnut enempää, kun niin on sovittu ettei enempää tule. Olen tyytyväinen näihin kahteen ihanaan.

Lapset nyt 6 ja 8 vuotiaita ja 99,9% varma, ettei enempää tule.

Vaikea päätös ja kolmatta yritettiin vuosi, mutta ei tärpännyt. Siitä jo jokunen hetki aikaa. Toisaalta olen onnellinen, että lapset jo näin isoja ja aina vaan helpottaa heidän hoitamisensa. Toisaalta hetkittäin on kovakin vauvakuume. Mutta silti uskon, ettei lapsia enää tule. Mutta vaikea päätös se on ollut.

aika aikaa kutakin. Kolme on muuten oikein hyvä, mutta ehkä olis ollut fiksu tehdä neljäs heti kolmosen perään. Kaksi vanhinta on vuoden välein ja varsinkin pienempänä aina liitossa nuorinta (2 v nuorempi kuin keskimmäinen) vastaan.

Ekan ja tokan välille tuli isompi ikäero kuin olisimme halunneet. Toisen lapsen syntymän jälkeen tuntui jostain syystä tärkeältä päättää tulisiko meille vielä kolmas. Kummatkin miehen kanssa taidettiin haluta vielä kolmas ja pian hän sitten saikin alkunsa, jopa vähän puolivahingossa kun ei kuviteltu että niin pian saisimme hänet, vaikka päätös kolmannesta kyllä oli jo tehty. Nyt tuntuu että perheemme on täydellinen. Kaikki kolme lasta ovat jännästi erilaisia luonteiltaan ja olemukseltaan, tuntuu että täydentävät toisiaan, ja kaikilla on todella hyvät välit keskenään. Mutta vaikka en olisi kolmatta saanutkaan, tuskin olisin siitä enää hirveää stressiä ottanut, kaksikin olisi riittänyt.

Kuitenkin "järki" tuli päähän joitamia kuukausia kolmannen syntymän jälkeen. Joka raskaus on ollut entistä vaikeampi ja uskon ja luulen että mahdollisessa neljännessä olisin petikamaa jo puolesta välistä lähtien. Kroppa siis on antanu joka kerta periksi, pahoinvoinnilta olen onneksi säästynyt.



Kahdella vanhimmalla on ikäeroa kaksi vuotta ja samaa "suunnittelin" myös kolmannelle ja neljännelle. Toisen ja kolmannen ikäero on neljä vuotta.



Toisen ollessa pieni, tiesin että en itse henkisesti jaksaisi enää kolmatta siihen samaan putkeen, kahden vuoden ikäerolla edelliseen. Toisaalta ehkä vois nyt ajatella ja harmitella, että ois sittenki voinu "tehdä" sen kolmannenkin siihen samaan putkeen, mutta toisaalta siinä vaiheessa olisi minulta jääny nykyinen vakituinen työpaikka saamatta yms.



Jos todellista vahinkoa ei pääse sattumaan niin meidän lapsiluku on nyt täynnä. Ja jos ihan suoraan sanotaan niin kolmannen vauva-aikana ei ollu yks tai kaks kertaa ku ajattelin, että ois sittenki pitäny jättää kolmas tekemättä, mutta heti samassa hengenvedossa ajattelin miten paljon häntä rakastankaan.



Ikää minulla ja miehellä on vielä alle kolmekymmentä eli iltatähti iän puolesta ei ois mikään ongelma, mutta jotenkin jo pelkkä ajatus kauhistuttaa tässä vaiheessa ;) Ennemmin haluaisin ajatella, että siinä vaiheessa kun alamme miehen kanssa lähestyä neljääkymmentä niin lapset on jo suht itsenäisiä ja meidän elämä tietyllä tavalla helpottuu.



Meilläkään ei ole ollut milloinkaan ajatusta, että haluaisimme yksi, kaksi tai kolme lasta vaan joka kerta ollaan asiaa mietitty erikseen. Ja nyt kyllä tosiaan tuntuu, että lapsiluku on tässä. Varmuuden varalta olen tallentanut koneelle ns. raskauspäiväkirjani kolmannesta odotuksesta, että jos joskus vielä tuntuu että neljäs vois olla vielä ihana niin toivottavasti päiväkirjan lukeminen muistuttaa mieleen ne julmetut kivut joita tunsin jo rv8 alkaen ja joista kärsin vielä kuukausia synnytyksen jälkeenkin. :/



Nyt puoliunessa ehdin jo unohtaa mikä oli alkuperäinen kysymys, mutta tulipahan jotain höpistyä =D

2 lasta. Miestä siihen hetken taivuttelin. Hän kun on ainut lapsi, eikä meinannut ymmärtää miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen.

