Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia uskovaisen lähisuvun kanssa..
07.12.2009 |
Olen totaalisen väsynyt lähisukuuni. Tilanne on siis sellainen, että itse en ole perusluterilaista uskovaisempi, mutta suuri osa sisaruksistani+ vanhempani ovat uskovaisia.
Olen aina ollut sukurakas ja tullut hyvin toimeen kaikkien kanssa, mutta nyt on pikkuhiljaa alkanut kyllästyttää sisarusteni "hyvää tarkoittavat" neuvot ja elämänohjeet. Kai olen sietänyt aikaisemmin paljon, mutta tuntuu etten enää jaksa.
En ymmärrä mikä minussa on niin pahaa, että minun mielipiteeni täytyy mitätöidä, minua täytyy sääliä ja halveksua. Kasvotusten ollaan kuitenkin ystävällisiä, ja jopa lasten kummiksi on pyydetty. Selän takana kuitenkin puhutaan alentavasti ja säälitään.
Säännöllisesti jaksetaan muistuttaa siitä, että haluathan sinäkin taivaaseen ja muuta sellaista. Itse en kauheasti haluaisi uskonasioista keskustella, koska tiedän, että minun mielipiteeni on heille kuin ilmaa.
Olen perheeni kanssa jatkuvan tarkkailun alla, kun sukulaiseni käyttävät energiaa todistaakseen, että minun "epäuskoisen" elämä on onnetonta ja teeskentelyä.
Tuntuu katkeralta, että minua ei voida hyväksyä sellaisena kuin olen. Mutta enhän minä siitä saa olla vihainen tai katkera. Sehän on ilmiselvä merkki siitä, että omatuntoni soimaa ja etten ole onnellinen.
Ei minun mielipiteilläni tai ajatuksillani ole väliä, koska tokihan uskovaiset sisarukseni tietävät paremmin mitä ajattelen ja tarvitsen. Sitten, jos sanon, että en tarvitse neuvoja vedetään "ajattelemme vain sinun parastasi"- kortti esiin.
Ei siinä minun parastani ajatella, jos ajateltaisiin, annettaisiin minun elää ja olla niin kuin minä haluan, eikä aina arvosteltaisi, halveksittaisi ja puhuttaisi pahaa seläntakana. Kohdeltaisiin minua tasavertaisena ihmisenä, eikä suhtauduttaisi alentuvasti.
Itse koen kohtelun jonkinlaisena henkisenä väkivaltana, kun taas sisarusteni mielestä minulla on huono omatunto ja olen muutenkin onneton, kun en halua kuunnella heidän ohjeitaan.
En tiedä mitä tekisin, lapsuuden perhe on aina ollut tärkeä, mutta tuntuu etten jaksa, koska olen nyt vuosien varrella huomannut, että minua ei sittenkään hyväksytä. :(
Kommentit (20)
Kerro heille että kannattaisi keskittyä rukoukseen aktiivisen käännytystyön sijasta. Jumalalla on aikansa ja keinonsa. Hän kutsuu eri ihmisiä milloin haluaa. Ehkä sinun aikasi ei ole vielä. Itsekin olen uskovainen, mutta ymmärrän sinua hyvin. Jos et koe tällä hetkellä Jumalan kutsua, ei sinua voi mitenkään painostamalla saada uskoon. Se mitä minä tekisin, on että rukoilisin hiljaa itsekseni sellaisen puolesta jonka haluaisin tulevan uskoon. Kaikenlainen selän takana pahan puhuminen on väärin ja syntiä. Siitäkin kannattaisi nuhdella läheisiäsi. Kyllä uskon että he kuitenkin parastasi tarkoittavat, mutta heidän toimintatapansa on varmasti rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tietää, mitä henkeen ja vereen uskovaiset lähisukulaiset keskenään puhelimessa päivittelevät. Esirukouksiakin lähtee koko ajan. Se on uskovaisten harrastus, etäkäännytys ja lähikäännytys. He eivät siitä luovu, koskapa Kirjassa kerran sanotaan, että menkää siis ja tehkää kaikki kansa opetuslapsikseni. Lisäksi he haluaisivat viettää ikuisuutensa paatuneen perheenjäsenensä kanssa ja haluavat kovasti hänet pelastaa... miltä? Sitä ei kukaan tiedä, paitsi uskovaiset.
