Käskeekö äitinne teitä?

Lisäys: olen nelikymppinen. ap

Ei. Minun äitini on lämmin, ystävällinen ja ihana ihminen. Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä?

Käskee kyllä. Ihan jatkuvasti ja tylyllä tavalla. Minulle on kyllä puhuttu rumasti. Olen 51.

Vierailija kirjoitti:

Lisäys: olen nelikymppinen. ap

Moi.

Olen itsekkin päälle 40 ja äitimme ovat ns boomereita. He ovat aikansa lapsia. Ei voi mitään.

Olen muuten iloinen siitä että vaikka äitini kannusti koronarokotukseen niin ei siltikään ollut pelokas, hysteerinen ja antoi minun toimia miten tein ja saan tulla jouluksi kotiin ilman rokotuksia.

Kiitos äiti ❤

Vierailija kirjoitti:

Ei. Minun äitini on lämmin, ystävällinen ja ihana ihminen. Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä?

Koska hän ei ole kauttaaltaan tyly. ap

No käskee ja siis noi kuulostaa vielä pieniltä. Minun äitini käskee minun tehdä tietynlaista aamujumppaa, koska minulla on joskus lieviä selkävaivoja ja hän paheksuu ja tavallaan myös loukkaantuu ja suuttuu, jos on rehellinen ja joko sanoo, että en varmaan jaksa tai kertoo, että ei ole tehnyt niitä.

Myös määräsi että minun piti mennä opiskelemaan, vaikka se ei olisi ollut taloudellisesti välttämätöntä ja olin niin masentunut (hänen käytöksestään johtuen, minkä tietenkin kielsi, siis koko masennukseni) että en voinut tavoitella mitään tasolleni sopivaa.

On määräillyt myös, kun tein mökillä kasvimaata, että miten penkit pitää laittaa (neuvoi siinäkin ihan väärin, eikä suostunut kunnioittamaan minun osaamistani, kun olin juuri viettänyt vuoden ekologista elämää ja maanviljelyä opiskelemassa) ja siinäkin oli minulle hyvin häijy ja loukkaava, kun en nähnyt hänen opeissaan mitään käyttökelpoista.

Tajusin aivan liian myöhäön, ett hän on narsisti(nen).

Ei käske. Se loppui kun täytin 18 ja ilmoitin että nyt oli viimeinen kerta.

Käskyttää, tiuskii, määräilee, uhkailee, kiristää. Jos ei tottele tai tee käsketysti, hän kostaa tai vähihtään näpäyttää. Suhtautuu lapsiinsa kuin vihollisiin ja toivoo ihan ääneen lapsilleen pahaa. Siis päin naamaa vaikka sanoo mulle että saisitpa potkut, tulispa sulle ero tai ajaisitpa kolarin. Usein jatkaa vahingoiloisena lauseella ”siihän sitten oppisit!”

Vähän epäselvää että mitä sitten oppisin jos nuo kurjuudet kävisi mulle.

Äiti myös ilkkui ja vittuili keskenmenoistani. Lapsistani ei välitä yhtään.

Enää en kerro sille mitään.

Kaikilla ei tosiaan ole hyvää rakastavaa äitiä, sillä jotkut äidit vihaa lastaan (se harvemmin johtuu siitä lapsesta, vaan enmmän sen äidin tunneongelmista tai luonneviasta, ja saattaa olla myös tiedostamatonta).

Tuollainen kostaja-äiti tai näpäyttäjä on erittäin yleinen ja se toiminta on siis VALLANKÄYTTÖÄ.

Vierailija kirjoitti:

Käskyttää, tiuskii, määräilee, uhkailee, kiristää. Jos ei tottele tai tee käsketysti, hän kostaa tai vähihtään näpäyttää. Suhtautuu lapsiinsa kuin vihollisiin ja toivoo ihan ääneen lapsilleen pahaa. Siis päin naamaa vaikka sanoo mulle että saisitpa potkut, tulispa sulle ero tai ajaisitpa kolarin. Usein jatkaa vahingoiloisena lauseella ”siihän sitten oppisit!”

