Lue keskustelun säännöt.
Että semmoinen isänpäivä täällä tulossa
07.11.2009 |
Mies on ollut työmatkalla viikon. Mulla oli paljon töitä. Olen työtön (elokuussa irtisanottu), mutta teen keikkaa ja tällä viikolla sitä oli ti-la, eli tänäänkin olin töissä hetken.
Mies alkoi haukkumaan mua, kun tulin töistä, kun en oo ehtinyt siivoamaan, siis tekemään viikkosiivousta. Eikä hän nyt jaksa sitä, koska se on mun homma.
Aikoo myös ottaa musta eron, kun ei kuulemma välitä yhtään musta eikä lapsesta (4 v), joka kuunteli siinä. Eikä kuulemma ota huomenna vastaan mitään isänpäivälahjoja. Eikä tuu koskaan tapaamaan lasta. Lapsi suuttui ja sanoi, että oli paljon kivempaa kun oltiin kahdestaan, kun ei ollut huutoa koko ajan.
Niinpä, ei tää mikään tän päivän juttu. Ongelmat alkoivat heti naimisiinmenon jälkeen 2001, mies muuttui heti inhottavaksi. Olisin silloin jättänyt, mutta samaan aikaan selvisi, että lapsia ei tuu mulle kovinkaan helposti.
Sairastuin vielä vakavasti 2002, meinasin kuolla, mutta selvisin. Mies tokeni siitä, riidatkin vähenivät, ja lopulta saatiin tuo lapsi 2005.
Mutta jo raskausaikana mies muuttui taas ja lapsen olemassaoloaika on ollut täyttä vuoristorataa. Välillä ollaan niin tärkeitä, välillä tätä erouhkailua.
Nyt saa riittää. Järjestän meille jouluksi paikan sukulaisiini ja käsken muuttamaan pois.
Kommentit (39)
eli nyt mies on pyydellyt anteeksi, aikoo viettää isänpäivää ja ottaa lapsen lahjat, on kuulemma vaan niin stressissä jne. jne.
Annanko mä taas tän vaan anteeksi vai en...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä tolalsen paskan kanssa menit edes lisääntymään ja etkö sä arvosta itseäsi tai välitä lapsesta edes ? Hitto mä en sitten millään tajua tollasia ihmisiä. Mä ymmärsin lähteä tollasesta suhtesta 2 kuukauden jälkeen ja kyllä mä sain siitä kuulla, että miten mä olen epätasapainonen, spontaani ja en tiedä mitä haluan. Ois varmaan pitänyt munkin roikkua 10-20 vuotta siinä toisen nyrkkeilysäkkinä ja sitten oisin mäkin täällä ruikuttanut ja kerännyt säälipisteitä. Häivy nyt äläkä jouluna, koska voi olla ettet kuitenkaan tee mitään asialle.
ihan oikeesti; itsekseen (lasten kanssa) on todella ihanaa olla, kun ei tarttee kärsiä huonosta parisuhteesta. Arjen rankkuus ei ole MITÄÄN verrattuna parisuhdehelvettiin, josta valitettavasti myös mulla on omakohtaista kokemusta, vähän saman suuntaista kuin ap:lla.
Elämä on niin lyhyt kuitenkin, että sitä ei kannata tuhlata huonossa suhteessa.
terkuin kolme vuotta yksin ja onnellisena :)
on varmaan jollain tapaa masentunut. Tunnistan tuossa samoja piirteitä kun itsessäni, jotka juontavat juurensa huonosta lapsuudestani. Hän purkaa tunteensa oikkuiluna sinuun. Hän on väsynyt. Suosittelen terapiaa miehellesi ja ehkä lääkitystäkin.
Mutta sitten alkaa imeläksi, kun oletkin lähdössä oikeasti. Joskus toki voi jättää oikeastikin, jos on vaikka toinen valmiina odottamassa.
Jos ei täysipäiväinen narsisti, niin narsististahan tuo käytös ainakin on. Täysin itsekeskeistä.
Myös huono lapsuus on oikeastaan aina narsistin taustalla. Siitä kun se persoonallisuushäiriö syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies oli normaali, sellainen kuin ennen vihkimistä. Joten en tehnyt lasta tälläiseen ärripurri-liittoon.
En oo nyrkkeilysäkki, siis ei oo väkivaltaa.