valitettavasti juoruilu usein verhotaan esirukouspyyntöjen muotoon. Sanotaan vaikka että rukoilisitko sen sukulaisen puolesta kun sillä on semmoinen tilanne ja sitten kerrotaan kaikki henkilökohtaiset yksityiskohdat. Ei se ole mielestäni ihan reilua jos ei ole lupaa puheiden kohteelta että juttuja saisi kertoa. Se on asia mistä uskovaisten pitäisi tehdä parannusta ja jos joku sellaista kuulee tapahtuvan niin pitäisi heti nuhdella asiasta. Evankeliumin kertominen on tottakai kristityn "velvollisuus", kehottihan Jeesuskin siihen. Raamatussa kuitenkin sanotaan että uskova vaimo voi helpommin ns. käännyttää ei-uskovan miehensä olemalla esimerkki kuin että käyttäisi paljon sanoja. ("Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin"). Viisainta olisi monen läheisen pysyä vaiti ja rukoilla. Jos on kerran tai useammankin kerran kertonut evankeliumin läheiselleen, voi rauhassa jäädä rukoilemaan ja antaa sen sanan itää rauhassa. Ihminen yrittää asettua Jumalan asemaan jos hän itse omissa voimassaan ja omassa aikataulussaan yrittää käännyttää jotakuta. Lisäksi Raamattu sanoo seuraavaa: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Tämän Raamatunkohdan voisit kertoa heille jotka sinua painostaen yrittävät käännyttää. Itse luotan että minä ja perhekuntani kerran vielä olemme taivaassa, mutta se ei tule olemaan minun ansiotani. Miten Jumala sen asian tulee hoitamaan, se on Jumalan asia.
Sitä ihmettelen. Jos kohteliaasti ohittaa kristityn informaation, niin miksi sitä täytyy jankuttaa joka kerta?
Ei tajua.
Itse en keksinyt muuta kuin ottaa etäisyyttä ja vetäytyä, koska sukulaisten puheet vaan ahdistivat ja syyllistivät. Raamatussakin sanotaan, että parempi on läheinen naapuri kuin kaukainen veli. Kerro sukulaisillesi, ettet jaksa enää heidän käytöstään ja haluat olla rauhassa. Sano heille, ettet enää halua keskustella hengellisistä asioista. Jos he eivät kunnioita toivettasti, otat etäisyyttä.
Onhan sinulla ystäviä ja miten miehesi suku, oletteko läheisiä?
Voimia.
Sitä ihmettelen. Jos kohteliaasti ohittaa kristityn informaation, niin miksi sitä täytyy jankuttaa joka kerta? Ei tajua.
Raamatussa sanotaan: "Missä teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne todistukseksi heille."
eli Raamattu ei kehota jankuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siltä, että lähipiirissä on piilossa jonkinlaista katkeruutta ja toisaalta perheen keskustelukulttuuri ei ole kunnossa. Selän takana puhuminen ei tuo perheen vuorovaikutukseen hyvää. Et ilmeisesti ole ainoa, joka tästä kärsii, koska jos kuulet joltakulta muiden puhuvan asioistasi, voisin kuvitella, että myös muiden asioista puhutaan selän takana, vai? Uskovaisuuden mukaan sotkeminen on kaksinverroin ikävää. Olen itse uskovainen. Tapanani ei ole kuitenkaan painostaa ketään lähellä eikä kaukana tällä asialla.
mutta en ole sisarusten kriteerien mukaan uskovainen. Olen vain ainoa oman tieni kulkija, niin eri tavalla uskovaiset sisarukseni päivittelevät ja puhuvat yhdessä minusta. Eivät he ainakaan minulle toisistaan mitään puhu. He ovat ikään kuin yksi rintama, mutta enhän voi heidän mielikseen kuitenkaan kääntyä uskomaan niin kuin he haluavat, koska minusta ei siltä tunnu. :O
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en ole sisarusten kriteerien mukaan uskovainen. Olen vain ainoa oman tieni kulkija, niin eri tavalla uskovaiset sisarukseni päivittelevät ja puhuvat yhdessä minusta. Eivät he ainakaan minulle toisistaan mitään puhu. He ovat ikään kuin yksi rintama, mutta enhän voi heidän mielikseen kuitenkaan kääntyä uskomaan niin kuin he haluavat, koska minusta ei siltä tunnu. :O ap
eräs tuttava oli hiljaittain tullut uskoon ja tuomitsi kaiken minkä tein. Olen itse uskossa ja olin myös silloin. Tuo juuri uskoon tullut oli kuitenkin niin fanaattinen ja mielestään ainoana oikeassa joka asiassa. Hän arvosteli pukeutumistani, kodin koristeitani, sitä etten lukenut aina ruokarukousta kahvipöydässä, etten osannut rukoilla niin vuolaasti kuin hän ja sanoi etten ole kunnolla uskossa koska en niin tehnyt. Vähitellen lakkasin pitämästä häneen yhteyttä kun tuomion torvi toitotti koko ajan. En tiedä onko hän vuosien myötä kenties viisastunut ja tullut lempeämmäksi, mutta silloin oli rasittavaa.