Vähän epäselvää että mitä sitten oppisin jos nuo kurjuudet kävisi mulle.

Äiti myös ilkkui ja vittuili keskenmenoistani. Lapsistani ei välitä yhtään.

Enää en kerro sille mitään.

Kaikilla ei tosiaan ole hyvää rakastavaa äitiä, sillä jotkut äidit vihaa lastaan (se harvemmin johtuu siitä lapsesta, vaan enmmän sen äidin tunneongelmista tai luonneviasta, ja saattaa olla myös tiedostamatonta).

Mun äiti on sillain piilo-tuollainen, on tuokin paha, mutta siinä piilotellussa pahalla ja kostamisella kasvattamisessa on se hankalaa, että sellainen vanhempi säilyttää ihmisarvonsa lapsen silmissä TODELLA PITKÄÄN. Olen 49 ja minun on edelleen vaikeaa kritisoida äitiäni mielessäni mistään, koska joistain asioista vain tietää hänen olevan vihollinen, mutta hän ei sano sellaista koskaan ääneen.

Tajusin vasta ihan äskettäin, että äitini ei ole koskaan tukenut ja hyväksynyt minua vaikka en ole tehnyt mitään väärää, vaikka en ole sellainen kuin hän haluaisi. Siis se tajuaminen tuossa oli se, että en ole tehnyt mitään väärää ja itseasiassa hän käytännössä on (tämän tajusin jo aiemmin, mutta silti ajattelin minussakin olevan vikaa) koska jos hankkii lapsia, pitäisi kyetä hyväksymään heidät ja kannustamaan ja tukemaan, vaikka he ovat erilaisia, kuin haluaisi tai itse on.

Tajusin tämän, kun katsoin erästä tosi-tv-sarjaa, jossa jenkki-meksikolainen homopari pohti adoptoisoko hiv-positiivisten lasten orpokodista lapsen. Meksikolaismies murehti, että hänen perheensä ei tulisi sitä hyväksymään (miehellä oli jo yksinhuoltajana 9v. tytär, jonka tilanne olisi tietysti ollut vähintäänkin akward), niin amerikkalaismies tokaisi, että ”Pitääkö se kaikkikysyä perheeltä!?” Niin en edes muista, mitä se meksikolaismies vastasi, kun tajusin, että niin, eihän siinä SIITÄ ole kyse. Että tämä pitäisi kysyä perheeltä tai siihen pitäisi olla perheen lupa, vaan siitä, että jos teetjotain, mistä HE eivät tykkää, he eivät tue ja hyväksy sinua!

Ja siis toi esimerkki oli aika äärimmäinen, osalle se voisi olla vaikeaa, vaikka aika hyvinkin hyväksyisi lapsensa ja tämän homouden, mutta meillä tämä ainakin oli tilanne kaikessa pienessäkin. Olisin kaivannut ja tarvinnut oman läheiseni hyväksynnän! Ja se SIKA ei sitä tehnyt minulle! Olen edelleenkin katkera siitä äidilleni ja halveksin itsekin häntä, enkä pidä pohjimmillani oikein minään.

Päällipuolin tulemme toimeen, koska se narsisti ei suostu tajuamaan, että jos huudan hänelle päin naamaa tai haukun häntä, niin hän on p@ska, jonka kannattaisi painua v@ttuun.

Niinpä jos hän on loukkaava, huudan hänelle mitä huvittaa ja annan hänen ”kärsiä” (luuria saattaa tulla korvaan ym) ja sen jälkeen hän on taas kohta ihan kuin ei mitään, eikä suostu käsittelemään asiaa, ei sitä, mitä hänessä on vikana, jotta huusin.