Nyt meillä on siis 2 ihanaa lasta, tyttö ja poika. Nyt tuntuu, että näin on hyvä.

Kiitos kaikille!!!

Tuntuuko kenestäkään 3 lapsen äidistä, että 3. lapsi olisi kuin kolmas pyörä rattaissa? Ehkä vähän ilkeää mutta kun kaikkea miettii...

ja vielä neljännen haluan ainakin eli meidän lapsiluku ei ole täysi. Kyllä, kolmen kanssa on paljon työläämpää kuin kahden. Ei tunnu kolmas mitenkään ylimääräiseltä, on isompien silmäterä ja hyvin tulee koko porukka toimeen.

Meillä tämä kolmannen vauva-aika on ollut kaikkein helpoin, sillä kaksi vanhempaa ovat jo leikki-ikäisiä.



Esikoisen kanssa kaikki oli siinä vauvanhoidossa uutta, kakkonen syntyi esikoisen ollessa 1,5 ja oli aika hässäkkää vauvan ja taaperon kanssa, mutta nyt on aika leppoisaa, kun voi hoitaa vauvaa ja isommat leikkivät aika paljon keskenään.



Meillä 4- ja 5-vuotiaat käyvät myös kahdesti viikossa päiväkodissa, ja se helpottaa arkea kummasti.

Vaikka järki sanoo toista, niin mun ollut vaikea hyväksyä tilannetta. Olen jopa vähän masentunut tästäkin asiasta. Kolme olisin halunnut, eikä perhe tunnu "täydelta".

toiveistame huolimatta. Tyssäsi ilmeisimmin tämän äipän ikään. (molemmat lapset sain yli 40-vuotiaana ja kuopuksen jälkeen suruksemme pari keskenmenoa, gynekologini rohkaisi yrittämään vielä toisenkin keskenmenon jälkeen, mutta eipä ole sitten enää tärpännyt)

Luultavasti lapsiluku on kuitenkin tässä (ihan varmaa päätöstä eli sterilisaatiota ei ole tehty vielä). Minä haluaisin vielä sen neljännen, mutta tiedän, että se on tunneasia, ei järkevä "halu". Mies on sillä kannalla, että nämä riittää, mutta on kyllä hieman alkanut pohtia sitä neljättä nyt kolmannen synnyttyä. Kolmas (nyt 4 kk) on ollut niiiiin helppo, terve ja ihana vauva. Jos olisi iso varmuus siitä, että vielä neljäs odotuksineen ja vauva-aikoineen menisi yhtä helposti kuin tämä kolmonen, niin lisää tulisi.



Tämä kolmannen odotus oli mulle vaikein, ja sitä piti yrittääkin kaksi vuotta, jona aikana tuli kaksi keskenmenoa. Ikäkin alkaa painaa, joten luulen (ja suren), että nämä oli tässä... Voih. Harmittaa, ettei lasten saaminen nuorempana ei tullut kyseeseen... Jos oisin nuorempana aloittanut, niin näitä voisi olla monta :D



Vanhempien lasten ikäero oli suht pieni (1,5 v), ja nyt kakkosen ja kolmosen ikäero 5,5 v. Mielestäni siis nyt nämä 3 on jopa helpompi yhdistelmä kuin ensimmäiset kaksi pieninä. Lisäksi olen huomannut, että tästä kolmosen vauva-ajasta osaan ja haluan nauttia rauhassa toisin kuin aikaisempien kohdalla, olen kärsivällisempi isommillekin, kun muistan heidänkin olleen samankaltaisia suloisia vauvoja aikanaan (se pääsi jo unohtumaan). Kolmosen tulo siis teki hyvää minulle ja koko perheelle!

että kolmas saa vielä tulla, sitten on lapsiluku täynnä. Nyt lapset 3, 4 ja 8v. Kaksi nuorinta on poikia, vanhin tyttö. Meillä oikein hyvin toimii tämä yhdistelmä. Pojat leikkii paljon keskenään, mutta myös vanhin ja keskimmäinen leikkivät yhä enemmän keskenään. Vanhempi poika ihailee niin paljon isosiskoa ja nyt kun on kasvanut, niin on alkanut leikit heilläkin sujua paremmin yksiin.