tänne kirjoitit ekassa viestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen entinen fundamentalistiuskovainen, nykyinen liberaali. Voin hyvin kuvitella, että sukulaisesi käyttäytyvät juuri noin.
En tiedä lohduttaako, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin, etteivät he välttämättä tarkoita mitään pahaa. Monesti uskovaiset toivovat aivan vilpittömästi ihmisten parasta. Ristiriita tulee siitä, että tänä parhaana nähdään ainoastaan toisten uskoontulo. Se on parasta, mitä toiselle voi toivoa.
Ikävää vain, että usein tämä toive ja tavoite saa uskovaisen käyttäytymään ajattelemattomasti, jopa julmasti. Ei-uskovia arvostellaan ja painostetaan eikä osata nähdä heitä ajattelevina yksilöinä, jotka tekevät itse oman elämänsä ratkaisut.
En tiedä, onko tilanteeseesi oikein ratkaisua. Se riippuu sukulaistesi fundamentalismin asteesta. Jos heillä on vielä "järkeäkin tallella", niin asiallinen keskustelu voi hyvinkin auttaa. Jos taas he ovat sokeutuneet omalle touhulleen, ei välttämättä auta muu kuin joko sietää tilannetta tai sitten ottaa hieman etäisyyttä heihin. Aika voi onneksi muuttaa heidän asenteitaan, joten toivoa ei ole menetetty. Tsemppiä sinulle. :)
mutta valitettavasti tähänkin pätee se vanha totuus, että toisia et voi muuttaa, itseäsi vain. Sun pitää vaan kehittää niin kova itsetunto ja miettiä kaikki ratkaisusi niin valmiiksi, että stiedät olevasi omalta kannaltasi oikeassa, puhuvat sukulaiset mitä tahansa. Ja todella OLLA siihen tyytyväinen, sukulaisista huolimatta.
Mieti kahta kysykmystä. Ensnnäkin, MITÄ VÄLIÄ SUKULAISTESI MIELIPITEILLÄ ON, jos todella olet itse onnellinen? Ei mitään, heidän alentavat juttunsa menevät silloin kuin vesi hanhen selästä. Anna sen mennä. Toisenakin, MISTÄ KUULET HEIDÄN TAKANA PÄIN PUHUMANSA JUTUT? Oletko ensinnäkin varma, että he puhuvat alentavasti vai voiko olla että kuvittelet vain? Kun kuitenkin edessäpiän kaikki ovat ystävällisiä? Jos joku kertoo niitä sinulle niin kuka ja miksi? Ehkä se ei suuntaudukaan sua vastaan vaan jotakuta muuta? Onko teidän perheessä enemmänkin riitoja ja riidankylviäjiä? Miten voit suojautua siltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toivottelee taivasjuttuja. Olen sitten käymättä.
mutten tyrkytä kelleen enkä ahdistele, tosin joskus mainitsen asiasta kun on sellainen tilanne, useammin he itse kyselevät koska huomaavat tietysti käytöksestäni että olen erilainen johtuen tästä vakaumuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei siinä minun parastani ajatella, jos ajateltaisiin, annettaisiin minun elää ja olla niin kuin minä haluan"
"sä kuulostat ihan joltain teini-ikäseltä..": "Ei siinä minun parastani ajatella, jos ajateltaisiin, annettaisiin minun elää ja olla niin kuin minä haluan"
Ehkä. Mutta hän ei ole teini-ikäinen vaan aikuinen joka ihan oikeasti tietää mitä haluaa.
