Eettinen ongelma
Helsingin sanomissa oli pari päivää sitten surullinen artikkeli niistä pienten lasten äideistä, jotka yllättävän uuden raskauden johdosta ovat päätyneet raskauden keskeytykseen.
Tämä johti mieleeni seuraavan kysymyksen.
Jos elämän tilanteenne olisi sellainen, ettei oma (tai miehen kyseessä ollen partnerinne) raskaus kerta kaikkiaan siihen sopisi, ja tietäen ettei mikään ehkäisykeino sterilisaatiota lukuun ottamatta ole täysin varma, niin voisitteko harrastaa seksiä varautuen tietoisesti aborttiin, jos vahinko sattuisi? Vai pitäisittekö seksielämässänne ainakin emätinyhdynnän osalta tauon?
Kommentit (7)
No kyllä me ihan aktiivista seksiä harrastetaan (pilleriehkäisy) ja olen lähes varma, että tekisin abortin, jos tulisin raskaaksi. Ikää jo sen verran. Mies ei halua vasektomiaa.
siis... joo, teen näin koko ajan? mulla on ehkäisykapseli, mut en koskaan halua lapsia. eli juu-u, aina harrastan seksiä tietäen ja varautuen, et joskus mahdollisesti pitää tehdä abortti. mun pitäis siis tolla logiikalla olla harrastamatta yhdyntää ollenkaan poikaystäväni kanssa?
onpa jotenki tosi outo kysymys... miksei joku voisi toimia sinusta näin, ku mun tietääkseni aika moni toimii?
Vierailija kirjoitti:
siis... joo, teen näin koko ajan? mulla on ehkäisykapseli, mut en koskaan halua lapsia. eli juu-u, aina harrastan seksiä tietäen ja varautuen, et joskus mahdollisesti pitää tehdä abortti. mun pitäis siis tolla logiikalla olla harrastamatta yhdyntää ollenkaan poikaystäväni kanssa?
onpa jotenki tosi outo kysymys... miksei joku voisi toimia sinusta näin, ku mun tietääkseni aika moni toimii?
Ihan sen takia, etten ikinä miehenä ole voinut toimia noin. Minusta raskauden keskeyttäminen, varsinkin sen jälkeen kun tulin isäksi, on yksinkertaisesti niin iso ja vaikea pala harkittavaksi, että olen mielummin ilman seksiä. Niin vuosikausia olimmekin. Kunnes vaimolta poistettiin kohtu gynekologisista syistä.
Juuri tästä syystä olen käynyt tekemässä vasektomian. Ei ole siis pelkoa raskaudesta ja minulla on siis jo neljä lasta.
Miten se että on äiti tekee abortista jotenkin täysin mahdottoman asian, kun kuitenkin yleisesti ollaan sitä mieltä että abortti on oikeus?
Elämme todennäköisyyksien maailmassa. Pieni abortin tai uuden lapsen riski kannattaa ottaa. Se on kuitenkin tosi pieni, jos ehkäisyä käyttää oikein.
Vierailija kirjoitti:
Miten se että on äiti tekee abortista jotenkin täysin mahdottoman asian, kun kuitenkin yleisesti ollaan sitä mieltä että abortti on oikeus?
Elämme todennäköisyyksien maailmassa. Pieni abortin tai uuden lapsen riski kannattaa ottaa. Se on kuitenkin tosi pieni, jos ehkäisyä käyttää oikein.
No, itselläni tuo abortin vaikeus liittyy siihen vakaumukseen, että siinä kuitenkin tietoisesti sammutetaan alkanut elämä. Olkoonkin, että tämä nykyään nähdään naisen oikeutena. Silti en pysty näkemään sitä viimeisenä varokeinona sen pienenkin raskauden riskin varalle. Eli minusta on arveluttavaa ryhtyä sukupuoliyhteyteen ajatellen, että voihan sitä sitten tehdä abortin, jos ehkäisy sattuisi pettämään.
Minusta abortti on verrattavissa hätävarjeluna tehtyyn tappoon. Joskus hyväksyttävissä ja ainoa vaihtoehto, mutta ei mikään selvitymisstrategia.
En pidä seksiä oikeutettuna vain lisääntymistarkoituksessa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että siihen tulisi ryhtyä vain, jos ehkäisyn epäonnistuminen ja mahdollisesti seuraava raskaus ei olisi mikään katastrofi.
Kyllä siinä pitäisi pimpauttelusta taukoa pitää, ja keksiä muita aktiviteetteja. Miespuolinen olen. Tilanne olisi kimurantti, mutta kyllä pitäisi muita tapoja keksiä.