Mistä tietää onko jokin ikävä tunne töissä "totta"?

Kommenttia kiitos, hirveän epämiellyttävä tilanne kaikkinensa, koska kyseessä hlö jota hieman karsastanut aina, käärme mielestäni ja erittäin vahvatahtoinen "MINÄ olen oikeassa"-luonne jonka kanssa ei todellakaan haluaisi mitään sanaharkkaa, en edes tällaisessa tilanteessa jossa näin koen/tunnen.

Ap

Voisitko kysyä jonkun muun kollegan mielipidettä? Usein helpottaa jos joku muu on huomannut saman.

Jos oikeasti ahdistaa, niin työpsykologi. Ei sieltä tarvi diagnoosin kanssa lähteä, vaan hakea näkökulmaa. Ite olin vähän että "no jaa...", mutta kun aikaa kului, tajusin psykologin olleen oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttia kiitos, hirveän epämiellyttävä tilanne kaikkinensa, koska kyseessä hlö jota hieman karsastanut aina, käärme mielestäni ja erittäin vahvatahtoinen "MINÄ olen oikeassa"-luonne jonka kanssa ei todellakaan haluaisi mitään sanaharkkaa, en edes tällaisessa tilanteessa jossa näin koen/tunnen.

Ap

No näitähän riittää, joskus on hyvä kuitenkin olla hiljaa ja ajallaan sitten näpäyttää takaisin.

Työ niin raskasta jo itsessään+sellaista fyysistä vaivaa aikanaan työterveydessä diagnosoituna, että senkään puolesta en näiden parin päivän tilanteita joissa raadan mielestäni hänenkin "puolestaan" soisi useinkaan tulevan. Muutenkin, olen aivan kurkkuani myöten täynnä alalla aikoinaan kohtaamaani sorsimista, selän takana jauhamista, hyväksikäyttöä ym vastaavaa paskaa.

Nyt ei sellaista ole, mutta aloitukseni sai kimmokkeen nyt ihan tämän viikon työpäivistä joissa tullut fiilis, että "jaaha, minä sitten hoidan nämä 10 juttua kun sinä keskityt siihen yhteen tai teet tikusta asiaa ja sekin kestää jotta ehdin sillä aikaa raataa mahd paljon".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisitko kysyä jonkun muun kollegan mielipidettä? Usein helpottaa jos joku muu on huomannut saman.

Jos oikeasti ahdistaa, niin työpsykologi. Ei sieltä tarvi diagnoosin kanssa lähteä, vaan hakea näkökulmaa. Ite olin vähän että "no jaa...", mutta kun aikaa kului, tajusin psykologin olleen oikeassa.

Näissä tilanteissa ei ole ollut muita kollegoja näkemässä, vain minä+hän.

Ap

No kannattaa nyt vaan olla olematta ovimatto.

Miksi annatte toisten ihmisten terrorisoida elämäänne?

Ja kyllä, kannattaa luottaa siihen "vatsan tuntumaan".

Jos kovin ahdistaa, niin ajatukset jää pyörimään kehää. Myös tuo kuvaamasi pitkäaikainen katkeruus ihan todella myrkyttää mielen. Kannattaa ehkä keskittyä vaan omaan tekemiseen nyt, eikä miettiä muita tai menneitä. Tee itse oma riittävä parhaasi johon voit olla tyytyväinen. Jos ei onnistu, niin mieti ihan konkreettisia muutosvaihtoehtoja tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kovin ahdistaa, niin ajatukset jää pyörimään kehää. Myös tuo kuvaamasi pitkäaikainen katkeruus ihan todella myrkyttää mielen. Kannattaa ehkä keskittyä vaan omaan tekemiseen nyt, eikä miettiä muita tai menneitä. Tee itse oma riittävä parhaasi johon voit olla tyytyväinen. Jos ei onnistu, niin mieti ihan konkreettisia muutosvaihtoehtoja tilanteeseen.

En ole katkera, ne vain ovat kokemuksia joiden vuoksi en enää paljonkaan, jos lainkaan, kuraa työssäni vastaanota. Mutta olen myös persoona joka välttelee ristiriitatilanteita kaikin keinoin joten mainitsemani tilanne on ikävä senkin vuoksi.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Työ niin raskasta jo itsessään+sellaista fyysistä vaivaa aikanaan työterveydessä diagnosoituna, että senkään puolesta en näiden parin päivän tilanteita joissa raadan mielestäni hänenkin "puolestaan" soisi useinkaan tulevan. Muutenkin, olen aivan kurkkuani myöten täynnä alalla aikoinaan kohtaamaani sorsimista, selän takana jauhamista, hyväksikäyttöä ym vastaavaa paskaa.

Nyt ei sellaista ole, mutta aloitukseni sai kimmokkeen nyt ihan tämän viikon työpäivistä joissa tullut fiilis, että "jaaha, minä sitten hoidan nämä 10 juttua kun sinä keskityt siihen yhteen tai teet tikusta asiaa ja sekin kestää jotta ehdin sillä aikaa raataa mahd paljon".

Ap

Noin se usein menee, eikä sille asialle useinkaan voi mitään. Voit tietenkin itse olla väkisin myös tekemättä asioita, mihin tuskin vastuuntuntoisena pystyt. Toisaalta olen usein myös nähnyt niitä ihmisiä, jotka eivät itse huomaa, että eivät tee silloin mitään kun kyttäävät muiden tekemisiä.

Olen itse vähän nuorempana ärsyyntynyt siitä että muut, talossa pidempään olleet työntekijät ovat tehottomampia kuin minä. Vaati muutamia vuosia ymmärtää että nämä muut yrittävät vetää rajoja jotta jaksamisen kanssa ei tule seinä vastaan. Joka työpäivää ei voi suorittaa stressissä vuosia. Työmäärä ei lopu vaikka sitä paiskisi niin että sydän pettää. Omassa työpaikassa uupumussairauslomat ovat olleet jo peruskauraa vuosien ajan.