Se mikä mua hidastaa, on just tuo yhden kirjoitus. Koska jotenkin oikeasti uskon, että hän on masentunut ja siksi tuollainen. Hän ei selvästikään osaa purkaa stressiä hyvin, hänellä on stressaava työ (esimiesasemassa ja on joutunut yt-neuvotteluissa irtisanomaan ihmisiä).
Hän halusi valtavasti isäksi ja oli asettanut itselleen kovat paineet (oma isänsä oli kusipää, joka myös hakkasi äitiään ja lopulta kännäsi itsensä ihan deekuksi, roskikseen asumaan ja kuoli sinne).
Niistä olosuhteista hän on siis ponnistanut tosi kauas, mutta jotkut asiat jotenkin taannuttaa häntä sinne lapsuuden tunnelmiin (kuten rahapula tai ettei ole siivottu).
Jotenkin osa musta sanoo, että älä jätä tuota nyt, kun hän tarvitsee apua ja joku tällainen voi suistaa hänet kokonaan pois. Osa taas ajattelee, että pelasta itsesi ja lapsesi, ettei tarvitse kuunnella tätä enää. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?
Hän tarvisi apua, mutta en tiedä, miten saan hänet apua hankkimaan?
ap
Ihminen tosiaan voi muuttua, ja lapsi muuttaa parisuhdetta. Meillä kahdeksan vuotta onnellista yhteiseloa takana, mut vuosi vanhempina muutti kaiken. Tapellaan, mökötetään, inhotaan toisiamme. Mä en ymmärrä miten me ollaan molemmat muututtu lapsen myötä tällaisiksi. Olen äärettömän pettynyt mieheeni ja meidän liittoon. En ole koskaan ajatellut, että me voitais erota, nyt se tuntuu ihan realistiselta vaihtoehdolta, jos asiat ei muutu. Nytkään ei siedetä toisiamme silmissämme, itku kurkussa tein isänpäiväkakun.
Joten mä ainakin ymmärrän, miksi sulla vasta nyt alkaa mennä kuppi nurin. Asiat muuttuu pikkuhiljaa. Itsekin haluaa aina joustaa eikä halua aiheuttaa riitaa. Toivottavasti teillä asiat selviää. Ja meillä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ongelmiinsa. Ja pidä tästä oikeasti kiinni.
ja huonompia aikoja, ja tässä 4 v:n aikana 2 keskenmenoakin. Aina hyvinä aikoina on ollut seksiä. Nyt ei siis sitäkään.
Mä en vauvavuoden aikana olisi eronnut kuin pakon edessä eli mies olisi väkivaltainen, käyttäisi päihteitä tai hässäisi kaikki rahat johonkin nettipokeriin tms. Koska en oo mitenkään varma, kuinka ihana vaimo olin silloin. Lapsi ei ollut mikään vaikea tapaus, mutta jotenkin uppouduin siihen niin totaalisesti, kun lopulta lapsen sain. Mieskin kyllä vaikutti hyvin rakastuneelta lapseen, mutta varmaan koki jotain syrjäytymistä tms.
Mutta kun tää on aaltoilemalla jatkunut ja jatkunut. Välillä voi olla kuukausia ok elämää, välillä viikottain hänellä herppaa, välillä joka päivä ja taas kuukausi ok.
Mäkin tein sen kakun, kuitenkin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36; meillä mua vaivaa just se, että mies ei näytä olevan iloinen lapsesta. Eikä yhtään ajattele perheen etua, ei esimerkiksi hae töitä (mut ei toisaalta hoida lastakaan). Puuhaa vaan ihan omia juttujaan. Mä olen tosi kateellinen niille, joiden miehet vie lasta harrastuksiin, on iloisia ja ylpeitä lapsistaan ja huolehtii perheen taloudesta omalta osaltaan. Mut ehkä tää eka vuosi on sitten kriisi...tosin en tiedä ketään, jolla ois mennyt eka vuosi huonosti, ja asiat ois sitten parantuneet...päin vastoin näyttää et ne menee vaan huonompaan suuntaan muillakin.
kun luki tuon viestin. Sun ja etenkin lapsen puolesta :-(. Aika raakaa sanoa 4 v:n kuullen, että ei välitä lapsesta :-(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös todella kurja ja epävakaa lapsuus. Silti yrittää olla parempi isä kuin oma isänsä ja on onnistunutkin siinä. Hyvin myönteisesti suhtautui, kun ehdotin perheterapiaa, kun hän pari vuotta sitten kärsi uupumuksesta. Se pelasti suhteemme. Lisäksi hän kävi yksi psykiatrilla ja koki sen todella hyväksi.