Jotenkin sitä vain tiesi, että tämä on tässä. En kaipaa enempää lapsia, kolmen kanssa on helppo vielä mennä ja kulkea, auto ja asuntokin löytää, jne. Kulut pysyy kohtuurajoissa.



Kahta en haluaisi, sillä meillä nuorin on niin omanlaisensa lapsi, että sopii perheen täydentäjäksi mainiosti. Lisäksi hän on ainoa, joka on perinyt enemmän minun piirteitäni, ulkonäkö ja luonne, mm. vaalea kun muut lapset tummia.



Huomiota kolme vaatii enemmän kuin kaksi, mutta toisaalta leikkivät paljon yhdessä, joten silloin eivät taas vaadi vanhempien huomiota. Ja ovat oppineet paljon jakamisesta ja toisten ottamisesta huomioon kun heitä on kolme. Tukevat myös toinen toistaan ja pitävät toistensa puolta, mikä on ihanaa huomata.



Kolmas ei ole kolma pyörä meillä, varsinkin kun kaksi nuorinta ovat 1,5 vuoden ikäerolla syntyneitä. En tiedä sitten, jos olisi toisen ja kolmannen ikäero kovin suuri. Kai nuorin saisi silloin olla aika samantyyppisessä asemassa kuin esikoinenkin, luulisin.

kanssa et eipä kerennyt ihmettelemään. Onneksi tuli, sillä kolmas on poika. Minä olen koko ajan toivonut poikaa ja tähän on hyvä päättää.



En enää saa terveyteni takia lapsia, enkä myöskään yhtään halua. Ja ei ole kolmas lapsi kolmas pyörä, vanhin on yli 10 v vanhempi.

3 lasta on jo ryhmä, 2 on pari. Kahden kesken on jatkuva kilpailu ja mustasukkaisuus: kun toinen saa jotain, toinen kokee sen herkästi hyvin henkilökohtiasena loukkauksena. Kun on kolme, lapset huomaavat että välillä yksi saa huomiota ja lahjoja, mutta kaksi jää rannalla, eli on kohtalotoveri. Ja osat vaihtuvat ja kiertävät eri kuvioissa, ei aina olla nokikkain minä vastaan sinä.



Niin että kolmen kuviossa on enemmän väljyyttä, ja ehkä oppivat vähemmän kilpailuhenkisiksi ja kateellisisksi kuin kahden lapsen perheessä.

Olin kyllä alunperinkin ajatellut että 2 on sopiva määrä. Ei ole todellakaan harmittanut ettei sitä yhtä vielä tehnyt. Miksi olisi pitänyt harmittaa?

Ikää on sen verran että voisi lisää lapsia tullakkin, mutta tuskin kaksi riittää ihan hyvin.

2 lapsen yh.

Te joilla lapsiluku on täynnä, ja lapsia on 2 tai 3. Kysymys teille: kuinka päätitte lapsiluvun? Mistä tiesitte että se on nyt täynnä? 2 lapsen äidit, harmittaako, mietittyttääkö ettei tullut "tehtyä" kolmatta? 3 lapsen äidit: onko 3 lasta mielestäsi vaikeampi yhdistelmä kuin 2?

Ja kaksi niitä on, tyttö ja poika. Ei harmita se että ei kolmatta tehty, mietittiin sitä vaihtoehtoa vakavasti viime vuonna, mutta tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että ei enempää lapsia.

Tuntuuko kenestäkään 3 lapsen äidistä, että 3. lapsi olisi kuin kolmas pyörä rattaissa? Ehkä vähän ilkeää mutta kun kaikkea miettii...

Meille tuli toisella kerralla kaksoset eli siksi ollaan nyt kolmilapsinen perhe. Kaksi lasta olisi varmaan ollut se toivelapsiluku, mutta saatiinkin sitten enemmän. Ja nyt tuntuu, että kaksi lasta olisikin tosi vähän. Vertailukohtana on tietysti yhden lapsen perhe, mutta ei tämä nyt mitenkään pahalta enää tunnu kun lapset ovat jo isompia.

Mun mielestä perheestä puuttui jotain ennen kuopusta. Miehelle olisi riittänyt kaksi lasta ja mietti vuosia ennenkuin heltyi.

Mä olisin luultavasti tullut katkeraksi, jos en olisi saanut kuopusta. Niin kovasti häntä kaipasin.



Ja kuopus on koko perheelle kovin tärkeä, myös mies on ollut todella tyytyväinen päätökseensä.