Miten tulla toimeen oman lihavuutensa kanssa?

Sanon tämän heti alkuun: vastaus ei ole "laihduta", sillä laihdutan jo. Ongelma on siinä, että maltillisella tahdilla 30-40 kilon ylipainon tiputtaminen vie aikaa, ja suuri osa tästä ajasta eletään joko lihavana tai ylipainoisena. Olen siis 162 cm pätkä, painoa on 95 kg (tippunut 6 kg laihdutuksen alusta, eli suurimmillani olin yli satakiloinen).

Tällä hetkellä laihduttamiseni on voimakkaasti kiinnittynyt nimenomaan ulkonäköön ja arvooni ihmisenä, vaikka haluaisin muuttaa elämäntapojani vain niiden itsensä ja terveydellisten syiden takia. Olen huomannut, että ylipainon häpeäminen ja laihdutuskeskeinen ajattelu ovat usein johtaneet liian rajuun laihtumistahtiin ja sitä myötä ahmimiseen. Nyt haluaisin rakastaa kehoani juuri tällaisena ja siksi tehdä sille hyvää. En tahdo enää pahoinpidellä itseäni syömällä liikaa tai liian vähän, siksi etten muka olisi muun arvoinen. Kyllä olen, mutta vaikka tiedän tämän, en jotenkin saa ajatuksesta "kiinni" tunnetasolla.

Osittain kokemus arvottomuudesta johtuu edellisistä suhteista ja niissä koetusta henkisestä väkivallasta. Olin normaalipainoinen ensimmäisen suhteeni alussa, mutta jatkuva kehon arvostelu ajoi nälkäkuureihin ja niitä seuraavaan ylensyömiseen. Minua ei kuulemma olisi kukaan muu huolinut, olin onnekas kun edes joku jaksoi katsella jne. Nyt yritän pysytellä sinkkuna siihen asti, että oikeasti pystyn hyväksymään itseni vikoineni, etsimättä parisuhteesta todistetta siitä että "kelpaan".

Haluaisinkin kuulla kokemuksia tai neuvoja siitä, miten oppisin hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, olin läski tai en. Uskon että tämä on ainoa tie elämäntapojen pysyvään parantumiseen, muuten kärsimättömyys iskee ellei paino ei putoa tarpeeksi "nopeasti" ja taas ollaan siinä syklissä, jossa nälkä ja ähky seuraavat toisiaan.