Itse olen hihhulisukulaiset skipannut elämästäni.
Mistä tiedät, että selän takana puhutaan alentavasti ja säälitään? Välttäisin puhumasta asioitani henkilölle, joka juoruilee, olkoon sitten vaikka oma äiti. Tai sanoisin suoraan kyseiselle seläntakanapuhujalle ja säälittelijälle, että onko tuollainen oikean uskovaisen käytöstä!
Surullista jos uskonasiat ja ihmissuhteet kytketään toisiinsa jollain hyväksymis-systeemillä. Itselläni on uskova perhe ja osa sukua uskossa, mutta kaikkiin suhtaudun tasapuolisesti. Sukulaisillasi on jäänyt jotain oleellista ymmärtämättä Jumalan rakkaudesta ja armosta, jos eivät hyväksy sinua ehdoitta. Kaikkia tekojasi heidän ei tarvi hyväksyä, mutta olisi viisautta olla tuputtamatta neuvoja asioihin, jotka eivät heille kuulu. Sinä itse olet vastuussa omista taivasasioistasi, tämä olisi suvullesi vapauttavaa ymmärtää. He ovat varmaankin jo oman osansa tehneet sinun "käännyttämisessä".
todella paljon tällaiset uskovat jotka ei anna ihmisten tehdä omia valintojaan eikä kunnioita heidän mielipiteitään. Se EI OLE kristillistä.
Ethän katkeroidu Jumalaa kohtaan sen takia että ihmiset ovat dorkia...
t. uskova
Mutta siis useamman vuoden kuvittelin, että olemme ystäviä sisarusteni kanssa huolimatta erilaisista elämänkatsomuksista. Nyt vaan on pikkuhiljaa kuullut mitä minusta todellisuudessa seläntakana puhutaan. Ei kai siitä pitäisi välittää, mutta on petetty olo. :(
ap
että tietää, mitä henkeen ja vereen uskovaiset lähisukulaiset keskenään puhelimessa päivittelevät. Esirukouksiakin lähtee koko ajan. Se on uskovaisten harrastus, etäkäännytys ja lähikäännytys. He eivät siitä luovu, koskapa Kirjassa kerran sanotaan, että menkää siis ja tehkää kaikki kansa opetuslapsikseni. Lisäksi he haluaisivat viettää ikuisuutensa paatuneen perheenjäsenensä kanssa ja haluavat kovasti hänet pelastaa... miltä? Sitä ei kukaan tiedä, paitsi uskovaiset.
Mistä tiedät, että selän takana puhutaan alentavasti ja säälitään? Välttäisin puhumasta asioitani henkilölle, joka juoruilee, olkoon sitten vaikka oma äiti. Tai sanoisin suoraan kyseiselle seläntakanapuhujalle ja säälittelijälle, että onko tuollainen oikean uskovaisen käytöstä!
Surullista jos uskonasiat ja ihmissuhteet kytketään toisiinsa jollain hyväksymis-systeemillä. Itselläni on uskova perhe ja osa sukua uskossa, mutta kaikkiin suhtaudun tasapuolisesti. Sukulaisillasi on jäänyt jotain oleellista ymmärtämättä Jumalan rakkaudesta ja armosta, jos eivät hyväksy sinua ehdoitta. Kaikkia tekojasi heidän ei tarvi hyväksyä, mutta olisi viisautta olla tuputtamatta neuvoja asioihin, jotka eivät heille kuulu. Sinä itse olet vastuussa omista taivasasioistasi, tämä olisi suvullesi vapauttavaa ymmärtää. He ovat varmaankin jo oman osansa tehneet sinun "käännyttämisessä".
intomieliseen uskissukulaiseeni. Joka kerta se Jumala vedetään mukaan keskusteluun ja joka toisessa lauseessa muistutetaan, "kuinka ihanaa olisi sinunkin ottaa Jeesus sydämeesi". Huoh, tuo lisää vain mun vastustuskykyäni tuota ihmistä kohtaan, koska en todellakaan haluaisi viettää ikuisuutta tuollaisten joukossa...
Itse asiassa olen eronnut kirkosta juuri tuon sukulaisen takia. Mutten ole sitä hälle sanonut, koska mun mielestäni uskonasioista ei tarvitse julkisesti keskustella.