Nykyisinse on mulle ihan sama, en vain tajua, miten joku voi hyväksyä itsensä ja olla tuollainen k@kk@pää. 🤷‍♀️

Mitä ihmeen mutseja teillä on??? Minulla on normaali äiti, jolla 5 lasta, ja kaikkien itsenäistymisestä ollut vain iloinen. Ja ystävä- ja tuttavapiirissä ihan sama juttu. Taidatte keksiä nämä hirmuäitijutut kun teillä ei ole muuta tekemistä??

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen mutseja teillä on??? Minulla on normaali äiti, jolla 5 lasta, ja kaikkien itsenäistymisestä ollut vain iloinen. Ja ystävä- ja tuttavapiirissä ihan sama juttu. Taidatte keksiä nämä hirmuäitijutut kun teillä ei ole muuta tekemistä??

Niinpä. Täällä taitaa olla hirmulapsia, joiden äitinä on varmaan ollut aika kauheaa. 

Aika vähän, mutta joskus kyllä. mm. kerran 20 vuotta sitten juhlissa osoitti vatsaani, ja sanoi että tuosta pitäisi ottaa vähän pois. Normaalipainoinen olin ja harrastin liikuntaa. Vähän syömishäiriötäkin, mutta sitä äitini ei tainnut arvata.

Ei koska en ole tekemisissä hänen kanssaan. Nyt mun veli koettaa käskyttää mua ja tehdä kaikki päätökset mun elämässäni.

Tietenkin käski, kun olin nuorempi ja teini-iässä.

Se oli aivan luonnollista. 

Sitä tottui siihen, että äiti kyllä huolehtii ohjelmasta, määrä mut siivoamaan huoneen ja vuorotellen siskon kanssa saunan ja kylpyhuoneen vkonlopuksi.

Meillä oli oikein työlistat, mitä kenenkin vuoro oli milloin tehdä.

Äiti käski myös aamuisin pistää myssyn päähän ja kunnon kengät jalkaan kun lähdettiin kouluun marraskuun kylmässä säässä.

Äiti määräsi myös päivän, milloin lähdetään ostamaan rippijuhlavaatteet ja ylioppilasjuhlan vaatteet.

Kyllä se huolehtimen ja määräily toisinaan otti päähän, mutta ei me siskon kanssa niin hirveästi urputettu noita käskemisiä vastaan.

Myöhemmin olen ollut kiitollinen siitä, että käskettiin, ohjattiin ja neuvottiin niin paljon.

Meistä kasvoi  siten kuitenkin aivan normaaleja ja kunnollisia kanslaisia tähän maahan.

Huomaan nyt, että joiltakin osin käytän samaa kasvatusmetodia omille lapsilleni, mitä äiti aikoinaan käytti meihin.

Ei. En muista että olisi noin puhunut silloinkaan kun olin lapsi. Äitini on syntynyt 1954, oli siis nuori äiti 70-luvulla leveät lahkeet, pitkät hippihiukset jne., ei mikään tuollainen "buumeri".

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen mutseja teillä on??? Minulla on normaali äiti, jolla 5 lasta, ja kaikkien itsenäistymisestä ollut vain iloinen. Ja ystävä- ja tuttavapiirissä ihan sama juttu. Taidatte keksiä nämä hirmuäitijutut kun teillä ei ole muuta tekemistä??

Miksi joku keksisi tuollaista?

Tosi tylysti eilen taas sanoi, kun olin lainannut kattilaa ja meinasin unohtaa palauttaa sen, kun hän kävi. Kylmästi muistutti siitä, kuin olisin  tehnyt suurenkin rikoksen. Minkäänlaista "virhettä" ei sallita. ap

Ei, kuoli.

Kyllä käskee. Välit on muutenkin vaikeat. Käskeminen on tylyä ja rumaa, siinä puhutaan aikuiselle kuin vajaavaltaiselle. Vaikea on aina ollut keskustella säästä kummemmasta tai olla oma itsensä äidin seurassa.