Lue keskustelun säännöt.
Missä asioissa koet olevasi parempi äiti/isä kuin omat vanhempasi? Kerro missä koet ylpeyttä omasta vanhemmuudestasi
Äippä Suomesta
27.11.2021 |
Tässä ketjussa saa kehua itseään äitinä/isänä/kasvattajana! Oletko jäänyt jostain paitsi lapsuudessa? Oletko kokenut vääryyttä? Olitko päättänyt että sitten kun minulla on itselläni lapsia niin asiat hoidetaan eri tavalla? Mistä asioista koet ylpeyttä ja huomaat että omat lapsesi ovat saaneet tasapainoisemman lapsuuden kuin sinä itse pienenä? Myös lapsiaan saa kehua!
Yritetään pitää tämä hyvänmielenketjuna ja pyritään välttämään arvostelua.
Kommentit (9)
Suurimpana ja tärkeimpänä rakastan lapsiani. Meitä, minua ja sisaruksiani ei rakastettu. Osaa siedettiin, osaa jopa vihattiin.
Olen osoittanut rakkauteni lapsiin, sylissä olen pitänyt ja syliin sai tulla. Lohdutin itkut (ja lohdutan ja kuuntlen vieläkin vaikka ovat jo isoja kun holineen luokseni tulevat.)
Olen antanut heille kaiken tukeni ja rakkauteni. He ovat olleet ja ovat edelleen tärkeimmät elämässäni.
Minulla oli hyvä ja kiltti isä, jonka sylissä sain olla. Äidin sylissä en muista olleeni koskaan eikä hän juurikaan minuun koskenut jos ei ihan pakon edestä. Sain kuulla olevani ei-toivottu jo pienenä, samoin yksi sisareni. Omat lapseni ovat saaneet kaiken tukeni ja olen kannustukseni ja saavat edelleen.
En saanut käydä koulua kuin pakollisen, mutta sen korjasin kotoa lähdettyäni. Opiskelin työn ohella kaksikin tutukintoa. Isä oli hiljaa, hiljainen varjo taustalla, yli kävelty ja halveksittu. Usein mietin miksi isä ei lähtenyt. Ei ehkä halunnut jättää meitä lapsia tai sitten ei vain ollut voimaa toteuttaa sitä. Joka tapauksessa isä kuoli liian aikaisin. Isä oli ja on minulle kuitenkin rakas.
Lapseni kasvatin täysin yksin. Päätin että heidän elämänsä tulee olemaan niin hyvää ja turvallista ja onnellista kuin ikinä pystyn heille antamaan. Nyt he ovat isoja, poika työelämässä ja avoliitossa. Opiskelu ei kovin pitkälle kiinnostanut mutta tielaitokselle pääsi vakitoimeen.
Tytär on sitten eteenpäin pyrkivä ja lujatahtoinen. Tähtää korkealle enkä epäile etteikö onnistu.
Olen ylpeä että yksin onnistuin kasvattamaan hienot fiksut pärjäävät lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juo paljon lasten seurassa vaikka tekisi mieli. Varmistaakseen tämän, en edes osta suuria määriä alkoholia kotiin. Lasten materiaaliset tarpeet menevät omieni edelle. Yritän pitkäjänteisesti ja haukkumatta opettaa heille uusia asioita, leikin joskus ja hoidan, myös lääkiten kuntoon, jos ovat sairaita.
Lasteni ei ole koskaan tarvinnut nähdä minua humalassa.
Minulla on varaa ostaa heille esim. uusia vaatteita yms. harrastusvälineitä.
Olen läsnä ja teen heidän kanssa yhdessä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nolannut enkä mitätöinyt lapsiani. En arvostellut heidän ulkonäköään, kävelytyyliään , puhettaan jne. En nimitellyt lapsiani ruustinnoiksi, naisiksi, hepsankeikoiksi yms halventavilla nimillä. En vertaillut heitä halventavasti mieheni sukulaisiin joista en itse pitänyt.
En vertaillut heitä muihin "parempiin" lapsiin, ja sitten itkenyt itsesäälissä kuinka kauheita omat lapseni ovatkaan muihin verrattuina. En haukkunut lapsianiesim. koulun juhlien jälkeen itkien, kuinka suuresti heitä häpesin. En kehunut kuinka paljon, paljon paremmin tein kaiken heidän iässään, kuinka rohkea ja uskalias olin, kuinka suosittu jne. jne.jne.
Sanon lapsille jatkuvasti, että ovat rakkaita. Itse en muista ikinä kuulleeni?! En ikinä ole lähtenyt yöllä baariin viinan perässä ja jättänyt lapsia yksikseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Väkivallaton kasvatus. Minua ja sisaruksiani kyllä luunapitettiin ja tukistettiin. Joskus tuli myös vitsaa.
- Kaksikielisyys. Oma isäni olisi voinut panna äidille kampoihin ja puhua meille ruotsia, ei viitsinyt.
- Rakastamisen sanominen ääneen. Meidän äiti vanhana sanoi (kysyttäessä) että ei sellaiseen ollut ”aikaa”. Siis mitä?
-Harrastusten tukeminen. Siinä olen ehdottomasti parempi kuin vanhempani olivat.
Olisi jännä tietää mitä omat lapseni joskus tulevaisuudessa samaan kysymykseen vastaisivat! Tai sitten.... ehkä en haluaisikaan tietää.
En huuda lapselleni. Tottakai suutun ja sanon tiukasti , kun aihetta on, mutta en huuda pää punaisena niin kuin oma äiti teki pienimmästäkin mokasta.
Pidän huolen, että lapsi tekee läksynsä. Meillä vanhempien mielestä läksyt oli lapsen vastuulla jo ekasta luokasta alkaen. Olin silloin vielä kovin huoleton ja ikäisekseni lapsellinen, enkä tehnyt läksyjä. En oppinut sitä rutiinia koskaan. Onneksi olin fiksu/helposti oppiva lapsi, joten en päätynyt tästä syystä huonoille teille.
Opetan lapselle säästäväisyyttä ja rahan järkevää käyttöä. Omat vanhemmat ovat aina onnistuneet pistämään haisemaan kaiken mikä tuleekin, vaikka tulot ovat aina olleet isot. Aina on uutta härpäkettä ja autoa ja rahat menee kummallisiin juttuihin. Pyörittelevät silmiään, kun lapsemme haluaa säästää viikkorahansa, kun ei ole keksinyt mitään mitä haluaisi niin paljon, että tuhlaisi rahat.
En naureskele tai halveksi lapsen mielenkiinnon kohteita, vaikka ne eivät olisi samoja kuin minulla. Omalla äidilläni oli todella inhottava tapa puhua inhottavaan sävyyn meidän lasten niistä mielenkiinnon kohteista, joita piti turhina.
Viimeiseksi. En tee niin montaa lasta, ettei ole varaa, aikaa tai energiaa huolehtia heidän kaikista tarpeistaan. Minulla on yksi, josta huolehdin kunnolla. Vanhemmillani oli viisi, joista kenestäkään ei pidetty kun olla huolta.