Eli miehesi on suostuttava siihen, että haette apua vaikka yhdessä. Perheterapia on siitä hyvä, että koko perhe huomioidaan. Lapsestanne tulee valitettavasti samanlainen aikuinen tai ainakin hänellä tulee olemaan ongelmia, jos ette katkaise kierrettä.
Toimi heti ensi tilassa.
on vienyt lasta harrastuksiin, ulkoilemaan ym. Ja on lapsen kanssa, oikeastaan kaiken muun ajan, mikä ei mene töihin, vähän sillä lailla liikaakin, että ottaa liian vähän irtiottoja esim. omaa aikaa tai kavereidensa kanssa. olen käskenyt soitella kavereilleen jne.
Me ollaan oltu hänen palkan varassa hyvin pitkälle, olin 3 v kotona ja kun olin vuoden töissä, irtisanottiin (kuten 2/3 muistakin).
Eka vuosi on monelle kriisi, roolien haun paikka. Ehkä tässä pitäisi olla pakollista parisuhdeneuvontaa, kun niin monille se on vaikeaa.
Koetan saada miehen hakemaan apua, koska kyllä hänkin tietää että tuommoisia ei puhuta lapselle.
ap
36; meillä mua vaivaa just se, että mies ei
näytä olevan iloinen lapsesta. Eikä yhtään ajattele perheen etua, ei esimerkiksi hae töitä (mut ei toisaalta hoida lastakaan). Puuhaa vaan ihan omia juttujaan. Mä olen tosi kateellinen niille, joiden miehet vie lasta harrastuksiin, on iloisia ja ylpeitä lapsistaan ja huolehtii perheen taloudesta omalta osaltaan. Mut ehkä tää eka vuosi on sitten kriisi...tosin en tiedä ketään, jolla ois mennyt eka vuosi huonosti, ja asiat ois sitten parantuneet...päin vastoin näyttää et ne menee vaan huonompaan suuntaan muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on 3 sisarusta, ja siskot ovat "liian kilttejä", joten se voi myös tapahtua, että oppii olemaan varpaillaan ja ottaa jonkun miehen, jossa saa sitten olla varuillaan... Ei mikään hyvä tulevaisuus sekään :-(.
Yritän tähän vetoamalla saada terapiaan.
ap
myös todella kurja ja epävakaa lapsuus. Silti yrittää olla parempi isä kuin oma isänsä ja on onnistunutkin siinä. Hyvin myönteisesti suhtautui, kun ehdotin perheterapiaa, kun hän pari vuotta sitten kärsi uupumuksesta. Se pelasti suhteemme. Lisäksi hän kävi yksi psykiatrilla ja koki sen todella hyväksi.
Eli miehesi on suostuttava siihen, että haette apua vaikka yhdessä. Perheterapia on siitä hyvä, että koko perhe huomioidaan. Lapsestanne tulee valitettavasti samanlainen aikuinen tai ainakin hänellä tulee olemaan ongelmia, jos ette katkaise kierrettä.
Toimi heti ensi tilassa.
Itsekin olen kuitenkin alkoholistiperheen lapsi, jolla on kolme sisarusta, eikä ilman aikuisikään seuraavia vaikutuksia ole selvinnyt meistä neljästä kukaan. Miehen kaksi sisarusta ovat vielä pahemassa jamassa kuin mieheni.
Huolehdi myös omasta jaksamisestasi: siksi perheterapia on hyvä juttu.
isääsi ja unohtaa tollanen mulkku.
jos noin kauan olet katsellut. Mä en olisi jaksanut.
Vietä mukava joulu lapsesi kanssa. Mies voisi vähän aikuistua.
emme siis voi huomenna mennä sinne juhlimaan.
Lähetin lahjan ja lapsen tekemän kortin ja soitan kyllä huomenna.
mies taitaa olla varsinainen viheltäjä ja peen hauhaja.
Anna mennä, löydät varmaan uuden onnen vielä.