Miksi niin monet tyytyvät elämässä niin vähään?

Näillä vähään tyytyvillä tarkoita niitä, jotka keskittyvät haalimaan rahaa ja valtaa. Tulee tunne että henkisen elämän täytyy olla todella onttoa, jotta voi uhrata kaiken arvokkaan noin mitättömille päämäärille. Jos ihminen kykenee näkemään ympärillään kauneutta ja osaa inspiroitua näkemästään ja uusista ideoista, ei edes halua haaskata tätä lyhyttä elämää pelkälle rahalle.

Jos on nykypäivänä hyvin toimeentuleva, sitä kuuluu ihmiskunnan historian rikkaimpaan promilleen. Mutta sekään ei riitä, pitäisi saada veroprosentti vieläkin alemmaksi, koska rahaa ei ole tarpeeksi. Ovatko nämä ihmiset tajuneet sitä, että he eivät saa penniäkään mukaansa kun kuolevat? Kannattaisiko etsiä henkistä tyydytystä jostain mikä on pysyvämpää, eikä orjuuta ihmisitä, niin kuin raha tekee? Nämä samat tyypit käyttävät muita ihmisiäkin pelkkinä välikappaleina. Jos he tiedostaisivat asian, tajuaisivatko siltikään muuttaa tapojaan vai onko tämmöisten pinnallisten ihmisten aivojen rakenteissa mitään mikä saisi heidät tuntemaan kiitollisuutta ja tyydytystä?